Kahden vaiheilla
EDIT: Tätä postausta olin kirjoittavinani Baby Bearin puolelle, mutta hajamielisyys..
Hitsit miten vaikeita päätöksiä synnytykseen liittyykin. Täällä nimittäin ollaan aikalailla todennäköisesti kallistumassa siihen, että toiveena olisi synnyttää Kotkassa eikä Kätilöopistolla niinkuin alunperin olimme suunnitelleet. Tätä ajatusta vahvisti se, että käytiin lauantaina ajelulla ja Kotkan synnärille ajettiin 45 minuutissa eikä tuonne suuntaan ole ruuhkaa koskaan, siinä missä esim Helsinkiin päin on. Aikaa menee siis suurinpiirtein saman verran ja ilmeisesti tuo on enemmän Porvoon jo suljetun synnytysosaston kaltainen paikka.
Siltikin oli jotenkin tosi utopistinen olo siinä ajaessa. Eipä nimittäin koskaan tullut edes kuvitelleeksi, että kaupungissa jossa on 50 000 asukasta ja oma aluesairaala ei voisi synnyttää. Eihän siinä ole mitään järkeä? Tottakai ymmärrän, että budjetista tässäkin on kyse. Kaikessa pitää säästää ja tehokkuutta lisätä, mutta loppupeleissähän tästä kärsii kaikkein eniten ne, joiden on sit oltava tehokkaampia eli henkilökunta. Yksittäinen ihminen ei ole niin usein raskaana, että tuo muutos vaikuttaisi häneen suuresti, mutta ne jotka ovatkin yhtäkkiä vastuussa Helsingin lisäksi myös kaikkien ympäröivien kuntien synnyttävistä naisista joutuvat koville. Ja siihen päälle kun heittää jotain sisäilmaongelmia (joita muuten tuntuu olevan joka paikassa, ainakin Porvoossa todella monessa koulussa ja päiväkodissa) niin eipä ole hyvä kombo.
Koska meillä etäisyydet ovat aikalailla tasan kumpaankin suuntaan, on mietintä käynyt kiivaana ja nyt ensi viikon neuvolakäynnillä pitää kyllä puhua tästä hoitajan kanssa, jotta päästään johonkin satavarmaan päätökseen hyvissä ajoin. En ajatellut alkaa jahkailemaan siinä vaiheessa kun supistuksia tulee jo!
Tähän liittyen muuten mun suurin pelkoni synnytykseen liittyen on se, että olen liian myöhään liikkeellä. Viimeksi menin sairaalaan kun alkoi tuntumaan kivuliaalta ja olin 5 cm auki ja siitä pari tuntia eteenpäin olin 10 cm auki. Toisen kanssa hyvin suurella todennäköisyydellä saattaa mennä paljon nopeammin, joten miten hyvissä ajoin sinne sairaalaan pitää lähteä? En nimittäin myöskään haluaisi kokea sitä 5-10cm kovinta kipua autossa istuessa kun asento ei tosiaan ole mikään paras saatikka paikka miellyttävin.
Kaikin puolin muuten odotan synnytystä kuin kuuta nousevaa, kuulostaa ehkä hullulta, mutta viime kerrasta jäi niin hyvä mieli. En suoraan sanottuna ollut tehnyt suunnitelman suunnitelmaa ja asiat vaan eteni kivasti omalla painollaan. Tälläkään kertaa en ole suunnitellut kauheasti. Kivunlievitystä otan jos siltä tuntuu, paitsi jos sitä on tarjolla vasta siinä vaiheessa kun olen jo lähes valmis synnyttämään. Viimeksi sain epiduraalin niin myöhään, etten sen vaikutuksesta ehtinyt juuri nauttimaan, johtuen juurikin siitä, että asiat eteni niin nopeasti sen jälkeen kun sairaalan tulin.
