elämä

Kun kaksi kulttuuria kohtaa

21.12.2016 Teksti: Xenia

IMG_6864
Eipä tullut silloin lähes neljä vuotta sitten tavatessa mieleen se, että meidän mahdollisessa yhteisessä tulevaisuudessa kaksi kulttuuria tulisi aina kietoutumaan yhteen. Jotenkin niitä kulttuurieroja ei edes tule ajatelleeksi kun toinen on kuitenkin niin ”läheltä” verrattuna vaikkapa täysin toiseen maanosaan.

Ihan alussa tätä ei tosiaan tule miettineeksi, lähinnä sen toisen erilaisen taustan huomaa pikkuhiljaa jossain arjen tilanteissa. Mä muistan kun aina Englannissa menin alussa lukkoon kun aina tavatessa kysytään että how are you. Siihenhän ei yleensä nimittäin aleta luettelemaan kaikkea mitä elämässä meneillään vaan vastataan vaan että hyvää, entäs sulle. Mä en jotenkin suomalaisena handlaa tätä yhtään. Tulee jotenkin teennäinen olo jos vastaan jotain ylimalkaista ja kysyn perään jotain sellaista johon tiedän jo vastauksen etukäteen. Toisaalta kyseessä on vain tapa, jota pidetään kohteliaana, ja sellaisena minä sitä pidänkin.

Toinen meidän keskinäinen yleinen vitsi on että suomalainen ei tingi. Jos mennään autokaupoille maksetaan just se summa mitä pyydetään. Melkein hävettää edes tarjota mitään vähempää kuin mitä hinnaksi ilmoitetaan. Mies kuitenkin tinkii aina. Oli kyse sit vakuutuksista, auton hankinnasta, huonekaluista tai vaikkapa kodin rakentamiseen tarvittavista jutuista. Olenkin ulkoistanut tämän tingintäpolitiikan hänelle. Hän nauttii siitä ja minä en, joten täydellistä!

Kolmas juttu on ulkona syöminen ja tämä on ehkä yksi niistä jutuista joista pidän Englannissa enemmän. Jokaisessa pienessä kylässä on oma pubi, josta saa herkullista ruokaa ja sinne voi vain lähteä vaikka lasilliselle. Täällä ei ole samaan tapaan sellaista ulkona syömisen kulttuuria, jota aina innolla odotan kun Englantiin matkataan. Kylistä puheen ollen. Pidän myös suuresti siitä kuinka kaupunkien ympärillä on pieniä maalaiskyliä, jotka kuitenkin ovat lähellä esimerkiksi pääkaupunkia. Siinä saa kaiken, asua maalaismaisemissa mutta kuitenkin lähellä kaikkia palveluita. Englannissa ollaan myös koirien suhteen huomattavasti vapaamielisempiä ja koiraa saa pitää esimerkiksi ulkoilualueilla vapaana. Muutenkin sellainen suomalainen holhouslainsäädäntö on siellä ehkä hieman vieraampi käsite.

Koulutusjärjestelmä on Englannissa ihan erilainen kuin Suomessa. On julkiset koulut ja yksityiskoulut, joista jälkimmäiset maksavat hyvin usein todella paljon. Mulle tämä on vähän hassu ajatus. Nimittäin hyvin monesti yksityiskouluja pidetään parempi ”laatuisina” kuin julkisia, mutta niihin ei ole menemistä ellei vanhemmilla ole varaa. Tämä eriarvoistaa jo ihan pienestä pitäen ja mielestäni suomalainen koulutusjärjestelmä onkin loistava. Kaikille annetaan yhteiskunnan puolesta samat mahdollisuudet kouluttautua, se on todella paljon tasa-arvoisempaa kuin Englannissa. Lisäksi olen kuullut että esim jotkut pojille tarkoitetut yksityiskoulut maksavat tytöille tarkoitettuja enemmän. Eli ajatellaan niin että poikiin pitää panostaa enemmän. Niin väärin näin 2020-luvulla. Tämä on muuten asia mistä lähes aina keskustellaan jos puheena on mahdollinen asuminen Englannissa vielä jonain päivänä. Taitaa olla yksi niistä asioista joita todella karsastan vaikka muuten olenkin täysin avoin sille ajatukselle että joskus sinne vielä päädyttäisiin.

Juhlapyhistä tärkeimpänä tulee mieleen tietenkin joulu. Englannissa aatto on vielä ihan tavallinen työpäivä ja yleensä illasta keräännytään syömään, pelaamaan lautapelejä ja nauttimaan toisten seurasta. Se varsinainen päivä on 25. päivä, joka aloitetaan aamusta aikaisin herkullisella aamupalalla ja koko päivä joko löhöillään tai syödään herkullista ruokaa. Lahjat avataan vasta 25.päivä ja hyvin usein kaikille perheenjäsenille on oma joulusukkansa, josta löytyy pieniä lahjoja.  Mä pidän suuresti englantilaisesta joulusta, joka mun mielestä keskittyy siihen olennaiseen eli yhdessäoloon ja sitä kestää monta päivää. Lisäksi heidän joulupäivällisensä on herkullinen: on kalkkunaa, perunoita, kukkakaalia juustossa (niin hyvää!!!!) voissa paistettuja kasviksia, makkaroita, kastiketta ja vaikka mitä. Toisaalta suomalaisessa joulussa pidän suuresti tummasta joululimpusta, graavilohesta (jota olen muuten tehnyt enkkuvieraille hyvällä menestyksellä), savukaloista ja äitini tekemästä punajuuri-homejuustopaistoksesta. Tänä vuonna saadaankin hyvät puolet kummastakin sillä 24. päivä vietetään suomalaista joulua ja 25.päivä englantilaista joulua, kumpanakin päivänä kymmenen hengen voimin!

Loppupeleissä mitään valtavia eroja ei ole kulttuurien välillä, tai ainakaan niin isoja että meillä  olisi koskaan mitään ongelmaa ollut. Kielikin on tässä lähes neljän vuoden aikana tullut niin tavalliseksi osaksi arkeani että usein saatan puhua ystävilleni englantia ja vaihtaa vasta lauseen jälkeen suomeen. Melkoiste sekasotkua se meidän puheensorina onkin. Mä puhun tytölle suomea, miehelle enkkua ja keskenämme enkkua. Tyttö vastaa miehelle vielä monesti suomen ja englannin sekoituksella mutta ymmärtää kaiken mitä minä ja mieheni hänelle eri kielillä puhumme. Hitaasti mutta varmasti on täältä siis tulossa kaksikielinen lapsi, nyt kun pistetään vielä tädit ja vaari puhumaan ruotsia niin johan tulee hyvä. 😀 Eikai, kyllä sitäki ehtii myöhemmin!

Meillä on ollut täällä muuten aivan ihanaa aikaa ja huomenna jatkuu kun lähdetään Tallinnaan. Yllä muuten kuvaa jostain mitä ollaan pitkään odotettu nimittäin meidän juuri tänään saapuneesta ruokapöydästä. Ahh, mä rakastan tuota! Ja päällä muuten mieheni syntymäpäivälahjaksi antama kynttelikkö, eikö olekin kaunis?

Palaillaan siis perjantaina, mitä ihaninta viikon jatkoa teille!<3