Xenia's day

Jännä päivä!!

Teksti: Anna.fi

Arvatkaa sainko nukuttua yhtään. Käytin koko eilisen illan lukien pennun valintaan littyviä oppaita, jonka jälkeen päädyin katsomaan mitä suloisimpia labbispentuvideoita youtubesta. Tämä ilta siis kuluu kennelissä katsastamassa pentuetta, josta yksi poikapentu on meille varattuna. Tää on musta-keltainen pentue, tosin siellä oli vain yksi suloinen vaalea pallero kaikkien mustien joukossa, niin hellyyttävää. Anyway, mä en voi uskoa, että tänään nähdään meidän kenties tuleva perheenjäsen, joten ihan ymmärrettävästi jännitystasot on korkeella. Yritän nyt olla siitä enempää höpöttämättä vaikka fiilis on kuin pienellä lapsella jouluaattona!<3 Mä en tiedä miksi, mutta mulla oli eilen ihan perjantai fiilis (ymmärrätte paremmin edellisen postauksen höpötyksiä!!:D) ja olin koko ajan siinä luulossa, että tänään aamulla on ”vapaapäivä”. Päätin kuitenkin laittaa kellon soimaan kello kasiksi ettei mene ihan överiksi nukkuminen, mutta sammutin sen unissani kun ajattelin, että ei siitä nukkumisesta ole lauantai aamuna vaaraa. Hajamielinenkö? 😀 Noh, lähtö meidän road tripille alkaa tänään neljän maissa ja sitä ennen on vielä tehtävä paljon kaikkea, joten hyvä etten sentään pistänyt ihan ranttaliksi nukkumisen kanssa. Tosin on huvittavaa huomata kuinka musta, joka pärjää helposti 7 h yönunilla on yhtäkkiä kuoriutunut sekä ilta- että aamu-uninen ihminen. Taitaapa johtua vatsassa elävästä pienokaisesta.

Mä muuten etsin niitä perkuleen äitiysmalliston leggingsejä nyt myös Itiksen H&M:ltä, mutta ei sielläkään ollut kokoja. Sit ajattelin, että meen ne nyt tilaamaan netistä ja niitä ei ole saatavissa ennen kuin joulukuun alussa. Onko kellään mitään ideoita mistä saa ostettua äitiysleggareita ihan perus mustassa värissä ja mielellään tietenkin edullisesti kun mä olen aika tehokas niitä hajoittamaan?:D Ne H&M:n versiot maksaa vain 9,90 ja on super mukavat jalassa verrattuna esim näihin kuvissa näkyviin treggingseihin, jotka alkaa jättämään ikäviä painaumia mun (katoavalle) vyötärölle.

Kiitos muuten tuhannesti kaikille vinkeistä liittyen kaikkiin ihorasvoihin. S:n äiti lupasi tuoda mulle Palmersin coconut balmia ja sit Bio Oilia kun se on Enkuissa halvempaa kun Suomessa. Kohta päästään siis rasvailee nahkaa ihan olan takaa. 😀  Käväistiin muuten Itiksessä ollessa myös lastenosastoilla. En ole halunut mitään ostella ennen rakenneultraa, jossa toivottavasti saadaan kuulla kaiken olevan hyvin. Mut ihastuttiin molemmat ihan älyttömästi H&M:n conscious malliston vauvojen vaatteisiin, jotka on kaikki laadukasta puuvillaa, mutta myös hinnaltaan todella hyviä. Me ollaan puhuttu, että tärkeintä lastenvaatteessa on mukavuus ja materiaali, mutta ei haluta maksaa maltaita mistään kun kasvuvauhti on kuitenkin niin hurjaa, että siinä menisi rahaa kankkulan kaivoon jos saman päämäärän saavuttaa edullisemmin.

