vaatetus

Itsensä hyväksymistä & juhlallista ribbimekkoa

20.8.2018 Teksti: Xenia

Mietin eilen sitä, miksi odotan niin hingulla syksyä ja keksin vastauksen. Tuntuu siltä, että tämä kesä on kestänyt ikuisesti, johtuen osittain siitä, että olemme saaneet nauttia lämpimistä ilmoista suurin piirtein kolmen kesän edestä.

Tähän liittyen mieleeni tuli se, kuinka ala-asteella kesäloma tuntui loputtoman pitkältä ja oli ihana palata kouluun. Kesä meni nimittäin jo teini-iässä huomattavasti nopeammin ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika menee. Mulla on nyt vähän sama fiilis syksyn ja alkavan koulun suhteen kuin silloin 7 -kesäisenä.

P8100074

Luin muuten kerran selityksen tähän ajantuntuun ja tarkemmin sanottuna siihen, miten aika menee aina vain nopeammin. Selitys on nimittäin niinkin yksinkertainen kuin asioiden toistuva tekeminen. Lapsena suurempi osa asioista on, jos ei täysin uutta, niin kuitenkin sellaisia, ettei niihin ole vielä ehtinyt tottua. Aikuisena hyvin harvoin kokee mitään ennalta kuulumatonta, joten päivät ja viikot vain vilistävät silmissä. Tässä saattakin olla toinen syy siihen, miksi kesä tuntui normaalia pidemmältä tänä vuonna. Olemme käyneet useammassa uudessa paikassa: ensin Pariisissa ja sen jälkeen Kroatiassa ja Englannissa uusissa kaupungeissa. Siihen päälle sit pojan päiväkodin aloitus, joka alunperin hermostutti mua toden teolla, niin tässä on taas ollut uudenlaista tapahtumaa muutamaksi vuodeksi!

P8100066

Odotan tän viikon perjantaita kuin kuuta nousevaa, sillä mun uudet opinnot alkavat silloin. Mitä enemmän mietin niitä, sen enemmän tunnen vihdoin löytäneeni oman juttuni. Mä aloin itseasiassa tätä harkitsemaan jo kolme vuotta sitten, mutta silloin en vielä uskaltanut ottaa askelta pois siitä tutusta ja turvallisesta, joka ei kuitenkaan tee minua onnelliseksi, aikalailla päinvastoin.

Tähän liittyen mä olen päättänyt, että silloin joskus kun lapseni etsivät omaa tietään, tulen muistuttamaan heitä siitä, ettei sillä ole mitään väliä mitä he tekevät, kunhan ovat onnellisia! Minua ei koskaan painostettu yliopistoon, mutta koin jonkinlaisen näyttämisen halun. Halusin näyttää, että musta on siihen ja unohdin ehkä siinä samalla kaikkein tärkeimmän – itseni. Se näyttämisen tarve ei pitkälle kanna elämässä ja se mitä muut sinusta ajattelevat ei tosiaan takaa sinulle leppoisia yöunia. Mä ymmärsin sen ehkä myöhemmin kuin moni muu, mutta luotan siihen, että minulla on vielä melkoinen määrä työvuosia edessäni, joten vuosikymmenkään ei merkkaa siinä mitään. Toki tieni on siinäkin mielessä ollut aavistuksen erilainen, että lapset siunaantuivat meille tässä muiden asioiden välissä, asia josta en voisi olla kiitollisempi!<3

P8100075

Palatakseni tuohon omien lasteni tulevaisuuteen ja päätösten tekemiseen. Mä olen monesti omaa historiaani miettiessä päätynyt siihen, että kaikki pohjautuu aika pitkälti itsetuntoon. Jos sinulla on hyvä itsentunto, et koe tarvetta miellyttää muita. Toki ystävällinen pitää olla aina, mutta se on asia erikseen. Ja hyvä on muistaa myös se, ettei hyvä itsentunto tarkoita itserakkautta, jonka minä itse näen sellaisena itsetunnon muotona, jossa nostetaan itseään muiden yli.

Me ollaan kaikki ihmisiä. Meillä on erilaiset mielipiteet ja tavat elää, mutta me olemme kaikki saman arvoisia. Se, että hyväksyin sen, ettei minun tarvitse olla mitään sen erityisempää helpotti mun elämää ihan älyttömästi. Näin jälkikäteen muistan kuinka minua nuorempana kalvoi aina joku. Oli jotenkin tyhjä olo vaikka oli kaikkea ympärillä. En tiennyt mikä oli vialla, mutta nyt jälkikäteen olen ymmärtänyt sen kuinka paljon vaan yritin. Yritin olla hyvä opiskelija alalla, joka ei sit kuitenkaan ollut minua. Yritin olla mahdollisimman hoikka ja aina niin laitettu kuin mahdollista. Näissä mun muistoissa kuulen aina hälyn taustalla, olin nimittäin aina menossa tai tulossa. Itseasiassa on hassua, että näin pidemmänkin ajan jälkeen liitän muuten Helsingissä vallitsevan taustahälyn näihin mun tunteisiin. Ehkä siksi ajatus Helsingissä asumisesta tuntuu itselleni vieläkin vieraalta, rakastan tätä ympärillä vallitsevaa rauhaa ihan älyttömän paljon.

