Xenia's day

Itsensä hyväksymistä & juhlallista ribbimekkoa

Teksti: Xenia

Mietin eilen sitä, miksi odotan niin hingulla syksyä ja keksin vastauksen. Tuntuu siltä, että tämä kesä on kestänyt ikuisesti, johtuen osittain siitä, että olemme saaneet nauttia lämpimistä ilmoista suurin piirtein kolmen kesän edestä.

Tähän liittyen mieleeni tuli se, kuinka ala-asteella kesäloma tuntui loputtoman pitkältä ja oli ihana palata kouluun. Kesä meni nimittäin jo teini-iässä huomattavasti nopeammin ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika menee. Mulla on nyt vähän sama fiilis syksyn ja alkavan koulun suhteen kuin silloin 7 -kesäisenä.

P8100074

Luin muuten kerran selityksen tähän ajantuntuun ja tarkemmin sanottuna siihen, miten aika menee aina vain nopeammin. Selitys on nimittäin niinkin yksinkertainen kuin asioiden toistuva tekeminen. Lapsena suurempi osa asioista on, jos ei täysin uutta, niin kuitenkin sellaisia, ettei niihin ole vielä ehtinyt tottua. Aikuisena hyvin harvoin kokee mitään ennalta kuulumatonta, joten päivät ja viikot vain vilistävät silmissä. Tässä saattakin olla toinen syy siihen, miksi kesä tuntui normaalia pidemmältä tänä vuonna. Olemme käyneet useammassa uudessa paikassa: ensin Pariisissa ja sen jälkeen Kroatiassa ja Englannissa uusissa kaupungeissa. Siihen päälle sit pojan päiväkodin aloitus, joka alunperin hermostutti mua toden teolla, niin tässä on taas ollut uudenlaista tapahtumaa muutamaksi vuodeksi!

P8100066

Odotan tän viikon perjantaita kuin kuuta nousevaa, sillä mun uudet opinnot alkavat silloin. Mitä enemmän mietin niitä, sen enemmän tunnen vihdoin löytäneeni oman juttuni. Mä aloin itseasiassa tätä harkitsemaan jo kolme vuotta sitten, mutta silloin en vielä uskaltanut ottaa askelta pois siitä tutusta ja turvallisesta, joka ei kuitenkaan tee minua onnelliseksi, aikalailla päinvastoin.

Tähän liittyen mä olen päättänyt, että silloin joskus kun lapseni etsivät omaa tietään, tulen muistuttamaan heitä siitä, ettei sillä ole mitään väliä mitä he tekevät, kunhan ovat onnellisia! Minua ei koskaan painostettu yliopistoon, mutta koin jonkinlaisen näyttämisen halun. Halusin näyttää, että musta on siihen ja unohdin ehkä siinä samalla kaikkein tärkeimmän – itseni. Se näyttämisen tarve ei pitkälle kanna elämässä ja se mitä muut sinusta ajattelevat ei tosiaan takaa sinulle leppoisia yöunia. Mä ymmärsin sen ehkä myöhemmin kuin moni muu, mutta luotan siihen, että minulla on vielä melkoinen määrä työvuosia edessäni, joten vuosikymmenkään ei merkkaa siinä mitään. Toki tieni on siinäkin mielessä ollut aavistuksen erilainen, että lapset siunaantuivat meille tässä muiden asioiden välissä, asia josta en voisi olla kiitollisempi!<3

P8100075

Palatakseni tuohon omien lasteni tulevaisuuteen ja päätösten tekemiseen. Mä olen monesti omaa historiaani miettiessä päätynyt siihen, että kaikki pohjautuu aika pitkälti itsetuntoon. Jos sinulla on hyvä itsentunto, et koe tarvetta miellyttää muita. Toki ystävällinen pitää olla aina, mutta se on asia erikseen. Ja hyvä on muistaa myös se, ettei hyvä itsentunto tarkoita itserakkautta, jonka minä itse näen sellaisena itsetunnon muotona, jossa nostetaan itseään muiden yli.

