Xenia's day

Kevään suosikkiasu ja loppukevään tavoitteita

Teksti: Xenia

P4180132P4180144P4180139P4180149P4180158P4180128

toppi: Cubus

housut: *77thFlea

neuletakki: *Chiara Forthi

takki: Burberry (*vastaava)

kengät: *Converse

laukku: Mulberry

rannekoru: Hermes

Tämä asu on kaikessa yksinkertaisuudessaan ehkä suosikkini tältä vuodelta. Kauniita ja hempeitä värejä ja mukavia materiaaleja. Korkkarit ei tosiaan enää päädy jalkoihini samalla tavalla, mutta onneksi kevään tennari, lenkkari ja balleriina -muoti ei sitä vaadikaan.

Raskaana ja isompien raamien kanssa sitä jotenkin turvautuu helposti mustaan, joka ”hoikentaa” mutta pakko nyt kyllä sanoa, että taidanpa kääntää kelkkani tämän suhteen. Ehkä kokovalkoinen onkin asun pohjana ihan yhtä hyvä ja huomattavasti pirteämpi vaihtoehto nyt kevään ja kesän korvalla. Sottapyttynyä en pukisi tällaista päälleni jos on syömistä luvassa, jostain syystä kun tällä hetkellä kaikki tahrat löytyvät vatsan päältä, mutta muuten tulen turvautumaan tähän asuun vielä moneen kertaan loppuraskauden aikana.

Täällä ollaan muuten vähän kaksijakoisilla fiiliksillä. Mulla on tässä nyt aikalailla tasan 7 viikkoa aikaa ennen kuin tyttäreni aloittaa lomansa ennen vauvan syntymää (tai mistäs sitä tietää, milloin vauva päättää syntyä) ja sinä aikana olisi yllätys yllätys vaikka mitä asioita tehtävänä. Haluaisin saada gradun kokonaan loppuun, että vauvan syntymän jälkeiselle ajalle jäisi sit enää muutama maisterivaiheen tentti ja pari muuta pientä juttuja. Sivuja on kasassa jo noin 60 ja kirjoitettavaa vielä jonkun verran, lähinnä päätelmiä ja muuta mukavaa. Olen pyrkinyt siihen että istunkin sen kanssa joka päivä vähintään sen 3-4 tuntia ja käyn läpi rakennetta ja kokonaisuutta muutenkin. Tavoitteena siis saada se tehtyä kokonaan kesäkuun alkuun mennessä ja sit voikin hyvillä mielin keskittyä vain töihin ja tietysti suurimpana asiana vauvaan ja perheeseen.

Olen puhunut teille aiemminkin siitä, etten koe tätä opiskelemaani alaa kovinkaan paljon itseni näköiseksi, joka nyt varmaan aika selväksi on tullut jo senkin vuoksi ettei mulla ole mikään kiire valmistumaan. Opintoaikaa mulla on edelleen yli vuosi sit äitiysloman jälkeen, jona aikana saan kyllä homman hyvin kasaan, mutta kaikella todennäköisyydellä en suinkaan aio sen jälkeen mennä ”oman alan” töihin vaan toiveena olisi toinenkin koulutus siihen OTM:n oheen. Mua kiinnostaa valtavasti visuaaliset asiat ja sisustaminen ja suurena unelmanamme olisikin se, että tulevaisuudessa voisimme tehdä elinkeinomme siten, että mies rakentaa, minä sisustan ja olen samalla vastuussa siitä paperi- ja sopimuspuolesta. Siinä mielessä ei otm-tutkinto koskaan ”mene hukkaan” koska kyseessä niin yleiset asiat, jotka helpottavat esimerkiksi yrityksiä pyörittäessä. Kun tietää vähän mitä voi ja mitä ei voi tehdä, elämä helpottuu kummasti. Tähän suuntaan ollaankin jo ensimmäinen askel otettu sijoitusasunnon muodossa ja voitte arvata miten hyvä fiilis siitä on tullut!

Tässä on nyt sanotaanko viimeisen viiden vuoden aikana menty aina vain enemmän sitä kohti että olen rehellinen itselleni. Jos joku asia ei tunnu omalta, on vaikea suunnata motivaationsa sitä kohti. On koettu epäonnistumisen tunteita ja riittämättömyyttäkin kun muut asiat ovat vallanneet arjen ja innostaneet aivan eri tavalla kuin opiskelu. Tottakai ymmärrän sen ettei opiskelu itsessään ole pelkästään kivaa, mutta kun vertaa sitä omaa ajatusmaailmaa siihen mitä se oli 8 vuotta sitten, ollaan aika eri aaltopituuksilla.

Opiskelemaan hakiessani suurin taka-ajatukseni oli löytää työpaikka, joka takaa ”turvallisen” toimeentulon. En juurikaan miettinyt sitä, mitä haluaisin tehdä, saatikka tiennyt sitä, mutta nyt kun 3 -kympin raja häämöttää, en jotenkin voi kuvitella siirtyväni tekemään jotain sellaista kokoaikaisesti, joka jo ajatuksen tasolla aiheuttaa ahdistusta. Mä kaipaan käytännön tasolla tekemistä, sellaista että näen työni tuloksen ja että päivät vaihtelee suuresti. Ajatus siitä, että istuisin toimistossa ja tekisin tärkeääkin ja hyvin vastuullista työtä saa vain selkäkarvat pystyyn. Se ei vain ole mua varten.

Tottakai tiedän, että tällä opiskelemallani alalla voisi päästä vaikka mihin ja kuinka pitkälle, mutta olen kallistumassa siihen, että valitsen mieluummin epävarmemman yrittäjyyden ja olen onnellinen myös sinä suurena osana ajasta mitä työtä tehdään. Suunnitelmia on paljon tulevaisuuden varalle tältä osin ja jo niitä ajatellessani nousee hymy korviin. Maailma on vapaa ja se ajatus jo itsessään tekee mut todella onnelliseksi.

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille! 🙂

*kaupallisia linkkejä.

Lue myös

X