Xenia's day

Kenellä on oikeus olla uupunut?

Teksti: Xenia

Tässä on ollut nyt useampana päivänä eri vaikuttajien kesken puhetta siitä, miten uupumus on nostanut päätään ja kuinka uuvuttavaa voi olla tämän kaiken epätietoisuuden keskellä. En lähde nyt pureutumaan niinkään siihen, kenellä on raskasta ja kenellä ei, sillä sehän on täysin subjektiivista, mutta mielenkiintoista on mun mielestä se psykologinen ilmiö, että joillain ei olisi oikeutta kokea niitä tunteita mitä kokee.

On täysin absurdia, että joku joutuu perustelemaan sitä, miksi hekin voivat uupua.

Selvää on se, että maailmassa on aina joku jolla menee huonommin. Se ei nyt kuitenkaan liity niihin tunteisiin, mitä meistä jokainen käy elämässään läpi. Mielestäni näiden pitäisi olla ihan itsestäänselviä asioita, mutta:

  1. Et voi sanoa toisen elämää helpoksi tai vaikeaksi ellet ole ko ihminen ja
  2. Miksei vaikuttajan ammatti voisi olla ihan yhtä lailla raskasta kuin mikä tahansa muukin ala? Se ajatus, että vaikuttajuus ei ole työ on jo niin kulunutta, että olisi aika päivittää tämä kuva nykyaikaan. Monet kollegani ovat yrittäjiä, jotka tekevät kaiken itse. Myyvät, markkinoivat, ideoivat ja toteuttavat, tekevät kirjanpitoa ja laskutusta, kuuntelevat ihmisten ”kritiikkiä” ja yrittävät olla mallikansalaisia, koska kaikesta pienestäkin joku ottaa nokkiinsa ja perustaa keskustelun, joka pitää tietenkin kestää, koska ”itse ole itsesi julkisuuteen änkenyt”. Koko ajan pitää olla ajan hermoilla, mahdollisimman luova ja pitää asiakkaat tyytyväisenä ja miettiä asioita aina vähintään puoli vuotta etukäteen koska palkka olisi saatava nostettua myös tulevaisuudessa.

Tuota se suurimmaksi osaksi on, mutta vaikka elämääsi tai työhösi ei kuuluisi mitään näistä stressitekijöistä, ei kukaan voi väheksyä muiden tunteita. Uupumus on subjektiivinen tunne. Sitä ei poista se, että jollain toisella on asiat huonommin. Maailmankurjuudet voivat kyllä antaa perspektiiviä, mutta monesti uupuneena tai ahdistuneena ne voivat päinvastoin ahdistaa lisää.

Minä korostan jatkuvasti sitä, kuinka kiitollinen olen esimerkiksi lapsistani ja siitä, mitä minulla jo on. Se ei kuitenkaan poissulje, että kyllä minäkin stressaan asioista. Viime viikolla väsymyksessäni ahdistelin Jannille sitä, että pitäisi miettiä tulevia kampanjoita ja sitä ja tätä, mutta kun ei vaan saa siinä hetkessä ajatuksia kasaan kun istuu koneen ääreen. Samaten olen kertonut siitä, miten lapsiarki on suurimmilta osin ihanaa, mutta toisaalta jättänyt kertomatta sen, että välillä heitän ystäville vaikeiden öiden jälkeen tai niiden aikana, että pistän lehteen ilmoituksen ”annetaan vauva”. Se ei tarkoita sitä, että en arvostaisi jokaista lastani, mutta meistä jokaisella on tunteet ja heikot hetkemme. On aika kohtuutonta, että kaikki pitäisi suodattaa siksi, että joku voi sinun subjektiivisista, omaan elämääsi liittyvistä tunteista loukkaantua. 

Se mitä tulee muiden väheksymiseen. Noh, mielestäni se on vain yksi kiusaamisen muoto. En nimittäin mitenkään näe mitään muuta perustelua ko käytökselle kuin aiheuttaa toisella pahaa mieltä. Nettikiusaaminen on aivan valtava ilmiö ja onhan siitä dokumenttejakin, miten somekiusaamisen vuoksi on riistetty itseltään henki. Eikö nämä ihmiset tajua sitä, että somevaikuttajan ei tarvitse ottaa vastaan kaikkea vain siksi, että hän on somevaikuttaja. Kenenkään ei tarvitse sietää kiusaamista millään alustalla tai missään muodossa ja tätä toivoisin meidän opettavan tuleville sukupolville sen sijaan että viitataan kintaalla ja kehotetaan olemaan välittämättä. Vastuuta kiusaamisesta ei koskaan pidä syytää kenenkään muun harteille kuin kiusaajan itsensä.

Monet meidänkin blogeissamme esiin nostamat aiheet ovat hyvin arkoja ja herkkiä. Niitä nostetaan esiin eri syistä. Joku haluaa alustan, jolle purkaa omia tunteitaan, toinen tarjota vertaistukea. Vihoviimeinen asia näissä tapauksissa on tallata toisen tunteet vähäpätöisinä maan rakoon. Peräänkuulutan asiallisuutta ja sitä, että toimimme muita kohtaan kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan. Välillä on äärimmäisen vaikea yrittää asettua toisen saappaisiin, mutta ehkä näihin tilanteisiin riittää ymmärrys siitä, että emme voi ymmärtää. Emme mitenkään voi kokea toisen ihmisen tunteita samalla tavalla kuin hän ne kokee. Kunnioitus muita kohtaan sisältää kuitenkin myös kunnioituksen heidän kokemiaan tunteita ja ajatuksia kohtaan.

Jos joku sanoo olevansa uupunut, tarjoa myötätuntoa.

 

 

Lue myös

X