P8100068

Mulla ei ollut minkään sortin tarkoitusta lähteä nyt avaamaan näitä fiiliksiäni, mutta tässä soi klassinen musiikki taustalla (aivan parasta keskittymiseen) ja ajatukset vaan soljuivat mieleeni.

Tietyllä tavalla tämä kaiken myöntäminen on todella helpottavaa, mutta samalla myös todella jännittävää. Olen hyväksynyt sen, etten koskaan tule tekemään töitä lain parissa ja toki tämä tulee varmasti vaikuttamaan esimerkiksi palkkaani hyvin suuresti. Toisaalta olen myös ymmärtänyt sen, että jos suinkin mahdollista, haluan aina toimia yrittäjänä. Tämä on toki joidenkin mielestä riskaabelimpaa, mutta olen sen verran realisti, että kaikki kyllä järjestyy – tavalla tai toisella. Olen myös sellainen ihminen, että jos kaikki menisi päin honkia, voisin hyvin myydä talomme ja mennä ihan mihin tahansa töihin mitä minulle annettaisiin. Uskon myös siihen, että kokemukseni muun muassa markkinoinnista ja kaikesta muusta ja tulevaisuudessa myös sisustussuunnittelusta tulevat varmasti auttamaan vaikeammankin paikan äärellä.

P8100070

mekko: Chiara Forthi (tämä)

kengät: Rupert Sanderson

laukku: Mulberry

Mutta onhan se siis tietenkin erityinen tunne kun olet väkisin vääntämällä pakottanut itseäsi tiettyyn muottiin ja ajatellut tulevaisuudessa tekemiäsi töitä sitä kautta. Hieman on nimittäin erilaiset ajatukset tästä kun vertaa minuun 20-kymppisenä.

Ehkä tämä on jotain 3-kympin kriisiä, mutta jos tämä itsensä ja minuutensa löytäminen on kriisi, niin otan sen milloin vain.

Tämä viikko on tosiaan erityinen. Tästä alkaa uusi luku mun elämässä. Sellainen, josta olen aina haaveillut, mutten kuitenkaan ole uskaltanut. Mua kiinnostaisi myös sisustusarkkitehdin opinnot, mutta funtsailen tässä nyt vuoden, katsotaan mikä fiilis mulla on ensi keväänä. Elämä näyttää! 🙂

Onpa muuten outoa pistää tämä juhla-asu tänne kun kaivelin just viininpunaisia sohvatyynyjä esiin. Kuvaa näistä tulossa pian. Varautukaa siihen, että kynttilät on jo esillä.

ps. Seuraan yhtä joulutiliä instassa ja sinne alkoi päivittymään jouluisia kuvia viikko sitten. En ole ainut.

Mitä ihaninta alkavaa viikkoa teille!

Kommentit (51)

Voi miten voin samaistua niin moneen ajatukseen niin tekstistäsi kuin kommenttiboksistakin: vauvan tulo muuttaa ajatusmaailmaa – niin ajankäytön kuin oman itsensä hyväksymisen kannalta. Olen itsekin sinun tapaasi tooooodella paha itseni piiskaaja, jolle mikään ei tunnu riittävän ainakaan mitä omaan itseen ja tekemiseen tulee. Onneksi vauva on saanut minusta kuorittua hieman lempeämmän tyypin, vaikka tässä kyllä tekemistä vielä on. Sarjassamme kerran syömishäiriöinen, ei helpolla täysin rento syöjä – samoin mitä tulee liikuntaan. Liikuntaharrastus tosin ONNEKSI nykyään sellaista henkistä hyvinvoinnin ylläpitoa (ja jumien hoitoa! hitto miten jumiin menee kun nuokkuu sisällä väsymystään ja imettää 2-3 tunnin välein.. :D) siinä missä aiemmin ranteessa oli 1000 eri mittaria mittaamassa suoritusta ja määrittämään itselleni riittämistä. Huh. Minusta on ollut ihanaa ”kasvaa kanssasi” näiden vuosien varrella ja huomata, että meistä kummastakin on kuoriutunut astetta fiksumpia naisia kuin mitä nuorempina oltiin 😉 Silloin kun ei vielä paremmasta tiennyt!
Hei offtopic mutta kirjoitin myös tonne Instaan sulle: voisikohan toi mekko sopia (ei liian tyrkky?) ristiäisiin ja voisikohan siinä jotenkin fiksusti imettää? Minä fiksuna muikkina tilasin täydellisen mekon – jossa voin imettää vain helmat korvissa. Silloin en vielä tiennyt, että meidän poikamme viihtyy tissillä jopa 30-60min/tissi 😀 Että pahimmassa tapauksessa minä joko imetän kesken vieraiden helmat korvissa tai sitten istun jossain syrjässä ja muut viettää pojan ristiäisiä juhlakalun nauttiessa tissibaarin antimista :’D
Ihaninta viikonloppua, joka kuulemma alkaa taas huomenna, teidän perheelle <3