Synnytys on mun mielestä joka tapauksessa aivan mieletön juttu ja kuten sanottu, omat huoleni liittyvät puhtaasti ”logistisiin” juttuihin eli siihen missä vaiheessa kannattaa lähteä kun kuitenkin jonkun verran pitää ajella..Ilmeisesti jälleensynnyttäjillä ei ole samanlaisia ”sääntöjä” kuin ensikertalaisella, vai olenko ihan väärässä? Mielelläni kuulisin teiltä kokemuksia asiaan liittyen!<3
Kuvaan liittyen: olen täällä katsellut aivan älyttömästi meidän jo niin ison tytön vauvakuvia. Miten tuosta pienestä kääröstä onkin tullut kolmessa vuodessa leikki-ikäinen? Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, vauva-aika meni ihan yhdessä hujauksessa ja etenkin ensimmäiset kuukaudet ja vuosi. Niistä hetkistä pitää ottaa kaikki irti. Kaikkein eniten odotan niitä hetkiä kun ollaan jo kotona ja voidaan vaikka koko perhe köllötellä vierekkäin meidän sängyssä päikkäreitä vetäen. Ihan vähän vaan silmät kostuu ajatuksesta! <3
Kommentit
heh, nostan hattua että pystyit moiseen, varmaan aika ikimuistoinen matka! 😀 Kiitoksia suuresti!<3
Kommentit
Meillä lakkautettiin myös oman paikkakunnan synnäri. Ajomatkaa kesti nyt 15min sijaan n. Tunti. No esikoisen synnytys kesti yli 20h ja olinkin vain muutaman sentin auki sairaalaan päästyämme. No kun tämä toinen synnytys aamuyöstä pikku hiljaa kotona käynnistyi supistuksilla ajattelin ettei ole kpva hoppu, mutta silti soittelin jo valmiiksi sairaalalle, että tulossa varmasti ollaan. Kituutin kotona pari tuntia, jona aikana supistukset koveni vauhdilla. Automatka oli kyllä kamala. Vielä sairaalassa käyrillä, kätilö oli vähän sitä mieltä, että kotiin vaan vielä odottelemaan, kunnes susätutkinuksessa tajusi että olen jo 8cm auki. Parin tunnin päästä tyttö jo syntyikin. Eli esikoinen kesti sen yli 20h ja kuopus vain n. 6h. Ponnistusvaiheissakin huima ero,johtuen tietty varmasti kun kroppa jo tiesi mitä tapahtuu. Suosittelen muuten jakkaraa ponnistusvaiheeseen!! Tsemppiä <3
No huh miten nopeasti kaikki sit menikin! Jostain olen lukenut, että jos kaikki menee muuten hyvin, toinen synnytys on hyvin usein vain puolet ellei vähemmänkin ensimmäisestä ja siksi siellä kotona ei kannata olla ”liian pitkään”. Mutta sit se mikä on liian pitkään on niin hankala arvioida ja tietyllä tavalla se turhauttaa kun ei haluaisi ihan kauheasti ajella edes takaisin 80 kilometrin matkaa. :/ Eipä koskaan tullut mieleen että tämä logistinen puoli olisi se kaikkein jännittävin juttu synnytyksessä! 😀 Kiitos tuhannesti!<3
Mä odotin kanssa toista synnytystä tosi hyvillä mielin. Enkä turhaan, helppo ja mukava synnytys oli toinenkin. Ja yhtä nopea ku veljensä. Jotenkin toisen lapsen syntymään on helpompi asennoitua ku tietää mitä se on :).
Meiltä synnärille on matkaa reilu 100km joten lähdimme heti ku lapsivedet meni, eikä siitä mennyt ku noin 5h ku poika syntyi.
Ihanaa loppuraskautta :)!!
