Kaverukset

Vietimme tosiaan lomaa ystäväpariskunnan kanssa, joilla saman ikäinen ja tytölle jo ennestään hyväksi kaveriksi muodostunut poika. Ja miten kivaa olikaan viettää lomaa niin, että leikkikaveri löytyi koko ajan ja siis ne jutut, niistä olisi voinut tehdä vaikka kirjan.
On hauska huomata kuinka lapsi iän kasvaessa aina vain enemmän leikkii yhdessä toisten lasten kanssa. Ihan alussa sitä leikitään yksin, sitten toisten vieressä omia juttuja tehden ja lopulta päästään siihen vaiheeseen kun leikkiä voidaan keskenään eikä kaikki toiselle annettu ole niin valtavasti itseltä pois..
Koimme monen monta huvittavaa hetkeä kun lapset keskustelivat ”vakavia” keskenään. Reissun ehdoton huippujuttu oli keskustelu siitä, miten lentokoneet nukkuu pilvien päällä ja siksi niitä ei juuri näy. Tämä dialogi saattoi jatkua aikuisten siihen puuttumatta vartinkin, oli kyllä hymyssä pitelemistä.
Toinen juttu oli moskeijoiden ja ”kirkkolaulun” eli rukouskutsun bongailu. Meidän tyttö oli saada sätkyn ensimmäisen rukouskutsun kuullessaan ja kipusi nopeasti piiloon rattaisiinsa ja veti kuomun ylleen. Ei sitä tule edes aikuisena ja asioista tietoisena ajatelleeksi, että se saattaa kuulostaa lapsen korviin pelottavalta. Selitimme sitten, että se on paikallinen tapa kutsua rukoukseen moskeijaan eli kirkkoon ja siitä lapset keksivät sanan kirkkolaulu.
Lomailu tällaisen 3-vuotiaan kanssa oli jo aika leppoista puuhaa. Päikkärit nukuttiin rattaissa ulkona, muodostui aina pieneksi perinteeksi käydä kävelyllä rannalla kunnes tytön silmät olivat painuneet kiinni ja sit varjoon nukkumaan. Tämän ikäisen kanssa ei myöskään tarvitse ihan samalla tavalla enää pelätä kun itsesuojeluvaistoa on jo jonkun verran. Tyttö pysyi kiltisti aina kahluusyvyydessä (kun me istuttiin siinä altaan reunalla vieressä mutta ei pidetty enää kiinni) ja jos halusi mennä uimaan, mentiin yhdessä uimarenkaan kanssa syvemmälle. Nyt alettiin muuten jo treenaa uimisen opettelua ja uimarenkaan kanssa tyttö potki jo oikein hyvin, hän todella rakastaa vettä!
Ruokailutkin olivat jo todella helppoja kun tyttö voi kuitenkin syödä ihan samoja ruokia kuin mekin. Hotellihuoneessamme oli kaksi queen size-sänkyä ja tyttö nukkuikin toisessa eikä pinniksessä. Päädyttiin siihen, ettei muuteta sisäistä kelloa ja näin mentiinkin nukkumaan yleensä kymmenen maissa (suomen klo kahdeksan) ja herättiin yhdeksän maissa. Näin olikin helppo sit tulla takaisin Suomeen kun rutiineita ei tarvinut muuttaa, mutta hotellihuoneessakaan ei tarvinnut olla kahdeksalta vaan saatoimme syödä rauhassa ja nauttia illasta kunnes meitäkin alkoi koko päivän ulkonaolo väsyttää.
Tämä oli siis ehdottomasti leppoisin loma tähän mennessä ja uskoisin että iän kasvaessa ja sen myötä tekemisen lisääntyessä lomista saa aina vaan enemmän irti ja voi lähteä sit eksoottisempiinkin paikkoihin, joissa aikaeroa kenties enemmän. Lentämisestä sen verran että oman kokemukseni nojalla kaikkein hankalin aika on ollut 1 ja 2 ikävuoden välillä kun lapsi haluaa liikkua, muttei vielä kenties ymmärrä sitä, että aina se ei sovi esimerkiksi turvavyövalon ollessa päällä. Tällä kertaa tyttö valvoi menomatkalla Suomen aikaa melkein klo 23 asti ja nukkui vain pari viimeistä tuntia lennosta. Kiukuttelua ei kuitenkaan tullut vaan hän istui kiltisti paikallaan, joka hämmästytti minua todella paljon. Toki meillä oli paljon tekemistä ja telkkaristakin tuli filmejä, mutta silti, odotin jotain ihan muuta. Takastulomatkalla tyttö nukahti puolestaan lähes samantien koneeseen päästyämme. Onneksi hänellä oli siinä mukava asento mun sylissä, mulla kun jäi toispuoleinen pakarajumi kun olen jotenkin kummallisesti istunut että tytöllä olisi mukava olla. Mitä sitä ei tekisikään lapsensa unien eteen..
Seuraavan kerran me astutaan lentokoneeseen syyskuun lopussa kun meillä on perhehäät Englannissa. Pitää siis hankkia vauvalle passi ihan saman tien ja päivittää tytönkin passi siinä samalla. Saatiin vähän kuittia siitä, tyttö on siinä nimittäin 2 kk eikö tosiaankaan itsensä näköinen.
Loma oli ihana ja siihen päälle tytölle nyt kuitenkin yskä ja nuha. Nyt siis kolmatta päivää kotona tytön kanssa, toivotaan että paranee tässä pian. Multivitat ja kasvikset menee onneksi alas ja samaten leipä ja smoothie, johon ängen kaikkia mahdollisia marjoja. Eipä ainakaan jää paraneminen vitamiineista kiinni!
Mukavaa ja ennen kaikkea aurinkoista torstaita teille kaikille! Olisi muuten kiva kuulla teiltä hyviä kohteita pienten lasten kanssa matkustaessa ja tietenkin myös sitä, milloinka te koitte ”helpoksi” lähteä paikkoihin joissa aikaeroa oli enemmän.