Tää mekko on upea!!! Siis aivan täydellinen ja uskoisin, että sopisi minun vartalolle. Ei liian lyhyt mutta minun makuuni sopivan pitkä! Täydellinen. Ainoo huono juttu on, että en nyt tällä hetkellä tarvitse kyseistä mekkoa mihinkään:D ensi vuoden syksyllä vasta häät ja luotan siihen, että siihen mennessä on tullut uusia mekkoja jotka ovat yhtä upeita ja vartalonikin on muuttunut ;)! 😀 sit asiasta toiseen. Itsekin olen opiskellut ennen tätä nykyistä toisen alan joka lopulta ei ollut sitten yhtään mua! Silti siitä on oppinut paljon. Nykyään olen lähihoitaja ja aivan erilaisessa työssä mitä oisin koskaan ikinä voinut kuvitellakaan. Jännää miten elämä menee, kaikella on varmasti tarkoituksensa 🙂

Kiitos minski, mä rakastan tätä mekkoa! Jotenkin niin ihana päällä ja vieläpä aika imarteleva!!:) ja siis just näin, kaikella on tarkoituksensa, eipä sillä kai niin väliä ole miten on päätynyt alalleen, kunhan vaan tuntuu oikealta!<3

Hei Xeni!
Minua kiinnostaisi,mitä kautta löysit sisustusalan opinnot ja missä aloitat opiskelun? Itsekin Googlailen usein, mutta ei tunnu oikein löytyvän. Onko etäopintoja vai miten? 🙂 Anteeksi jos utelen, mutta olen itsekin kiinnostunut alasta 🙂 Itselläkin kaksi ammattia ja olen 26v. Kyllä se niin on, että tärkeintä on tehdä työtä, josta nauttii. Nii kuin joskus jostain luin: Rikkautta ei ole iso palkkakuitti vaan työ, josta nauttii! Mukavaa viikkoa! 🙂

Helsinki design schoolissa aloitan! Olen myös harkinnut aalto yliopistoa ja metropoliaa sisustusarkkitehdin opintojen suhteen, katsotaan miltä tuntuu ensi keväänä tai tuntuuko siltä, että tämä on just sopiva määrä opintoja tältä alalta!<3

Siis tuo mekko on aivan upea ja sopii sinulle niin mainiosti! 🙂 Hienoa pohdintaa postauksessa aikuistumisesta, näitä samoja asioita olen pyöritellyt itsekin näin kolmenkympin kynnyksellä.

Kiitos!<3 taitavat kuulua ikään nämä pohdiskelut!!ihanaa syksyä sinne!:)

Heippa, lähdet kai siis opiskelemaan sisustussuunnittelua? Saako kysyä, että mihin kouluun menet? Täällä kans yksi sisustusta rakastava, mutten ole koskaan ajatellut tehdä siitä ammattia, sillä olen aina halunnut tähdätä ylemmäksi. Siispä samaistun todella hyvin sun kirjoitukseen, vaikkakin olen sua huomattavasti nuorempi. Lukion jälkeen en edes harkinnut ammattikorkeakoulua, vaan yliopistosta oli löydyttävä mulle sopiva ala. On aina muistettava, että et tee suuria valintoja muiden takia, vaan itsesi, ellei sitten halua elää elämääsi muille.

Ihanaa kuulla, että olet vihdoin löytänyt reitin ammattiin, joka on varmastikin just sua. Vikana kysymyksenä vielä, että oletko harkinnut sisustusarkkitehdiksi opiskelua Aallosta vai esimerkiksi Metropolian AMK-puolelta? Työllistymistilanne näyttäisi ainakin lupaavammalta sisustuarkkitehdillä, jota olen itsekin tullut miettineeksi 🙂

Helsinki design schooliin nyt aluksi ja olen kyl harkinnut myös Aaltoa tai Metropoliaa, ensi vuoden keväänä katsotaan mikä fiilis on!:)

Mulla oli samat ajatukset ennen. Ajattelin että akateeminen koulutus on ainut oikea, mutta sit ymmärsin ettei siinä ole mitään järkeö kouluttautua vain sen tutkinnon vuoksi jos akateeminen ura vain ajatuksenakin ahdistaa. Vaikka lukupäätä onkin ja koulumenestys aina ollut erittäin hyvää kaipaan jotain käytännönläheisempää. Visuaalista ja luovaa!:)