Me ollaan kaikki ihmisiä. Meillä on erilaiset mielipiteet ja tavat elää, mutta me olemme kaikki saman arvoisia. Se, että hyväksyin sen, ettei minun tarvitse olla mitään sen erityisempää helpotti mun elämää ihan älyttömästi. Näin jälkikäteen muistan kuinka minua nuorempana kalvoi aina joku. Oli jotenkin tyhjä olo vaikka oli kaikkea ympärillä. En tiennyt mikä oli vialla, mutta nyt jälkikäteen olen ymmärtänyt sen kuinka paljon vaan yritin. Yritin olla hyvä opiskelija alalla, joka ei sit kuitenkaan ollut minua. Yritin olla mahdollisimman hoikka ja aina niin laitettu kuin mahdollista. Näissä mun muistoissa kuulen aina hälyn taustalla, olin nimittäin aina menossa tai tulossa. Itseasiassa on hassua, että näin pidemmänkin ajan jälkeen liitän muuten Helsingissä vallitsevan taustahälyn näihin mun tunteisiin. Ehkä siksi ajatus Helsingissä asumisesta tuntuu itselleni vieläkin vieraalta, rakastan tätä ympärillä vallitsevaa rauhaa ihan älyttömän paljon.

P8100068

Mulla ei ollut minkään sortin tarkoitusta lähteä nyt avaamaan näitä fiiliksiäni, mutta tässä soi klassinen musiikki taustalla (aivan parasta keskittymiseen) ja ajatukset vaan soljuivat mieleeni.

Tietyllä tavalla tämä kaiken myöntäminen on todella helpottavaa, mutta samalla myös todella jännittävää. Olen hyväksynyt sen, etten koskaan tule tekemään töitä lain parissa ja toki tämä tulee varmasti vaikuttamaan esimerkiksi palkkaani hyvin suuresti. Toisaalta olen myös ymmärtänyt sen, että jos suinkin mahdollista, haluan aina toimia yrittäjänä. Tämä on toki joidenkin mielestä riskaabelimpaa, mutta olen sen verran realisti, että kaikki kyllä järjestyy – tavalla tai toisella. Olen myös sellainen ihminen, että jos kaikki menisi päin honkia, voisin hyvin myydä talomme ja mennä ihan mihin tahansa töihin mitä minulle annettaisiin. Uskon myös siihen, että kokemukseni muun muassa markkinoinnista ja kaikesta muusta ja tulevaisuudessa myös sisustussuunnittelusta tulevat varmasti auttamaan vaikeammankin paikan äärellä.

P8100070

mekko: Chiara Forthi (tämä)

kengät: Rupert Sanderson

laukku: Mulberry

Mutta onhan se siis tietenkin erityinen tunne kun olet väkisin vääntämällä pakottanut itseäsi tiettyyn muottiin ja ajatellut tulevaisuudessa tekemiäsi töitä sitä kautta. Hieman on nimittäin erilaiset ajatukset tästä kun vertaa minuun 20-kymppisenä.

Ehkä tämä on jotain 3-kympin kriisiä, mutta jos tämä itsensä ja minuutensa löytäminen on kriisi, niin otan sen milloin vain.

Tämä viikko on tosiaan erityinen. Tästä alkaa uusi luku mun elämässä. Sellainen, josta olen aina haaveillut, mutten kuitenkaan ole uskaltanut. Mua kiinnostaisi myös sisustusarkkitehdin opinnot, mutta funtsailen tässä nyt vuoden, katsotaan mikä fiilis mulla on ensi keväänä. Elämä näyttää! 🙂

Onpa muuten outoa pistää tämä juhla-asu tänne kun kaivelin just viininpunaisia sohvatyynyjä esiin. Kuvaa näistä tulossa pian. Varautukaa siihen, että kynttilät on jo esillä.

ps. Seuraan yhtä joulutiliä instassa ja sinne alkoi päivittymään jouluisia kuvia viikko sitten. En ole ainut.

Mitä ihaninta alkavaa viikkoa teille!

Lue myös

X