Xenia's day

Kehopositiivisuus – mitä se tarkoittaa?

Teksti: Xenia

Julkaisin eilen itsestäni kuvan matkalla ulos tekemään töitä. Ja siitäkös vasta alkoi lyyti kirjoittaa. Sain nimittäin kommentin liittyen siihen, kuinka käytännössä omalta osaltani lisään nyt muiden äitien pahaa oloa ja kuinka minun ei tulisi julkaista moista sisältöä kanavissani. Noh, nostin asian esiin jo ihan senkin vuoksi, että kehorauha ja -positiivisuus ovat olleet puheenaiheena nyt paljon ja sain valtavan määrän kommentteja teiltä. Sanotaanko näin, että 99% teistä oli kanssani samoilla linjoilla ja valtavan moni kokenut vastaavaa kommentointia. Joten päätinpä ottaa härkää sarvista ja avata ajatuksiani hieman tännekin.

Lähdetään liikkelle kehopositiivisuudesta. Kehopositiivisuus tarkoittaa minulle sitä, että hyväksyn, rakastan, arvostan kehoani ja olen siitä myös pirun ylpeä. Se on kantanut kolme lasta ja saattanut heidät maailmaan. Palautunut kohtuullisen nopeasti hyvin pitkälti varmastikin liikunnallisen ja terveiden elämäntapojen vuoksi.  Miksi minun pitäisi tämän vuoksi jättää julkaisematta kuva itsestäni yhtään sen enempää kuin kenenkään muun?

Se on meistä itsestä kiinni, miten me suhtaudumme sosiaalisen median sisältöön. Jos se herättää meissä kielteisiä tunteita on mielestäni hyvä pysähtyä miettimään miksi näin käy. Se vika ei ole julkaisijassa vaan puhtaasti siinä, miten me itsestämme ajattelemme. Me emme voi sysätä vastuuta omasta hyvinvoinnistamme ja omakuvastamme muiden harteille. Emme voi vaatia päätä lankulle jokaiselta joka on itseensä tyytyväinen eikä pelkää sitä näyttää. Miksi se olisi meiltä pois? Itsetunto lähtee nimenomaan korvien välistä ja kaikkein pahinta mitä voit itsellesi tehdä on verrata koko ajan omaa kehoasi, varallisuuttasi tai muita puitteita muiden vastaaviin. Tällä tavoin meistä kukaan ei voisi olla juuri koskaan itseensä tyytyväinen, koska aina on joku jolla on jotain enemmän. Se on vain tosiasia.

Itsetunto-ongelmia ei poisteta sillä, että kukaan ei julkaisisi someen mitään tai kävisi esimerkiksi uimarannalla, vaan pitkällä tähtäimellä nimenomaan sillä, miten me puhumme toisillemme ja kohtelemme toisiamme. Jos lapsemme oppivat pienestä pitäen sen, että toisten kehoa sopii arvostella, mikseivät he arvostelisi omaa kehoaan aivan samoissa määrin? Rautainen itsetunto onkin asia, jolla ei ole mitään tekemistä kilojen tai kunnon kanssa. Mutta se meidän on opittava, että jokaisen keho on pyhä eikä siitä sovi kommentoida. Oli se keho sitten minkälainen hyvänsä. Tällä tavoin voimme kenties myös olla hyvänä esimerkkinä jälkipolville siitä, miten rakastaa ja antaa myös muiden rakastaa omia kehojaan.

Kehopositiivisuus on sitä, että rakastetaan omaa kehoa, joka puolestaan luo hyvää mieltä, jota sitten taas säteilee ympärilleen hyvänä fiiliksenä. On kuitenkin täysin absurdia, että samaan aikaan esimerkiksi nopea palautuminen olisi jotenkin negatiivista ja kehopositiivisuuden vastaista. Kehopositiivisuuteen kuuluu omalla kohdallani kaikkein tärkeimpänä tekijänä nimittäin suuri arvostus sitä kohtaan, että mun kehoni on terve – se kun ei ole mitenkään itseisarvo, mutta ainakin omalla kohdallani suurimpia pyrkimyksiä tässä elämässä. Terveenä ja energisenä saan arjesta paljon enemmän irti ja se vaikuttaa myös siihen, miten itseni näen. Ehkä kehopositiivisuuteen voisikin liittää myös sen terveysaspektin. Ja tällä en mitenkään sano, että esimerkiksi ylipainoinen ei voisi olla terve tai ali/normaalipainoinen sairas. Tarkoitan nimenomaan sitä, että kohtelemalla omaa kehoamme sen antaitsemalla rakkaudella voimme aivan varmasti parhaimmalla mahdollisella tavalla ja tämä lähtee nimenomaan liikkeelle siitä, miten siitä puhumme tai emme puhu.

Kenenkään kehon arvostelu tai negatiivinen kommentointi ei ole hyväksyttävää – olivat he sit minkä mallisia, muotoisia tai painoisia hyvänsä. Samaan aikaan on mielestäni kaksinaismoralismia, että selkeästi kommentoijan mielestä olisi ollut ok, jos kropastani näkyisi nyt hänen silmiinsä enemmän vaikkapa edellinen raskauteni. Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa, mutta tämä on minun kehoni ja minun palautumiseni – eikä yhtään sen arvokkaampi tai vähemmän arvokas kuin kenenkään muun matka äitiyteen. Silti on selvää, etten minä voi jokaisen kuvan yhteydessä selitellä sitä, miksi näytän miltäkin. Saatikka jättää julkaisematta jotain täysin tavanomaista siinä pelossa, että joku voisi sisällöstäni loukkaantua.

Mitä ajatuksia nämä teissä herättää? Mietin jo tuossa sitäkin, että nyt kun lisään tämän keskustelun avanneen kuvani tänne, sohaisen muurahaispesää, mutta sit ajattelin, että höh. Mä olen terve, voin hyvin ja hemmetin ylpeä siitä, mitä tämä keho on saanut aikaan, joten tässäkään ei nyt ole mitään piiloärsyttämistä hakusessa – aivan kuten ei ollut eilisen aamunkaan päivityksessä.

Ja ystävällisenä pyyntönä jättää kaikki asiaton sanomatta. Pidetään keskustelu kehoihin ja omakuvaan liittyen nimenomaan positiivisena!<3 Sitä negatiivista on maailmassa aivan tarpeeksi jo.

Lue myös

X