Hei mitä alaa alat opiskella?? 🙂 En ole hetkeen käynyt lukemassa postauksiasi, niin en ole aivan kärryillä.. 😀

Sisustussuunnittelua!:)

Samaa kyselen kuin Hepsa.🙂

Olisi myös mielenkiintoista kuulla, että miten tajusit oikeustieteellisen olevan ”väärä valinta” sinulle. Itse juuri pohdiskelen sitä koulutusvaihtoehtoa, mutta toisena vaihtoehtona on liikuntapedagogia, eli ihan eri maailmasta oleva koulutus..yritänkin tässä selvittää, että mikä olisi se oma juttu.

Sisustussuunnittelua alan opiskelemaan!:) ja siis ihan vaan se, että koko ajatus ahdistaa. Kirjat ei kiinnosta ja haluan tehdä kaikkea muuta. Hakeuduin oikikseen vääristä syistä, en kylläkään silloin tajunnut sitä, mutta nyt vanhemmiten olen ymmärtänyt sen, että kaipaan jtn paljon luovempaa ja visuaalisempaa elämääni!:)

Ihana mekko, just tuommosta etsinyt. 😊😍Mikä koko sinulla on? Itse olen 175 pitkä ja normaalipainoinen niin mietin olisiko 36 vai 38 koko parempi.

Mä oon 169cm ja mulla on 36!:)

Kuullostaa kovin tutulta nuo sun nuoruuden fiilikset, itsekin elin muita varten ja oli myös kauhea näyttämisen tarve, onneksi iän myötä rauhoittunut ja hyväksynyt itseni. Olet rohkea kun uskallat kokeilla uutta, toisaalta et jäisi ihan tyhjän päälle, kun sulla on tämä blogi josta saat tuloja. Itse en uskalla lähteä hyväpalkkaisesta työstäni, joka on ihan mukavaa, muttei intohimoni, en ole vielä löytänyt alaa josta olisin niin kiinnostunut että olisin valmis luopumaan elintasostani (nämä nimittäin ollut pienipalkkaisia aloja, joita mietin), toteutan sitten intohimojani vapaalla, eli kauneudenhoito, muoti, sisustus. Oon ollut kaupan kassalla aikoinaan pienellä palkalla joten tiedän miltä tuntuu olla pienituloinen, joten nykyinen työpaikkani on suorastaan luksusta niihin entisiin verrattuna! Tsemppiä uudelle alalle!

Se on totta, että tyhjän päälle en jää, ja onhan meillä tässä ohella myös tuo sijoitusasunnon rakentaminen, ja näitä on tarkoitus tehdä myös tulevaisuudessa, eläkesäästöiksi ikään kuin! Ja siis sanotaanko näin et mä olen valmis siihen et mun tulo tippuisi, toisaalta tehnyt sen verran hyvää tiliä ja rakennttu itse että tarvittaessa voitaisiin olla asuntolainattomia jos tarve siihen olisi ja tulot tippuisi, siinä kun sit ei tarvitsekaan tienata samalla tavoin jos ei ole lainaa maksettavana. Katsotaan mitä tuleva tuo, mutta omalla kohdalla näyttää siltä, että tässä se nyt on. Tsemppiä sinnekin ja ihanaa syksyä!:)

Heippa, ihana kuulla että olet innoissasi tulevista opinnoista ja tuntuu että olet löytänyt oman juttusi ja alasi. Olen itse tänä kesänä käynyt myös jonkinlaista kriisiä läpi, katsotaan iskeekö vielä erikseen kolmenkympin kriisi vai tuliko se vaan näin viisi vuotta etukäteen… 😀 olen myös tajunnut ettei tämä nykyinen ala taida kuitenkaan olla mua varten, mutta toistaiseksi en tiedä mikä se oma juttu olisi. Yrittäjyys kiinnostaa tällä hetkellä kovasti, mutta tuntuu ettei ainakaan vielä ole tarpeeksi rohkeutta siihen, kun haaveilemani alakin on aika riskaabeli. Toivottavasti kuitenkin vielä joskus rohkenen, kunhan ensin hauduttelen ajatuksia ja ideoita. 🙂 opiskeluiloa sulle!

