Xenia's day

Kameran rullasta – kevään värit

Teksti: Xenia

Muutaman päivän päästä on huhtikuu ja uskaltaa jo alkaa toivomaan sitä, ettei takatalvia tänä vuonna tulisi kauhean montaa (ei lasketa eilistä). Tätä lunta on nimittäin ihan riittämiin, veikkaan ettei se sula meidän pihalta ennen toukokuuta – niin paksu kerros sitä on.

En tiedä oikeastaan mitään parempaa kuin kevään (tai oikeastaan kaikkien kausien) ensimmäiset päivät. Se lintujen viserrys, sulavan lumen ja siitä seuraavan veden solinan ääni ovat parasta. Luonto ikään kuin herää uuteen loistoonsa pitkän talven jälkeen ja sama se on omalla kohdalla. Vaikka nimittäin talvesta pidänkin, etenkin tammi-helmi-maalis tuntuvat usein aika pitkiltä kuukausilta joulun ja uudenvuoden jälkeen.

186A1BD8-DB2C-4CF9-8199-F1B484DEAF89

Koti ei tule juurikaan muuttumaan kevään myötä kun olen kummasti saanut pidettyä jopa viherkasvit hengissä – Yksi kasveista on jo kolmisen vuotta vanha enkä ymmärrä miten se kukoistaa edelleenkin hoivassani. Tämä siis pointtina siksi, että yleensä käyn hankkimassa kevääksi muutaman uuden viherkasvin, mutta tänä vuonna siihenkään ei ole tarvetta. Ainot muutokset kodissa tänä vuonna taitavatkin olla ulos keväällä rakentuva varasto ( rattaille ja pyörille!) sekä tietenkin se, että meidän huoneeseen tulee yksi pieni sänky lisää muutaman kuukauden päästä. Hullua ajatella, että jos vauva syntyisi samoihin aikoihin kun kaksi edellistä, ei siihen olisi enää kuin reilu 3kk.

97AEBFE4-ACD9-44EB-BD23-B452115B8F15

Tällä hetkellä tuntuu, että vauva on ottanut kovan kasvuspurtin ja liikkuu todella paljon kun tilaakin vielä on sopivasti. Iltaisin saattaa iskeä jo aika ikäviäkin harkkasuppareita jos olen ollut liikaa ylhäällä. Esim eilen kaupassa ihan alaselkää särki ja nostin sen jälkeen hyvillä mielin jalat hetkeksi ylös. Minulla nämä ovat kyllä liittyneet lähes kaikkiin raskauksiin ensimmäistä lukuun ottamatta. Harjoittelua sitä pääkoitosta varten! Mutta toki kroppaa kuuntelen sillä pienet kiristelyt ovat ihan eri asia kuin kipeät supistelut.

Eilen tein taas pienen jumpan ja voi kuinka hyvältä se tuntui. Sanoisin että minulla meni yhteensä reilu kaksi viikkoa siinä, etten ollut koronan jäljiltä enää yhtään tukkoinen ja nyt alkaa yskäkin jo poistua ja olo on muutenkin ”normaali”. Viime viikolla oli nimittäin vielä todella tahmeeta kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin – polvikivutkin ovat kadonneet ja hyvä niin.

IMG_4600

Mietin tuossa sitäkin että voisin nyt kevään kynnyksellä käydä mittauttamassa veriarvot kun yritän saada sitä ferritiiniä pidettyä hyvänä. Punainen liha ei vaan maistu juuri lainkaan. OIen sitäkin nyt raskausaikana syönyt aina kun tekee sitä mieli, mutta jotenkin se vaan ei iske kuin hyvin harvoin, joten katsotaan pitääkö turvautua rautapurkkiin loppuraskaudesta.

Tänään meillä on hyvin perinteinen päivä. Poikien kanssa ulkoiltiin aamusta ja tehtiin lounasta yhdessä. Nyt pienin nukkuu ja toinen leikkii kun minä teen töitä. Illasta on yhdellä uimakoulua ja muiden kanssa mennään varmaan ulos kun on niin kiva ilma. Oli puhetta auton pesusta, keskimmäinen kun rakastaa siivota kaikkea. 😀

Nyt teen itselleni kofeiinittoman kahvin – olen nimittäin huomaavinani makuaistin palautumista, joten siitä pitää ottaa kaikki ilo irti. <3

Aurinkoista tiistaita teille kaikille!<3

X