Xenia's day

Kaksi päivää ennen laskettua aikaa

Teksti: Anna.fi

Huomenta kaikki! Juuri palailin aamulenkiltä ja nyt on sen verran parempi fiilis, että halusin tulla kirjoittelemaan saman tien kuulumisia. Eilinen ei ollut hyvä päivä: parin yön aikana olin kokenut supistuksia ja joka ilta ajatellut, että tänään on lähtö. Mutta sitten ne laantuivat aamuksi, juuri sopivasti silleen, että olin sit aivan rättiväsyneenä täällä. Vedin eilen oikein kolmen tunnin päikkäritkin, ja olihan niistä apua, mutta on se vaan sanottava, että alkaa kroppa tuntumaan siltä, että se on todella vedetty äärirajoilleen kaikin puolin; fiilis on tällä hetkellä niin ready to pop kun vaan voi olla. No, onneksi tiedän sen, että kävi miten kävi, lapsemme syntyy viimeistään about kahden viikon päästä, mutta toki haluaisin että homma käynnistyy luonnollisesti eikä tarvittaisi pahimmillaan yrittää käynnistystä useampaan otteeseen. IMG_5341 Se on muuten hassua, miten raskauteenkin itsessään on ”rakennettu sisään” se, että loppua kohden sitä vaan on niin valmis kaikkeen kipuun ja tuskaan mitä synnytys pitää sisällään. Siinä missä tuota H-hetkeä on kenties aiemmin ajatellut pelonsekaisin tuntein on fiilis nyt täysin päinvastainen; pikemminkin sellainen bring it on-tyyppinen. Olo on omassa kropassa niin raskas ja tukala, että sitä oikein toivoo, että seuraava supistus on kivun tasoltaan sellainen, joka aloittaa synnytyksen. IMG_5343 Siltikin mun on kyllä sanottava, että tää raskausaika on ollut kaikin puolin suopea mulle. Alun pelko eteisistukan vuoksi ei loppupeleissä vaikuttanut muuten kuin siten, etten saanut liikaa rehkiä, mutta noin muuten olen kyllä selvinnyt vähällä. Edelleen voin käydä kävelemässä ”pitkiäkin” lenkkejä ja olla liikkeessä vaikka toki väsymys helpommin iskeekin. Nyt tosin alkaa huomaamaan sen, että tuo henkinen puoli alkaa olemaan siinä rajoilla. Eilen olin aivan joku otassa ja sanoin vaan itku kurkussa S:lle, että saisi nyt tulla jo ulos. Voisin melkein väittää, että tulen saamaan unta paremmin lapsen syntymän jälkeen kuin tällä hetkellä. Nyt nuo muutaman tunnin yöunet on sellaista torkkumista, vessassa ravaamista ja hyvältä tuntuvan asennon etsimistä. Kun edes saisi nukkua siten, että ei juuri unenpäästä kiinni saatuaan tarvitsisi taas nousta vessaan vaan huomatakseen, että ei ole edes vessahätä; tuntuu vain siltä. En malta odottaa tosin niitä päikkäreitä kun nukun pienen kanssa samaan aikaan, onko mitään parempaa? 🙂 IMG_5351 No, onneksi edessä oleva aika on niin lyhyt, että tämä menee kyllä omalla painollaan, halusin vain vähän purkaa omia fiiliksiä joiden uskoisin olevan hyvinkin tuttuja monelle raskauden loppuvaiheessa. Sitä sanotaan, että pitäisi levätä ja ”nauttia” vielä ajasta nyt kun kahdestaan ollaan, mutta mulla on ainakin sellainen fiilis, että tuun vaan päivä päivältä väsyneemmäksi.  Helpommin sanottu kuin tehty siis, pätee muuten hirveän moneen asiaan! 😀 Lisäksi on kai luonnollista muutenkin tuon asetetun päivämäärän (joka ei kylläkään kovinkaan usein pidä paikkaansa) tienoilla alkaa odottelemaan; ei vain sen olon loppumista vaan sitä, että saa vihdoin tavata tuon pienen ihmisen, jota on niin kauan kantanut. Mä olen tosin asennoitunut siihen, että menee yli ja roimasti, näinhän ne tilastot varsinkin ensisynnyttäjien kohdalla sanoo, ja minä uskon niihin enemmän kuin omaan olotilaani (sitä kun jokainen kolotus on potentiaalinen merkki ja jokainen vihlaisu jo aivan varmasti merkki lähestyvästä H-hetkestä, toisin sanoen en luota omaan ”arviointikykyyni” enää juuri ollenkaan, annan mieluummin vaan olla:D). IMG_5371 Siksi mä en jaksakaan lähteä lenkille siinä mielessä, että saisiko tämä aikaan synnytyksen käynnistymisen vaan pelaan nyt pikemminkin sillä, että haluan pysyä mahdollisimman virkeänä ja mahdollisimman energisenä ihan H-hetkeen saakka. Jos kävely käynnistäisi synnytyksen, täällä se olisi jo tapahtunut, joten nautin nyt vain muuten vaan siitä fiiliksestä minkä kävely auringossa saa mussa aikaan. Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta eilen tässä sohvalla istuessa olin aivan innoissani siitä kuinka ”voimakkailta” mun jalat tuntuukaan ottaen huomioon sen, etten ole minkään sortin kyykkyjä tehnytkään. Kaipa tuo lisääntynyt paino on sitten jo itsessään vastuksena ja varsinkin nyt loppua kohden saan ihan endorfiineja siitä että liikun ihan tavanomaisesta kävellen, mieletöntä! IMG_5376 Tänään ajateltiin käydä tekemässä isommat ruokaostokset ja kirjoitella ylös kaikkea mitä Maxin hoitajien pitää tietää kun sen aika on. Ensin ajattelin tosin käydä vetäsemässä aamupäivätirsat, vaikuttaa nimittäin siltä, että se on kaikkein paras aika nukkua jos ei halua päikkäreiden vaikuttavan nukahtamiskykyyn illalla. Hah, mun päivät on tällä hetkellä yhtä unen, työn ja liikunnan kokonaisuutta. Eilenkin kävin kaksi kertaa lenkillä ja vedin kahdet päikkärit töiden teon välissä. Nyt siis tämä teekupponen naamariin ja sit peiton alle tunniksi. Ihanaa tiistaita teille kaikille!<3 Kuvituksena Instagram-kuvia mun tililtä xeniasday! 🙂

Lue myös

X