No mä varmaan tekisin samalla tavoin, mut viimeksi meni lapsivedet vasta siinä ihan pikkuhiljaa kun tyttö jo syntyi, oli vissiin pää sen verran tulppana! 😀 Eiköhän tästä selviä sit kun tilanne tulee vastaan, ehkä kuitenkin mieluummin liian ajoissa matkaan! 😀
Hei, onko synnyttämään pakko mennä omalla autolla? Tilanteessasi kuulostaisi järkevimmältä tilata ambulanssi, kun lähtö tulee. Ehtisit varmasti parhaiten perille ja mukavassa asennossa 🙂
Vastauksena tuolle, joka kyseli miksi ei ottaisi ambulanssia. Sairaanhoitajalta terveiset, ettei niitä ambulansseja tilata huvikseen varmuudenvuoksi kuten taxeja. Eihän siitä mitään tulisi jos kaikki synnyttäjät ajelisivat ambulanssilla sairaalaan. ei resurssit riitä ja kallista on. Heillä on tärkeämpiäkin kuljetettavia jonossa. Eli autolla vaan heti kun aika tuntuu oikealta.
Niin, hätätilanne on toki asia erikseen (esim jos alkaisi vuotamaan verta tai lapsi oikeasti alkaisi syntymään)! 🙂
Jotenkin se oma auto on looginen vaihtoehto ellei nyt ala näyttää tosi pahalta (tyyliin synnytys ala todella nopeasti ja kipeänä sen sijaan että alkaisi rauhallisesti ja vahvistuen). 🙂
Huh, tuli oma viime synnytys mieleen. Olin ihan kahden vaiheilla lähteäkkö sairaalaan vai ei. Supisteli säännöllisen epäsäännöllisesti ja kipujen kanssa olisin vielä voinut sinnitellä kotonakin. Lähdettiin kuitenkin varuilta vaikka olin melkein varma että joudutaan takas kotiin. Noh, perille kun päästiin niin alkoi tuntumaan toden teolla painetta ja selvisi että olin jo 8cm auki! 1,5h myöhemmin tyttö oli sylissä. Voin sanoa että siinä suurin jännitys tulevaa marraskuista synnytystä ajatellen.. Ehdinkö tällä kertaa ajoissa? :O
No just tätä. Kun kroppa käyttäytyy niin eri tavalla eri ihmisillä, että sääntöihin luottaminen ei välttämättä ole se paras vaihtoehto! Kääk, miten jännää! 🙂 Kyllä me ehditään, lähdetään mieluummin näytille samantien ku liian myöhään! 🙂
Esikoisen ja keskimmäisen kohdalla ehdimme hädin tuskin sairaalaan. Neuvo ”ole niin kauan kotona kun voit’ ei todellakaan ollut hyvä minulle. Esikoisen kohdalla olin sairaalaan saapuessa 10 cm auki ja pääsin suoraan ponnistamaan. Onneksi hän ei syntynyt matkalla. Toisesta luulin olevani fiksumpi, mutta jälleen saavuimme sairaalaan vasta viime hetkellä. Kivut olivat kovat vasta viimeisen 10 minuuttia, niin siksi en osannut lähteä ajoissa.
Kolmannesta lähdimme heti sairaalaan kun supistukset alkoivat vaikka olivat lähes kivuttomia ja ehdimme olla siellä pari tuntia ennen syntymää.
Varsinkin esikoisen nopeasta syntymästä jäi aika pöllämystynyt olo. Lisäksi kauhistutti, mitä kaikkea olisi voinut sattua. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Matkaa sairaalaan on meiltä 20 minuuttia.
No just tuota neuvoa tarkoitin! Mieluummin käy sit vaikka sairaalassa varmuudeksi ettei tule sitä tilannetta että lapsi syntyisi matkalle. Etenkin näissä tilanteissa joissa matkaa on enemmän! 🙂 Onneksi teillä kuitenkin meni kaikki hyvin, todella nopea synnytys sinulla! 🙂
Mulla oli myös kuopusta synnyttäessään niin , että siinä vaiheessa kun saavuttiin sairaalaan oli jo 8cm auki. Koko päivän oli tosin supistellut, mutta kipeästi vasta ehkä maksimissaan tunnin verran. Lapsivedet menivät spontaanisti käyrillä ja siinä kätilö sitten kyseli toiveita kivunlievitykseen. Mietin epiduraalia, koska esikoisen synnytyksessä se toimi ihan hyvin. Siinä vaiheessa kun epiduraalin sain (ehkä joku 25 min myöhemmin) oli jo myöhäistä, sillä olin jo kokonaan auki eikä auttanut muuta kun puskea kuopus pihalle luomuna, koska epiduraalin vaikutus alkaa kunnolla vasta 30 min laitosta.
