Xenia's day

Jännittää

Teksti: Anna.fi

Blogin puolella on ollut eilisestä lähtien vähän hiljaisempaa, sillä lähdettiin extempore Porvooseen katsomaan asuntoja. No arvatkaa mitä? Löydettiin aivan täydellinen yksilö meille ja nyt pitäisi alkaa väsäilemään tarjousta. En saanut viime yönä lainkaan unta, osittain pienen sängyn, mutta suurilta osin jännityksen vuoksi. S yritti mua rauhoitella ja sanoa, että me emme voi tilanteelle mitään, jos asunto menisi kaupaksi, mutta mä en vaan osaa ajatella noin. Kumpikin rakastuttiin siihen, jopa arkkitehti-isälläni ei ollut mitään negatiivista sanottavaa ja se on jo jotain! Milloin sitä oppisi olemaan ressaamatta. Mä oon koko yön käynyt läpi listoja siitä, että mitä mun pitää tänään tehdä. Hyvänä uutisena kuitenkin se, että mun asunnosta hyväksyin juuri ostotarjouksen ja kaupat tehdään hyvinkin pian. Eli siitä lähtien meillä on oikeastikin vain se max kaksi kuukautta aikaa löytää uusi asunto. Toki aina voidaan tarvittaessa asua jonkin aikaa Porvoossa vanhempien luona, mutta se nyt ei tietenkään ole ideaalitilanne. Toinen vaihtoehto meillä oli etsiä vanhaa, kunnostettavaa kohdetta, jonka S remppaisi meille mieluisaksi. Tässä tulee vaan aika vastaan. Jos hypoteettisesti löydettäisiin sellainen vaikka kahden viikon päästä ja tehtäisiin kaupat kuukauden päästä, todennäköisesti muuttopäivä olisi tammikuun lopulla ja siitä sitten remppaa loppuraskauden ajan. No thanks! Niinpä ollaan kiinnitetty huomiomme lähinnä uudiskohteisiin ja kohteisiin, jotka on muuttovalmiita, kummallakin kun on se ajatus, että halutaan saada tilanne rauhoittumaan mahdollisimman pian. Voin rehellisesti sanoa, että jos tuo asunto menetetään, tuntuu pirun pahalta. Kyllä te tiedätte, että joissain paikoissa on vain saman tien sen fiilis, että tää on meitä varten. S:n taktiikkana on olla hehkuttamatta asiaa, mutta mä sanoin, että mitä se muuttaa tilannetta kun anyway ajattelen mitä ajattelen. Näissä tilanteissa olisin niin onnellinen, jos osaisin pitää pään kylmänä, enkä innostua päätä pahkaa. Anyway, tämä päivä tulee olemaan kaikkea ”mukavaa” täynnä. Ensin pitää soittaa pankkiin ja vaihtaa lainatarjouksessa ollutta kohdetta, sitten soittaa välittäjälle ja alkaa väsäämään tarjousta. Sitten soittaa toiselle välittäjälle ja sopia tämän asunnon kaupasta. Ja ainiin, tässä välissä pitäisi myös tehdä töitä ja näillä energialeveleillä se on jo omanlaisensa haaste. Oli pakko päästä purkamaan pikkuressit tänne, koko yön oon miettinyt ja jännittänyt ja iloinnutkin jo hieman. Lähinnä tosin siksi, että olen tyytyväinen, että tämä oma asunto meni kaupaksi niin nopeasti ja siinä mielessä yksi vaihe on takana. Pitäkää peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin ja mä saan pienen lepohetken tästä ajatusmyllerryksestä. Palailen päivällä kuvallisen postauksen kera ja toivottavasti hieman tätä hetkeä viisaampana!<3 Ainiin, vielä kerran teille kaikille, kiitos, olette ihania!<3 Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!

Lue myös

X