Xenia's day

Keväinen koti ja kuulumiset

Teksti: Anna.fi

Yllättävää kuinka hyvin yksi täydellinen lepopäivä tuokaan lisävoimia ja saa flunssan jo melkein kokonaan parantumaan. Nyt ei ole enää kurkku kipeänä, mutta nyt on se tukkoisuus sitten vuorossa, ja se ärsyttävä korvien naksuminen kun kaikki röörit on niin tukossa. Päädyin eilen vain juomaan lämmintä mustaherukkamehua ja syömään suklaata (sehän on lääke kaikkeen, eiks niin?!) ja kummasti näköjään auttoi. Tosin vedin kyllä parit päikkäritkin päivän aikana, yhdet niin sikeät etten edes kuullut kun S lähti viemään Maxia lenkiltä tai kun tämä palasi takaisin, se on mulle täysin ennen kuulumatonta, mä kun oon aika herkkäuninen tapaus kaikin puolin. No, joka tapauksessa, luulen, että tästä päästään aika helpolla, helpotus jo sinänsä! 🙂 Kuvituksena tässä meidän keväisempää kotia, oli niin valoisaa, että piti käyttää hyödyksi! 🙂 P1010116 P1010111 P1010120 P1010123 P1010128 P1010129 P1010134 P1010135 P1010140 P1010142 P1010146 P1010153 Kuten S kauniisti totesi meidän noita kasveja/kukkasia ostaessa, saa nähdä kuinka kauan nämä kestää. Mä nimittäin ihan tosissaan ostin jonkun lannotteen missä sanotaan, että sitä pitäisi antaa kahden viikon välein mutta totesin, että todennäköisesti onnistun nämäkin kasvit tappamaan ennen kuin se kaksi viikkoa on täynnä. Musta on vaan niin kiva saada vähän väriä kotiin ja onhan oikea kukkanen aina oikea. Nyt mä haukottelen täällä taas ihan mahdottomasti, kävin nimittäin S:n ja Maxin kanssa kävelyllä ja käskin jopa mittauttaa tuon metsälenkin kun halusin tietää mun tän hetkisen ”kunnon”. No, neljä kilsaahan siitä tulee ja se on mulle aivan riittävästi, viimeinen puoli kilometriä menee jo vähän silleen nihkeesti ja hitaasti madellen. Onneksi pojat kuitenkin menee mun vauhtia, mikä on aika hyvä koska saan sillä tavalla kumminkin tärkeän annoksen raitista ilmaa ja muutenkin pysyn ”aktiivisena” ihan H-hetkeen asti. Mulla nimittäin se, etten tee mitään kostautuu yöunissa, joten pitää löytää hyvä tasapaino kaiken välillä. Kyllähän toi aika hassulta kuulostaa siihen verrattuna että oon tottunut 10 kilometrin lenkkeihin, mutta toisaalta, painoa on se 12 kiloa enemmän nyt kaksi viikkoa ennen H-hetkeä, joten luonnollisesti se ”ylimääräinen kantamus” tuo oman osansa kuntoiluun. Voin vain kuvitella kuinka ”kevyt” olo onkaan sitten kun lapsi on syntynyt, innostelin tuossa jo sitä, että sitten pääsen tekemään kunnon vaunulenkkejä rivakkaampaan tahtiin lapsosen nukkuessa raittiissa ilmassa. 🙂 Nojoo, muuten täällä ollaan todella odottavaisin mielin. S:n perhe soittelee joka ilta huolissaan, että ollaanko vielä yhtenä kappaleena ja vannottaa meitä sit ilmoittamaan kun on aika lähteä sairaalaan. Mä oon jo tehnyt listan vielä kasseihin pakattavista jutuista, mitä ei etukäteen oo voinut pakata ja antanut sen myös S:lle jos itse olen syystä tai toisesta kykenemätön kassia pakkaamaan. Huh, nyt kun näitä kirjoittaa alkaa jo vähän jännittää, lapsi kun voisi tosiaan syntyä milloin vain seuraavan reilun neljän viikon aikana, yhtä lailla se voisi tapahtua vaikka ensi viikolla tai sitten kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen. Mä toivoisin että pysyisi mahassa ainakin ensi viikkoon asti niin päästäis käymään Maxin pentutapaamisessa vielä viikonloppuna, sinne kun en luonnollisesti lähde jos vauva olisi jo täällä tai matkalla tänne. Me mennään muuten kohta käymään kaupassa hakemassa sellaisia vakuumipusseja mistä voi imeä ilmat pihalle, koska haluan ehdottomasti pakata talvivaatteet pois ja ottaa kevät ja kesätakkeja esiin meidän eteisen kaappiin. Mä en edes muista kaikkia takkeja mitä multa löytyy, pitkälti siksi, että ne on A: pakattu hyvin ajoissa viime vuonna pois, ja B: mun muisti on muutenkin aika heikonlainen tällä hetkellä.  Eniten haluan testata miltä trenssi näyttää tän kropan peittona, sitähän kun voi pitää myös aukinaisena joka sopii tälle isomahaiselle kuumakallelle paremmin kuin hyvin. 🙂 Nyt kommenttien kimppuun ja kupponen teetä siinä samalla, aurinkoista viikonalkua teille kaikille!<3

Lue myös

X