Mun näkemys siis on, että toisella kertaa saattaa synnytys edetä rivakammin!
IHanaa kun te jaatte omia kokemuksianne, kiitos siitä!<3 Kaikki nää kyllä vahvistaa sitä ajatusta, että mieluummin käyn jo "liian aikaisin" näytillä kun odottelen liian pitkään. Heh, mä muistan kun pyysin tuon epiduraalin silloin kun saavuin sairaalaan ja siinä meni sit tunti että sen sain ja siinä vaiheessa olinkin jo melkein 9 cm auki. Sain siis kyllä nauttia siitä sen reilu 30 minuuttia ja se oli oikea taivas niiden kipujen keskellä, mulle kun tuli tosi huono olo ilokaasusta. 😀 Katsotaan miten tällä kertaa menee!<3
Ootko miettinyt Hyvinkäätä? Ihana paikka synnyttää ja tiedän myös Porvoolaisen joka aikoo sinne☺️ ja joo, kannattaa sinne sairaalaan lähteä kun itsestä siltä tuntuu. Itselläkin toinen synnytys oli tosi nopea 4,5 h verrattuna ekaan joka oli 15 h. Kolmas oli taas pidempi 10 h. Neljäs lapsi synty vissii jo 3,5 tunnissa eikä koko aikana paitsi just ennen ponnistusta ollu säännölliset eli alle 10 min välein tulevat supistukset. Kyllä ne tuolta Hyvinkäältä sanoivat et sinne vaan jos siltä tuntuu et kyllä uudelleen synnyttäjä tietää milloin tulla. Jos on kipeä jo vaikka ei säännöllisiä ni matkaan vaan☺️ mullakin monesti aina tullu säännöllisiä supistuksia useampikin tunti loppu raskaudessa mutta ikinä ei oo turhaa reissua tullu. Kyllä sen vaan sit tietää kun on tosi kyseessä.
NO kun sinne ei oikein ole samanlaista ”helppoa” tietä kuin Helsinkiin ja Kotkaan, se lähinnä omalla kohdalla mietityttää vaikka muuten olisikin täysin potentiaalinen vaihtoehto! 🙂 KYllä sen tosiaan tietää kun on tosi kyseessä, onhan se kipu sit ihan erilaista. Mä kärvistelijn aika hyvin siihen 5 cm asti, mutta muistan että vikat pari supistusta kotona oli kyllä jo sit sellaisia että joo nyt mennään. Miten sitä odottaakin tuota kokemusta taas, kipeää teki, mutta aivan mieletön juttu!<3
Ensimmäisen synnytyksen kesto 18h ja toisen 3h. Toinen ei ollut kaukana ettei syntynyt automatkalla ja olisi itse asiassa syntynytkin jos olisin noudattanut sairaalan ohjetta ja käynyt vielä kotona suihkussa.
No ohhoh! Se on ihan uskomatonta miten kroppa sit jotenkin ”tietää” mitä tehdä. ja toki liitokset yms jo kerran antaneet myöten joten sekin selittää, mutta taitaapi olla ihan fakta, että jos kaikki menee muuten hyvin (vauvan asento optimaalinen jne) niin hyvin suurella todennäköisyydellä toinen ja sitä seuraavat synnytykset aina toinen toistaan nopeampia! 🙂
Itselläkin tosiaan kohta 4v tyttö jonka synnytys kesti kaikkinensa noin 9h ja ponnistusvaihe sen parikytminsaa. Nyt helmikuussa syntyi toinen tyttö ja kokonaisuudessa synnytys kesti n. Puolet vähemmän ja ponnistusvaihekin vaan 2 min. Sairaalassa kerettii olla se 2 h ennenkö vauva oli syntynyt. Mulle onneksi ohjeistettiin että lähteä hyvissä ajoin ja terkkari sanoi, että mieluumi hyvissä ajoin kuin liian myöhään. Sekin tuli uutena juttuna itelle, että uudelleen synnyttäjällä se kohdunkaulan lyheneminen ja kohdunsuun avautuminen tapahtuu yhtäaikaa, tosin kun eka synnytyksessä, joten tästäkin johtuen toinen synnytys on usein paljon nopeampi kuin ensimmäinen 🙂 mutta tsemppiä synnytykseen ja loppuraskauteen! Palkinto kaikesta on sitten niin ihana!
