Xenia's day

Kaksikielisyys

Teksti:

Meille oli ihan itsestäänselvää että lapsestamme tulee kaksikielinen kun häntä aloimme odottaa. Emme oikeastaan edes keskustelleet asiasta sen kummemmin, että siinä mielessä kaikki meni ihan ”omalla painollaan”.
Kaikkialla sanotaan siitä että jokaisen tulisi puhua sitä itsellensä vahvinta kieltä, eli äidinkieltään lapsellensa. Mulle se on tietenkin suomi ja miehelle englanti. Jo ihan kaikkipuolisen ymmärryksen vuoksi on tärkeää, että tyttö oppii myös englannin, jotta kommunikointi isälleen on sujuvaa (vaikka suomea ymmärtäisikin). Ja muutenkin, jos on kaksi kieltä perheessä niin miksei?
Isäni on toistuvasti ilmaissut katumustaan siihen ettei puhunut meille kotona ruotsia. Hän on siis suomenruotsalainen ja asui äitini kanssa pitkät jaksot Saksassa ennen Suomeen muuttoa. Hän koki ”unohtaneensa” ruotsin kielen eikä uskaltanut sitä meille puhua. Joskus ”muinoin” kun oli kuulemma jopa vallalla se käsitys että kaksikielisyys voisi olla jotenkin haitallista lapselle.
Hitaampaa se kahden kielen oppiminen tietenkin on. Tyttö on nyt lähes kaksi ja höpöttelee kyllä sanoja ja lauseita mutta lauseet ovat alkaneet ihan vastikään ja ovat tyyppiä: daddy tuolla, kirja siellä, mamma tuossa (osoittelee lehden kansia, ilmeisesti luulee että kaikki naiset lehden kannessa ovat mammoja kun minä siinä kerran hänen kanssaan olin. Voi pieni rakas<3).
Sanat menee tietenkin vielä sekaisin ja monesta asiasta osaa vasta joko suomenkielisen tai englanninkielisen version. Toisaalta joidenkin sanojen kohdalla on jo hoksannut, esimerksi että mammalla on nenä ja daddyllä nose.
Yksi tärkeimmistä jutuista kaksikielisen lapsen kielen kehityksessä on tietenkin se että kuulee kumpaakin. Päivähoito on meillä suomeksi ja keskenämme puhumme kotona englantia. Meillä on paljon englanninkielisiä kirjoja, jotka on tietenkin miehen luettavana. Toinen juttu on sit se, että koskaan ei saisi sanoa että ”ei noin”, jos lapsi puhuu vaikkapa kahta kieltä sekaisin. Vastaa vaan omalla kielellään ja toistaa vaikka saman lauseen uudestaan niin kyllä se sieltä pikkuhiljaa tulee. Mä en ole ottanut paineita tästä, ajattelen että kaikki aikanaan ja muutaman vuoden päästä neiti osaa kummankin kielen varmasti oikein mallikkaasti!
Jos me ollaan loppuelämämme Suomessa haluan ehdottomasti että tyttö pääsisi kielikylpykouluun tai vaihtoehtoisesti ihan kokonaan englanninkieliseen kouluun. Se avaisi ovia kaksoiskansalaisuuden johdosta jos hän haluaisi vaikka opiskella englannissa suomen sijaan (etenkin jos Englanti lähtisi eu:sta ja liikkuminen täältä sinne vaikeutuisi, olettaen että Suomi pysyy eu:ssa). Toisaalta voihan se olla että päädyttäisiin Englantiin jo sitä ennen. Siinä tapauksessa pitäisin huolen siitä että suomen kieli säilyisi, jos ei ykköskielenä niin varsin sujuvana joka tapauksessa.
Kyllä sitä tottakai välillä ajattelee että miltäköhän mekin kuulostetaan kun kielet vaihtuu katseen käännön myötä. Ensin puhutaan keskenämme englantia, sitten sanon tytölle jotain suomeksi ja vaihdetaan taas englantiin. Ajan myötä siitä on kuitenkin tullut niin automaatio etten osaisi edes kuvitella toisenlaista tilannetta. Eli varsin hyvä näin!
Onko siellä  paljon kaksikielisiä perheitä? Olettaisin että Suomessa on aika paljon ainakin suomi/suomenruotsi perheitä?

Lue myös

X