Kiitos J onnentoivotuksista! Ymmärrän tuon ajatuksesi yrittäjyydestä, se on tietyllä tapaa aika suuri harppaus jos on ollut ennen alainen. Mä vähän kuin ajauduin tähän ihan vahingossa ja tässä sitä ollaan. Vaikea edes ajatella että tekisin töitä jonkun toisen lukuun. Suuresti tsemppiä sinne päätösten tekoon, kyllä ne sieltä vielä löytyvät!!<3

Ihana teksti <3
Mäkin oon pohtinut samoja asioita. Esikoinen syntyy minä hetkenä hyvänsä, olen naimisissa elämäni miehen kanssa ja sisällä vallitsee rauha. Kaikki tuntuu olevan todella hyvin 🙂 Muistan myös tuon nuoruuden kalvavan tunteen, kun ei oikein tiennyt minne elämä johtaa.

P.s. Näytät todella tyrmäävältä tuossa mekossa! 🙂

Ihania hetkiä siellä eletään!<3 ja tosiaan, tämä itsensä etsiminen kuuluu elämään! Joillakin siihen menee pidempään siinä missä toiset tietävät jo nuorena sen mitä haluavat! Ei se matja vaan se määränpää!<3

Moi!
Itse olen juuri tuo omaa juttua etsivä ihminen tällä hetkellä. Täytin juuri 25 vuotta ja olen aivan pihalla mitä työtä haluaisin tehdä ja mikä olisi se juttu joka tekisi minut onnelliseksi. Olin kuusi vuotta töissä yhdessä firmassa ja lopulta kyllästyin ja vaihdoin työpaikkaa ja tällä hetkellä tuntuu etten vaihtanut yhtään parempaan paikkaan ja työnteko ja töihin meneminen lähinnä ahdistaa. Olemme mieheni kanssa miettineet että olisiko tämä se oikea hetki ruveta yrittämään lasta ja kenties äitiyden kautta minulla syttyisi jokin lamppu päässä mitä haluaisin tulevaisuudessa oikeesti tehdä työkseni. Lapsi kun on kuitenkin haaveena lähitulevaisuudessa.
Ihanaa kuulla, että muutkin on känyt läpi näitä pohdintoja päässään ja tietää ettei ole ainoa!

Just toi, kaikki muut ympärillä tuntuu niin onnellisilta ja tekee just sitä työtä tai opiskelee mitä haluaa ja ite seilailee vähän siellä täällä.. Välillä tekis mieli pysäyttää ihmisiä kadulla ja kysellä että mitä sä teet työkses jos tulis joku väläys mitä itekin haluaisi tehdä. No toivotaan että aika näyttää ja joku päivä mäkin teen vielä töitä mikä tekee mut onnelliseks 🙂 kiitos super paljon kannustavasta kommentistasi <3

Mä vähän veikkaan, että suurin osa meistä käy läpi näitä asioita. Jos ei ääneen, niin sit siellä pään sisällä. Jotenkin vaikea kuvitella, että joku seilaisi vaan elämän läpi ilman yhtään kysymystä tai mutkaa. Mutta toisaalta, joku löytää oman juttunsa jo nuorempana ja toisilla siinä saattaa mennä pidempään. Ehkä tärkeintä on just nauttia ja muistaa se, että olemme hyviä nyt. Emme sitten kun olemme tehneet tai saavuttaneet jotain muuta.<3

Muistan kuinka ahdistavalta tuntui kun vertasi itseään muihin. Tuntui, että kaikki muut olivat niin tyytyväisiä siihen mitä tekivät ja opiskeleivat. Samaan aikaan kuitenkin itsestä tuntuu siltä, että joku uupuu. Tunnistan tuon ahdistavan fiiliksen, mulle tulee sellainen jo kun ajattelen lakialaa, ei vain ole mun juttu!! Tsemppiä suuresti mitä ikinä päädytkin tekemään nyt, ja jos toiveena on pieni vauva niin suuresti vauvaonnea!<3

Mä taas oon ehkä vähän toista laitaa.. Mua painostettiin nuorena yliopistoon tai muuhun korkeakouluun, lukion jälkeen pidin pääni ja luin lähäriksi. Menin suoraan töihin ja viiden vuoden jälkeen sain vakipaikan. Vielä silloin töissä ollessani mua käskettiin jatkamaan opintoja ja hain aina kouluihin. Olisin päässyt Hämeenlinnaan sit kouluun, mut jätin menemättä. Päätin seurata omaa unelmaa, en vanhempien. Nyt kymmenen vuotta vakitöitä, talo rakennettiin 24-vuotiaana,poika syntyi kun olin 25. Eli omaa unelmaa elän vaikka en kouluja enempää käynyt. Tää on hyvä mulle. Omia unelmia täytyy seurata ja tehdä just sitä mistä ite tykkää. Sitä yritän pojallekin sanoa. Tee sitä mikä tekee sut onnelliseks!