Tietkö todella monella tutulla on ollut toinen synnytys just puolet ekasta! Mullakin eka synnytys kesti yhteensä sen noin 9 h kaikkineen eli hyvin mahdollista että tämä seuraava tulisi nopeammin jolloin tietysti se lähes tunnin ajomatka pitää laskea mukaan! :/ Hei tää tuli mullekin uutena juttuna, ilmeisesti kroppa vaan sit ”tietää” jo etukäteen mitä tehdä eikä aikaile vaan pistää kaiken samalla peliin. Vitsit kun en malta odottaa, mutta pakko puhua näistä jutuista kyl neuvolassa kun jotenkin huolettaa tuo matka. :/
Heippa,
Olen aika uusi lukija ja kommentoin ensimmäistä kertaa. ?
Aluksi tietysti paljon onnea tulevasta perheenlisäyksestä!?
Meille syntyi isosiskolle pikkuveli viime joulukuussa ja hän syntyi myös aika vauhdilla. Kärvistelin kotona niin kauan kun pystyin ja lopulta ehdin olla 30min sairaalassa kun poju syntyi. Toinen synnytys sujui niiiin paljon helpommin (ja toki nopeammin) ja myös uusi arki 2v 4kk lapsien ikäerolla on ollu ihan mahtavaa! Itselleni tuli ihan yllätyksenä miten kaikki tuntuu niin paljon helpommalta ja mieli on superrauhallinen ja rakastava. Koen että esikoisen kanssa tämä vauva-aika oli jännää ja stressaavaa.?
Kaikkea hyvää teidän perheelle ja onnellista loppuodotusta!
Kiitoksia suuresti ja onnea sinnekin melko tuoreelle tuplaäidille!<3 Ehkei se tosiaan toisen kanssa enää päde, että odota kotona niin kauan kun voit. Viimeksi sekin jo oli ihan eri tavalla että sairaala oli minuutin ajomatkan päässä meiltä, joten käytännössä siirtyminen oli tosi helppoa ja nopeaa. Nyt on vähän eri välimatka ja jos toinen synnytys menee saman kaavan mukaisesti mutta nopeammin niin pakko kyllä lähteä hyvissä ajoin liikkeelle!<3
Itellä on matkaa se tunnin ajo sairaalaan, ei se aina katso sitä miten supistukset alkaa . Kolmesti ollaan lähdetty ns rauhallisella välillä ja 20 km päässä muuttunut 2min väliksi supistelut ja jouduttu ottamaan ambulanssi matkalta. Viimeisin syntyi sinne 20km päähän terveyskeskukseen. Nyt olen fiksumpi ja soitan kotoa hakemaan sen ambulanssin. 🙂
Olet nopea synnyttäjä! Juu siinä vaiheessa jos menee tosi kivualiaaksi (samalla tavalla kuin siinä viimeksi loppuvaiheessa) niin parempi varmaan kutsua ambulanssi! Kääks miten jänniä juttuja!<3
Itse synnytin Kotkan sairaalassa maaliskuussa ja minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa sairaalasta!
