Jännittäviä aikoja

Huh mikä viikonloppu takana päin. Meidän koti meni tosiaan myyntiin viime viikosta ja kiinnostuksen määrä yllätti meidät ihan täysin. Täällä on pidetty vaikka kuinka monta näyttöä ja seuraavat pari päivää lienevät ratkaisevia sen suhteen missä me ollaan tulevaisuudessa. Kuinka jännittävää. Samalla tuo luopumisen tuskakin on jo tuttu tunne ja viime yönä mietin mm lasten koulukuvioita. Haluaisimme mahdollisuuksien mukaan tarjota heille pysyvyyttä eli tarvittaessa voisin esim kuskata vuoden tai pari hieman pidemmälle kouluun koska tuo väliaikainen asuntomme ei tule olemaan meille se loppuelämän koti kuitenkaan.

Täällä onkin kulutettu oikotietä, etuovea ja ties mitä ja samaan aikaan koettu muitakin suuria mullistuksia. Puhuin nimittäin viime viikolla siitä, kuinka olin päättänyt unikouluttaa, mutta asiaa selvitettyäni päätin vielä odottaa. Monet asiantuntijat nimittäin sanovat, että äidinmaidolla yösyötöt tippuvat usein vasta korviketta myöhemmin pois. Yleensä sitä voi odottaa siinä 8-9kk tienoilla, joten katson tilanteen uudestaan kuukauden päästä. Ja siis kun nyt yhtäkkiä yösyöttöjä on ollut se tasan yksi, joka mulle ihan se ja sama. Aivan eri asia kuin 3 yösyöttöä, joita meillä oli vielä vähän aikaa sit. Olikohan kyseessä sit joku kausi, sitä ei voi vauvojen kanssa koskaan tietää. 😀

No. Mutta samalla kun päätin tämän sain tarpeekseni myös pumppauksesta perjantaina. Olin tullut pitkän päivän jälkeen evakosta kotiin ja istuin alas vain muistaakseni, että nyt pitäisi pumpata. Siinä hetkessä päätin, että en muuten pumppaa, vaan kyllä se poika syö kun on tarpeeksi nälkä. Ja voi morjes. On hänellä kyllä vähän keskittymisvaikeuksia ollut päiväsaikaan, mutta niin mä olen vain kuitenkin onnistunut tässä sen kolme päivää jo. Myönnän kyllä, että ei ne imetykset ainakaan toistaiseksi mitään seesteisiä hetkiä ole päivisin, mutta ehkä se tästä. Ei tarvitse ensin pumpata ja sitten vielä syöttää. On siinä nimittäin aivan karmea määrä työtä. Kaksi kuukautta jaksoin kunnes pistin pillit pussiin.

Nyt siis päivä kerrallaan ja seuraavana toiveena on se 8 kk imetystä. Silti jos ihan rehellinen olen toivoisin kyllä kamalasti sitä, että pääsisimme sinne vuoteen asti, mutta tämä lieneekin sitten johtuva siitä, miten homma sujuu. Jos mennään taas siihen, ettei syödä päivällä yhtään ja yöllä senkin edestä taitaa olla meidän aika lopettaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja voin ainakin sanoa, että sitä on tämän kundin kohdalla todella tehty. Ei ole jätetty yhtään kiveä kääntämättä.

Tällaisia jännittäviä fiiliksiä siis täällä. Pitää ihan toppuutella nyt itseään muutosten keskellä. Katsotaan mitä tapahtuu!<3