Ah, sisustussuunnitelija oli mun lapsuuden toiveammatti! Kävin alan koulunkin, mutta nyt teen aivan muun alan hommia. Elämä kuljettaa, mutta eihän sitä tiedä joa vielä joskus sitäkin, tykkään edelleen kovasti! Tsemppiä opintoihin! 🙂

Kiitos Kaisu!<3 Elämä vie merkillisiin suuntiin, mutta sit lopulta ei ehkä voikaan nähdä enää itseään missään muualla. hassua!:)

Lämpimät onnittelut! Hienoa että olet löytänyt oman juttusi! Itse opiskelin myös aiemmin oikeustiedettä HYllä mutta veri veti taideopintojen pariin. Päätöstä en ole katunut päivääkään! Kriitikoita ja skeptikkoja löytyy matkan varrelta aina. Älä anna niiden vaikuttaa. Jos kaipaat syyslukemista suosittelen lämpimästi Julia Cameronin Tie Luovuuteen kirjaa. Itselleni kyseinen kirja oli erittäin tärkeä taideopintojen alussa. Ihanaa syksyä!

Onpa tosiaan ihana kuulla, että meitä on niin moni samassa veneessä! 🙂 On totta, että kriitikoita löytyy aina, mutta niinä hetkinä pitänee muistaa, että ainut ja oikea kriitikko on minä itse. Kiitos tuhannesti tuosta kirjavinkistä. Meni tilaukseen muutaman muun luovuuteen ja sen kukoistamiseen liittyvän kirjan ohella. Kerron sit mitä mieltä näistä olen kunhan ne tulevat kotiin! 🙂

Tää oli hyvä ja herättävä teksti! Varsinkin nämä kaksi kohtaa olivat loistavasti sanottu: ”Jos sinulla on hyvä itsentunto, et koe tarvetta miellyttää muita” ja ”Se, että hyväksyin sen, ettei minun tarvitse olla mitään sen erityisempää helpotti mun elämää ihan älyttömästi.”
Varsinkin tuo jälkimmäinen, sanoisin että tässä on elämänohjetta ihan jokaiselle, varsinkin nuorille jotka etsivät itseään ja ehkäpä painostuksen alla jatkavat opintoihin koska muutkin. Mä koen pientä ahdistusta,koska ympärillä ihmiset ovat alkaneet opiskella hyviä tutkintoja, mä olen jo 35 ja 2 lastakin, tulee paine että pitääkö munkin? Olisinko mä parempi ihminen tai saisinko enemmän arvostusta jos lähtisin esim.akateemiselle uralle. Mutta kun en halua arvostusta sitä kautta. Tällä hetkellä mulle riittää perhe-elämä ja katsotaan myöhemmin mikä musta tulee isona!
Olet rohkea aloittaessasi uudet opinnot ja se on hienoa! Onnea opintoihin ja ihanaa alkavaa syksyä 🙂

Mä just eilen perehdyin kirjallisuuteen liittyen luovuuteen (Kiitos Aino, tässä kommenttiboxissa!) ja tilasin muutamia kirjoja kotiin. Yhden niistä takakannessa sanottiin, että yhtenä luovuuden esteenä on muun muassa kateus ja toisiin vertaileminen. Meistä jokainen tekee tätä, tiedostaen tai tiedostamattaan, mutta niinä hetkinä pitäisikin ehkä syventyä miettimään niitä asioita, mitä on saavuttanut omassa elämässään. Mä podin tätä ystävälleni yksi päivä ja hän sanoi minulle tämän, joten pistän eteenpäin!Ja voihan hyvinkin usein olla myös niin, että se toinen henkilö ajattelee puolestaan sinusta vastaavasti, että hänellä pitäisi jo olla perhe jne. Muista, että olet täydellinen juuri noin ja ellei motivaatio kumpua oikeasta palosta tehdä jotain uutta, ei se anna sinulle enää välttämättä mitään kun olet opintoihin päässyt. Tsemppiä sinulle suuresti, jos joskus uudet tuulet kiinnostavat ja nauti nyt siitä mitä sinulla on!<3 Ihanaa syksyä!<3

Hei, hyviä mietteitä.
Kesä tosiaan tuntui pitkältä, varmaan ensimmäistä kertaa lapsuusvuosien jälkeen. Ei huvita enää mökillekään lähteä, kun toukokuusta asti on siellä ravattu. Kaikkeen kyllästyy näköjään, vaikkei uskoisi, varsinkin kun kesä oli niin ihana.
Syksyssä on mielestäni mukavaa pukeutua erilailla kesän jälkeen. Kivoja matkoja on myös tiedossa, koska kesällä pitäydymme mökillä ja Suomen kesässä.
Tuosta ammatinvaihdosta sanoisin, että harva kai pysyy samassa ammatissa koko ikäänsä. Eikä se työmarkkinoillakaan päde, että ollaan koko elämä samalla työnantajalla. Itselläni on kolme täysin erilaista koulutusta, töitä olen tehnyt kahdella alalla. Ensimmäinen ala meni melkolailla pieleen, mutta kyllä siitäkin hyötyä on ollut ihan yksityiselämässä.
Ja lopuksi vielä hieman pinnallisia juttuja. Sinä kaunistut koko ajan, onnellisuus ja rauha heijastuu ulospäin.