Aivan älyttömän ihana ja ammattitaitoinen henkilökunta osastolla ja olivat helposti lähestyttäviä. Heiltä uskalsi kysyä mitä vaan ja olivat aina auttamassa ja vastaamassa kysymyksiin mielellään. (Itselläni vielä kyse esikoisesta niin esitin milloin mitäkin kysymyksiä mikä mieltä askarrutti ja tuli olo että tyhmiä kysymyksiä ei ole 🙂 )
Myös itsellä oli tosi ihana kätilö ja minulle jäi synnytyksestä ja osastolla olosta todella hyvä ja mieluisa kokemus! 🙂
Onpa ihana kuulla, jopa mun neuvolalääkäri suositteli tutustumaan Kotkaan ja olen muutenkin kuullut todella paljon hyvää. Vahvistaa entisestään että ihan oikeaan päätökseen ollaan päätymässä! Kiitoksia kun jaoit kokemuksesi ja onnea sinne uudelle äidille!<3
Omalla kohalla hulluinta oli ponnistusvaiheem lyhyys toisella kerralla, 3 minuuttia ja vauva oli pihalla ? Esikoista ponnistettiin 30 minuuttia ? Avautuminen kesti molemmissa kyllä tuskallisen pitkään yli 12h… ja kuopuksen kohdalla sainkin tippaa vauhdittamaan supistuksia, se oli hurjaa ?
Lämmöllä niitä synnytyksiä muistelee, vaikka sillä hetkellä miettikin että mihin on taas ryhtynyt! Itselle stressaavinta on ne viimeiset päivät ja hetket ennen sairaalaan lähtöä, kun miettii että millon käynnistyy, käynnistyykö tää nyt oikeesti, lähetäänkö sairaalaan, lähettiinkö liian aikaisin tai myöhään!?? Oma olo tai se stressi/jännitys helpottunut molemmila kerroilla kun on päässyt sairaalaan ammattilaisten hoiviin ?
No huh! Mulla ekassa kans ponnistusvaihe sen oliko se 29 minuuttia eli toivotaan että menee samalla kaavalla kuin sulla. 😀 Muistan kyllä että se tuntui ikuisuudelta ja siltä, ettei etene ollenkaan. 😀
Tervetuloa kotkaan, meillä melkein sama laskettukin(mulla 5.7). Moikataan jos satutaan samaan aikaan 😀 Tosin mulla tulossa esikoinen ja synnytys jännittää niin maan perkeleesti 😀
Ai että, oliskin hauskaa jos satuttaisiin samaa aikaa sinne!<3 Kyllä se hyvin menee, ei hätää!<3
Nuo logistiset ongelmat ovat tosiaan nykypäivänä oikea ongelma, valitettavasti..!
http://westendmum.fi
Miksi et voi Porvoossa synnyttää? Oletko miettinyt Hyvinkään sairaalaa? Siskoni joka asuu Porvoossa synnytti siellä ja kehui aivan valtavasti kätilöitä ja muuta henkilökuntaa. Ja Hyvinkään sairaala muutenkin jotenkin ns kodinoloinen <3 🙂
Porvoon synnäri on lopetettu eli synnytykset hoidetaan nyt Helsingissä, Kotkassa, Hyvinkäällä jne! 🙂
Kävin 2kk sitten Kotkassa synnyttämässä esikoiseni. Saatiin valita Helsingin, Hyvinkään, lohjan ja Kotkan väliltä. Hyvinkäätä ja lohjaa ei edes mietitty, koska matkustaminen kiemuraisilla teillä ei tuntunut houkuttelevalta.
Minulla oli monta päivää ennen synnytystä voimakkaat supistukset ja jouduttiin muutamaan kertaan käydä Kotkassa hakemassa kivunlievitystä. Vaikka lähettivät takaisin kotiin ”kypsymään”, sanoivat aina, että tänne saa tulla käymään käyrillä. Se tuntui hyvältä. Minuakin huoletti, että ehdinkö sitten sairaalaan, kun synnytys on käynnissä. Sairaalaan ehdittiin ja synnytys oli lähtenyt kunnolla käyntiin (5 cm auki).
Aion (mahdollisen) seuraavan kerran synnyttää myös Kotkassa. Mieluummin käyn muutaman kerran pyörähtämässä käyrillä kuin lähden liian myöhään sairaalaan.
Ai kuinka ihanaa, kyllä tää päätös taitaa nyt olla tässä jos mitään ihmettä ei tule eteen!<3 Ihanaa kun jaatte kokemuksianne!<3
Heippa! Ensinnäkin, tsemppiä loppuraskauteen! 🙂
Esikoisen synnytys kesti kaikkinensa noin 12 tuntia. Keskimmäinen taasen päätti tulla ryminällä. Ihan yks kaks alkoi ihan järkyttävät kivut, en ollut sellaisia kokenut ekassa synnytyksessä. En aluksi edes tajunnut mistä kivut johtuvat, vaikka laskettuaikakin oli ylitetty kahdella päivällä. Noin puolen tunnin päästä tajusin, että kivut tulevat aaltomaisesti, sitten vasta välähti että synnytys on alkanut. No soitto nopeasti esikoisen hoitajalle ja mies hereille. Luojan kiitos asuimme ihan sairaalan lähellä (pari kilsaa), tosin yöllä tuon synnytysosaston ovet olivat lukossa ja ovikelloa painaessa kukaan ei avannut ovea. Meinasi paniikki iskeä. Muistan vielä sen superkylmän jouluaattoyön kun tärisin mieheni sylissä siinä ovilla. No lopulta vartija tuli avaamaan ja pääsimme sisään, tässä vaiheessa olin jo suorastaan kuolemanporteilla kipujeni kanssa ja yritin huutamatta sanoa että vauva tulee nyt! Äkkiä siitä saliin, kätilö ja hoitaja repivät housut multa jalasta ja sain vihdoin ponnistaa. Poika tuli vajaa 2 tunnin sisään siitä kun ensimmäiset kivut alkoivat.
Vinkkini siis on, että menet juuri niinkuin oma pää sanoo. Jos tuntuu että nyt lähdetään niin nyt kans lähdette, mielummin väärä hälytys kuin synnytys autossa.
Niin ja kolmannen synnytys kesti sitten sen kuutisen tuntia, eli välttämättä ei menekään niin että joka kerta synnytys kestäisikin aina vaan lyhyemmän ja lyhyemmän ajan.
Huh, onneksi ehditte kuitenkin vaikka hilkulle meni! <3 Mieluummin tosiaan liikkeelle "liian aikaisin" kuin liian myöhään! 🙂
Sattui äsken tällainen teksti silmien eteen kättäristä ja ajattelin jakaa sen sinulle. Varmaan ihan hyvillä mielin voi mennä tuonne Kotkaan synnyttämään…
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005184461.html
Just hetki sit luin saman, vahvistaa päätöstä kyllä entisestään! EN vaan käsitä, että nämäkin ongelmat ollut HUS:illa tiedossa jo ennen kaikkien näiden ”pienempien” synnärien lakkauttamista..Jotenkin vähän outoa.
Tsemppiä synnytykseen, on se vaan ainutlaatuinen kokemus! Minulla eka synnytys kesti 19 h ja alkoi vesien menolla. Toinen synnytys olikin yllättävä, kun kuitenkin odotti että menisi vähän kuin ekakin vaikka vähän nopeammin. Synnytys alkoi vähitellen supistuksilla, jotka sitten nopeasti voimistuivatkin. Onneksi soitin kaverin ajoissa, joka tuli esikoista vahtimaan ja lähdimme sitten heti sairaalaan, 45 min päästä tyttö oli syntynyt. Ponnistusvaihe 3 min ja syntyi ilokaasu apuna, muuta ei olisi ehtinytkään. Ekassa kaasusta ei ollut iloa, kun ponnistin noin tunnin esikoista. Eli ei kannata odottaa, että synnytys menisi samalla tavalla ja toka voi tosiaan olla aika vauhdikas 🙂
Tuli muuten tästä mieleen, että kuvittelin ennen että lapsivesin meno olisi lähes varma ensimerkki synnytyksestä. kerran sitä kuitenkin googlasin niin oliko se vain 15%:lla joilla se tapahtuu ”ensimmäisenä”, aika yllättävää! Leffoilla taita olla muuten tässä osansa! Mä olen kuullut monelta ystävältä että toinen syntynyt tosi nopeasti verrattuna ekaan, siksi siihenkin yritän jo tietyllä tavalla ”varautua” etukäteen! 😀 Jänniä juttuja, mutta en kyllä malta odottaa! <3
Hei! Meillä syntyi pikku kakkonen Jorvin aulaan. Kärvistelin kotona ihan liikaa, olisi pitänyt lähteä heti ja olisi pitänyt soittaa ambulanssi. Esikoista tosiaan tehtiin se vuorokausi, ponnistus 24min, toinen ponnistusvaihe 3min, joista eka minuutti sairaalan pihassa. Silti jäi hyvä fiilis. Sanon vaan nyt kaikille uudelleensynnyttäjille, että lähde heti!
