Xenia's day

Kahden vaiheilla

Teksti: Xenia

EDIT: Tätä postausta olin kirjoittavinani Baby Bearin puolelle, mutta hajamielisyys..

P1010284

Hitsit miten vaikeita päätöksiä synnytykseen liittyykin. Täällä nimittäin ollaan aikalailla todennäköisesti kallistumassa siihen, että toiveena olisi synnyttää Kotkassa eikä Kätilöopistolla niinkuin alunperin olimme suunnitelleet. Tätä ajatusta vahvisti se, että käytiin lauantaina ajelulla ja Kotkan synnärille ajettiin 45 minuutissa eikä tuonne suuntaan ole ruuhkaa koskaan, siinä missä esim Helsinkiin päin on. Aikaa menee siis suurinpiirtein saman verran ja ilmeisesti tuo on enemmän Porvoon jo suljetun synnytysosaston kaltainen paikka.

Siltikin oli jotenkin tosi utopistinen olo siinä ajaessa. Eipä nimittäin koskaan tullut edes kuvitelleeksi, että kaupungissa jossa on 50 000 asukasta ja oma aluesairaala ei voisi synnyttää. Eihän siinä ole mitään järkeä? Tottakai ymmärrän, että budjetista tässäkin on kyse. Kaikessa pitää säästää ja tehokkuutta lisätä, mutta loppupeleissähän tästä kärsii kaikkein eniten ne, joiden on sit oltava tehokkaampia eli henkilökunta. Yksittäinen ihminen ei ole niin usein raskaana, että tuo muutos vaikuttaisi häneen suuresti, mutta ne jotka ovatkin yhtäkkiä vastuussa Helsingin lisäksi myös kaikkien ympäröivien kuntien synnyttävistä naisista joutuvat koville. Ja siihen päälle kun heittää jotain sisäilmaongelmia (joita muuten tuntuu olevan joka paikassa, ainakin Porvoossa todella monessa koulussa ja päiväkodissa) niin eipä ole hyvä kombo.

Koska meillä etäisyydet ovat aikalailla tasan kumpaankin suuntaan, on mietintä käynyt kiivaana ja nyt ensi viikon neuvolakäynnillä pitää kyllä puhua tästä hoitajan kanssa, jotta päästään johonkin satavarmaan päätökseen hyvissä ajoin. En ajatellut alkaa jahkailemaan siinä vaiheessa kun supistuksia tulee jo!

Tähän liittyen muuten mun suurin pelkoni synnytykseen liittyen on se, että olen liian myöhään liikkeellä. Viimeksi menin sairaalaan kun alkoi tuntumaan kivuliaalta ja olin 5 cm auki ja siitä pari tuntia eteenpäin olin 10 cm auki. Toisen kanssa hyvin suurella todennäköisyydellä saattaa mennä paljon nopeammin, joten miten hyvissä ajoin sinne sairaalaan pitää lähteä? En nimittäin myöskään haluaisi kokea sitä 5-10cm kovinta kipua autossa istuessa kun asento ei tosiaan ole mikään paras saatikka paikka miellyttävin.

Kaikin puolin muuten odotan synnytystä kuin kuuta nousevaa, kuulostaa ehkä hullulta, mutta viime kerrasta jäi niin hyvä mieli. En suoraan sanottuna ollut tehnyt suunnitelman suunnitelmaa ja asiat vaan eteni kivasti omalla painollaan. Tälläkään kertaa en ole suunnitellut kauheasti. Kivunlievitystä otan jos siltä tuntuu, paitsi jos sitä on tarjolla vasta siinä vaiheessa kun olen jo lähes valmis synnyttämään. Viimeksi sain epiduraalin niin myöhään, etten sen vaikutuksesta ehtinyt juuri nauttimaan, johtuen juurikin siitä, että asiat eteni niin nopeasti sen jälkeen kun sairaalan tulin.

Synnytys on mun mielestä joka tapauksessa aivan mieletön juttu ja kuten sanottu, omat huoleni liittyvät puhtaasti ”logistisiin” juttuihin eli siihen missä vaiheessa kannattaa lähteä kun kuitenkin jonkun verran pitää ajella..Ilmeisesti jälleensynnyttäjillä ei ole samanlaisia ”sääntöjä” kuin ensikertalaisella, vai olenko ihan väärässä? Mielelläni kuulisin teiltä kokemuksia asiaan liittyen!<3

Kuvaan liittyen: olen täällä katsellut aivan älyttömästi meidän jo niin ison tytön vauvakuvia. Miten tuosta pienestä kääröstä onkin tullut kolmessa vuodessa leikki-ikäinen? Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, vauva-aika meni ihan yhdessä hujauksessa ja etenkin ensimmäiset kuukaudet ja vuosi. Niistä hetkistä pitää ottaa kaikki irti. Kaikkein eniten odotan niitä hetkiä kun ollaan jo kotona ja voidaan vaikka koko perhe köllötellä vierekkäin meidän sängyssä päikkäreitä vetäen. Ihan vähän vaan silmät kostuu ajatuksesta! <3

Lue myös

X