Just tätä! Mä oikein odotan niitä todella sateisia iltoja kun voi hyvällä omalla tunnolla istua sohvan nurkassa. Tuntuu, että silloin jos on kaunis ilma pitää oikein väkisin vääntämällä olla ulkona nauttimassa säästä, vaikka välillä ei yhtään huvittaisi tehdä muuta kuin katsoa leffaa. 😀

Allekirjoitan täysin tuon kun sanot, että mikään opiskelu ei mene hukkaan. Minä olen oppinut valtavasti oikeustieteellisessä ja siitä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa muun muassa yrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä. En ole ihan sormi keskellä suuta jos joku asia mietityttää vaan voin etsiä itsekin vastauksia! 🙂 Siitä huolimatta se ei ole minua. Tuntuu jotenkin utopistiselta ajatella, että toiveeni aiemmin oli ns. papereiden pyörittely. Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt sen, miten paljon enemmän kaipaan luovuutta, vaihtelua ja visuaalisen silmän käyttämistä. Oppia ikä kaikki, pikkuhiljaa kohti omaa juttua! Kiitos kauniista sanoista!<3

Minä uskon Xenia että millaisia ratkaisuja tahansa tuletkin tekemään urallasi niin tulet menestymään 🙂 Kiitos aidosta tekstistä. Meillä on tietääkseni vain yksi elämä täällä maan päällä, käytetään se viisaasti ja omaa sydäntä kuunnellen <3

Olipa kauniisti sanottu, kiitos Mintsu!<3

Ihanaa opintojen alkua! Syksy on niin kivaa aikaa, kun tuntuu siltä, että kaikki alkaa aina alusta. Innolla odotan jo opiskelujuttuja täällä bloginkin puolella. 🙂 Myös minä lähdin opiskelemaan 30-vuotiaana aivan eri alaa, millä työskentelin. Tulevaisuudessa tulen työskentelemään paljon pienempipalkkaisessa työssä kuin aiemmin. Silti nyt kaksi vuotta opiskeltuani en voisi onnellisempi olla tuosta päätöksestä. Asioilla on tapana selkeytyä, vaikka välillä tuntuisi epätoivoiselta tai vaikealta. 🙂

Onpa mahtava kuulla, että siellä on niin moni ns. samassa veneessä. Mulla täsmälleen sama tilanne. Varsinkin menestyvänä lakialan osaajana tekisin varmasti moninkertaista palkkaa, mutta mikään raha ei ole onnen tiellä. Tottakai haluan tienata sen verran, että voin elämästä nauttia, mutta en näe mitään syytä, miksen voisi sitä tehdä tällä uudellakin tiellä, paljon onnellisemmin! 🙂

Haa, mulla on taas päinvastoin, lakiala kiinnostaa niin vietävästi,mutta loppupeleissä sitä oikeasti vaan itse jarruttelee niiden omien unelmien äärellä. Tsemppiä sulle uusiin opintoihin, kuulostaa todella lupaavalta 🙂

Me ollaan kaikki niin erilaisia ja uskon, että meistä kaikilla on joku juttu, joka on ylitse muiden. Välillä sen löytämiseen vain saattaa mennä hieman enemmän aikaa! Suuresti tsemppiä sullekin, rohkeasti vaan kohti unelmia!<3

Kiva lukea tällaisia syvällisiä pohdintoja ja kiva kuulla, että olet löytänyt oman juttusi. 🙂 Meinaatko jatkaa lakiopinnot kuitenkin loppuun? Oliko sulla se gradu enää jäljellä? En nyt muista yhtään, mitä olit sen suhteen suunnitellu.
Ihanaa syksyä sinne! 🙂

Kiitos!<3 En nyt tiedä mitä teen noiden toisten opintojen kanssa. Opintokokonaisuus on uudistunut aika radikaalisti ja opiskelu vaatisi läsnäoloa aikalailla sen 8h per päivä, mikä on pois kaikesta muusta mikä kiinnostaa. Harkitsen täällä siis. Mutta gradu mulla on tehtynä, en ole sitä vain tarkistuslukenut enkä palauttanut, eli tenttejä jäljellä. Kiitos ja samat sanat sinne!<3 Aika näyttää!<3

Moi Xeni! Miten monta tenttiä sulla olisi jäljellä? Jos gradu on jo tehtynä, melkein tuntuisi että kannattaisi ottaa paperit ulos yliopistosta, vaikka se voi tuntua rasittavalta ja turhalta tällä hetkellä! Elämästä ei koskaan tiedä ja tutkinto takataskussa on aina eduksi :-).