Ihanaa raskautta!
Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin!<3 Luulen, että lähdetään mieluummin liian aikaisin kuin myöhään, ei parane odotella!<3
Tervetuloa Kotkaan synnyttämään, hyvät kokemukset minullakin eikä ajomatka mikään pitkä ole varsinkaan kesärajoituksilla ja hyvää suoraa tietä.
näinpä juuri. Hyvä tie ja motarilta ihan pari kilsaa sairaalalle! Etenkin nyt kun kätilöopistolla tilanne mikä on, kyllä se kotka on meidän vaihtoehto numero 1! 🙂
Ekan lapsen syntymä 2,5 h, toista ei edes ole mutta sairaalassa sanoivat, että jos lisää lapsia teette niin kannattaa lähteä heti kun alkaa. Meiltä tosin vaan 10 min sairaalalle.
Ohhoh, se menikin nopeasti! Onneksi on lyhyt matka! 🙂
Esikoisen synnytys kesti melkein 20h.
Seuraavan synnytys laskettiin syöksyksi kun kesto vesien menosta oli alle 2h. Vedet meni kotiin ja samantien alkoi kauheat supistukset. Ajoin 3km matkan itse autolla sairaalaan, koska takseilla oli kiirettä ja miehen piti jäädä esikoisen kanssa kotiin. ? Muistan kun piti puuskuttaa synnärin pihalla että pystyin kävelemään autolta ovelle, huh. Joten kannattaa suht pikaisesti lähteä kun teillä tuota matkaakin on!? Tsemppiä tulevaan! ❤️
heh, nostan hattua että pystyit moiseen, varmaan aika ikimuistoinen matka! 😀 Kiitoksia suuresti!<3
Meiltä on matkaa sairaalalle n. 80 km ja joka kerta se vähän hirvitti. Esikoisen synnytys kesti n. 14h, keskimmäisen n. 16h ja kolmannen n. 2h. Joka kerta ehdin hienosti sairaalaan, koska supistukset alkoivat rauhallisesti. Kolmannella kerralla kuitenkin alkoi tapahtua ihan yhtäkkiä kun nousin sairaalassa käyriltä ja sen jälkeen en enää ehtinytkään kaasua kummempaa saamaan. Ensimmäistä ponnistin 30 min, keskimmäistä ja kuopusta kumpaakin 2 min.
Itse huomasin aina heti, kun ”aika” tuli. Siitä vain tuli niin erilainen tunne. Jospa sinulle käy samoin ja siitä sitten vain heti matkaan! 🙂 Onnea viimeisille kuukausille <3
Katja
Kyllä sen tosiaan yleensä tietää, lähinnä vaan jännittää se jos aika siitä tiedosta siihen ponnistusvaiheeseen olisi tosi lyhyt. Tai jos olisi se kaikkein kivuliain vaihe autossa mikä ei tietty olis kauhean ideaalia! 😀 Mutta toivotaan parasta, kyllä mä uskon että asiat lutviutuu just niinkuin pitääkin! 🙂 kiitos Katja!<3