Me naurettiin sitä, että kumpikin on niin varma siitä, että siellä olisi pieni poika, ettei ole edes tullut miettineeksi mitään tyttöjen vaatteita tai sisustusta. Oltaisiin varmaan ihan äimänä jos saataisiinki kuulla, että siellä onkin tyttö! S tosin sanoi just, että luulee siellä olevan tytön, ihan vain siksi, että kumpikin on niin pitkään ollut varma pojasta ja se menee sit kuitenkin väärin. No, kuusi päivää enää ja sit saadaan tietää, jännittää kyllä muutenkin ihan kauheasti kuten aina ennen ultria, kuitenkin kun se päätarkoitus ei luonnollisesti ole se sukupuoli vaan sen selvittäminen, onko kaikki ok!<3

takki: Zara / paita: Evechic (täältä) / saappaat: DKNY / laukku: Coccinelle

Nyt muuten löytyi meidän uudesta valikoimasta myös täydellinen (aka tarpeeksi iso:D) ruutupaita myös tälle ruutupaitamonsterille. Otin tän koossa M, jotta tilaa olisi myös myöhemmin jopa napitettunakin, mutta hyvin se menee pillihousujen kanssa nytkin. Mä tykkään yhdistää rennompia yläosia tiukempiin alaosiin, jotenkin se kokotiukka-asu ei ole enää yhtään mua. Joka tapauksessa, tässä ruutupaidassa yhdistyi sekä mallin että värien miellyttävyys, joten olihan se saatava omaankin kaappiin. 🙂 Oonko mä muuten ainut joka kiinnittää huomiota mun suoriin hiuksiin. Kokeilin pitkästä aikaa pitää tukan suorana enkä oikein tiedä tykkäänkö siitä vai en. Mitä mieltä te olette: suorana vai kiharana? Haha, taas S viihdyttää mua puhumalla tuolla ääneen itsekseen. Nyt tosin tämä on löytänyt jostain mainoksesta sanonnan: ”vaihda vapaalle”, jota toistelee koko ajan. Kysyinkin äsken ihan ystävällisesti josko hän tietää, mitä se tarkoittaa, mutta S vain vastasi, että ei vielä, mutta osaapahan ainakin sanoa sanonnan. 😀 Eli kunhan vain osaa sanontoja voi puhua jotain minkä merkityksestä ei ole itselläkään mitään tietoa. 😀 Tosi suloista on tosin nähdä S:n meidän postisedän välinen kommunikointi joka aamu. S aina yrittää puhella tälle suomeksi ja sanoo aina lopuksi: ”kiitos ja moikka”! S meni jo ihan sekaisin kun kerroin, että moi, hei, heippa, moikka, morjes, moimoi, heihei jne kaikki toimivat loistavasti kun hyvästelee jotain ihmistä. 😀 Sama juttu oli kun opetteli numeroita ja kysyi sitten multa, että mitä numeroita mä oikein käytän kun lasken:”yy, kaa, koo, nee, vii…”. Taisin valaa vähän epätoivoa S:ään kun kerroin, että meillä on kirjakieli aikalailla erikseen. Noh, tärkeintähän se kuitenkin on niistä aloittaa ja oppia sit siitä, hankaluuksia vain saattaa tulla siitä, että ei ymmärrä muiden puhetta kun me suomalaiset puhutaan 1. aivan älyttömän nopeasti ja epäselvästi ja 2. aivan eri kielellä kun mitä ulkomaalainen on lukenut.  No, harjoittelu tekee mestarin. Sanoinkin S:lle, että yrittää pysyä lapsen kanssa samassa tahdissa oppimisen kanssa, vaikka tietenkin lapselle S tulee aina puhumaan pelkkää englantia! 🙂 Koira puolestaan opetetaan pelkästään suomeksi, sillä onhan se ihan hyvä että esim koiran karatessa joku sivullinenkin sen saisi pysähtymään. 😀 Eli meistä tulossa oikein kielihirviöperhe. Mä puhun lapselle aina suomea, S englantia, keskenämme ainakin alkuun englantia, mutta koiruudelle suomea. Lähinnä tosin ne tärkeimmät jutut kuten istu, tänne, paikka yms, eli loputhan voi höpötellä miten vain, tärkeintähän se äänensävy on. 🙂 Nyt lopeta Xeni. Mä oon niin innoissani, että jos mä puhuisin tän tekstin, sylki vaan lentäisi. Muistan muuten kuinka joku sanoi mulle joskus pienenä, että mun kanssa ollessa pitäisi olla tuulilasinpyyhkijät silmälaseissa. Mä kuulemma innostuin niin paljon, että sylki vaan lensi puhuessani. Mitä mä oikeesti teillekin kerron, pitäis varmaan mennä tutkituttamaan pää. Okei, nyt mä meen tekee teetä ja sit lisää töitä. Ihanaa alkavaa viikonloppua teille! 🙂

Lue myös

X