Näin mäkin ajattelin, kunnes tutustuin uuteen järjestelmään, jossa läsnäoloa vaaditaan lähes aina. Se ei oikein toimi tälleen porvoossa asuvana jolla on yritys ja toiset opinnot, joita kohtaan intohimoa – etenkin kun tämä on pakkopullaa. Mietin kyllä asiaa kaikilta puolin, päätöstä en ole vielä tehnyt!:) ja siis läsnäololla viittaan kurssiin. Olen tottunut siihen että luen omalla ajalla ja menen tenttiin, mutta nyt ne kurssit suoritetaan enemmän koulumaisesti!:)

Aa ok! Itsekin opiskelin hampaalla ja piti olla aikoinaan paikanpäällä joka ikinen päivä 8-16. Mulle se kyllä sopi, vaikka itselläkin oli lapset pyörimässä jaloissa. Nyt kun opinnoista on jo aikaa ja oma yritys pyörii välillä ilman minunkin työpanosta, tuntuu että se oli kyllä sen väärti. Tsemppiä ratkaisuihin!

Minullekin sopisi jos se ala kiinnostaisi! Sehän tässä ongelma: työpanos ja aika vs se mikä fiilis mulla siitä on:) kiitoksia, eiköhän ajatukset selkiydy tässä ajan kuluessa!:)

Siis aivan ihana postaus! Niin rehellistä ja aitoa! Oon lukenut vuosia sun blogia ja tuntuu päivä päivältä vaan enemmän että samaistuu teksteihin.
Uskon että myös raskaus ja lapset vaikuttaa paljon arvoihin ja juuri siihen että tajuaa mitä sitä arvostaa ja oikeasti elämältä haluaa. Nyt ensimmäistä lasta odottaessani mennyt jo osittain ajatukset uusiksi. Että muistaa antaa sen ajan itselleen ja ennen kaikkea perheelleen – sille tärkeimmälle.
Kovasti tsemppiä tulevaan! 🙂

Se on ihan totta, että lapset muuttavat arvoja ihan älyttömästi! Kaikki menee uusiksi!<3 ihana odotushetkiä sinulle jamahtavaa syksyä<3

Hieno postaus tärkeästä aiheesta 🙂 itse vähän samassa tilanteessa, ja ajattelin kysyä aiotko tehdä opintoja etänä vai paikan päällä?

Nää on siis suurimmaksi osin etänä ja 2 kertaa kuukaudessa paikan päällä!:)

Hieno tyyli. Hyvä asenne, kaiken ei tarvitse olla täydellistä tai tietyn kaavan mukaan tapahtuvaa.

Voi miten voin samaistua niin moneen ajatukseen niin tekstistäsi kuin kommenttiboksistakin: vauvan tulo muuttaa ajatusmaailmaa – niin ajankäytön kuin oman itsensä hyväksymisen kannalta. Olen itsekin sinun tapaasi tooooodella paha itseni piiskaaja, jolle mikään ei tunnu riittävän ainakaan mitä omaan itseen ja tekemiseen tulee. Onneksi vauva on saanut minusta kuorittua hieman lempeämmän tyypin, vaikka tässä kyllä tekemistä vielä on. Sarjassamme kerran syömishäiriöinen, ei helpolla täysin rento syöjä – samoin mitä tulee liikuntaan. Liikuntaharrastus tosin ONNEKSI nykyään sellaista henkistä hyvinvoinnin ylläpitoa (ja jumien hoitoa! hitto miten jumiin menee kun nuokkuu sisällä väsymystään ja imettää 2-3 tunnin välein.. :D) siinä missä aiemmin ranteessa oli 1000 eri mittaria mittaamassa suoritusta ja määrittämään itselleni riittämistä. Huh. Minusta on ollut ihanaa ”kasvaa kanssasi” näiden vuosien varrella ja huomata, että meistä kummastakin on kuoriutunut astetta fiksumpia naisia kuin mitä nuorempina oltiin 😉 Silloin kun ei vielä paremmasta tiennyt!
Hei offtopic mutta kirjoitin myös tonne Instaan sulle: voisikohan toi mekko sopia (ei liian tyrkky?) ristiäisiin ja voisikohan siinä jotenkin fiksusti imettää? Minä fiksuna muikkina tilasin täydellisen mekon – jossa voin imettää vain helmat korvissa. Silloin en vielä tiennyt, että meidän poikamme viihtyy tissillä jopa 30-60min/tissi 😀 Että pahimmassa tapauksessa minä joko imetän kesken vieraiden helmat korvissa tai sitten istun jossain syrjässä ja muut viettää pojan ristiäisiä juhlakalun nauttiessa tissibaarin antimista :’D
Ihaninta viikonloppua, joka kuulemma alkaa taas huomenna, teidän perheelle <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *