Kiitoksen merkitys ja kesäinen denim-mekko
mekko: Vertbaudet (tämä)
kengät: Pons
laukku: Mulberry
aurinkolasit: Ray Ban
Meitä hellittiin jo muutamilla lähes hellelukemiin yltävillä päivillä, jotka näemmä ovat nyt taas hetketki kadonneet. Just tulin nimittäin lenkiltä ja oli todella kylmää ja tuulista, ei olisi ihan arvannut että eletään jo kesäkuuta.
Tuli tuossa lenkkeillessä taas mieleen muutamat jutut, jotka minut tekee todella iloiseksi arjessa. Ensinnäkin se jos olen kävelemässä ja minut päästetään kadun yli. Jotenkin se osoittaa vain mukavaa välittämistä ja vaikka su0jatiesäännöt niin periaatteessa sanovatkin, on mulle itsestäänselvää myös kiittää tästä aina. Samoin mulle itselleni tulee todella hyvä mieli siitä kun minä päästän jonkun tien yli, ja jos tämä joku vielä kiittää perään. Ne on sellaisia pieniä eleitä, jotka tarkoittaa paljon.
Tästä tuli mieleen kiitoksen merkitys lähes kaikessa. Mikä tahansa teko tai tekeminen tuntuu mielekkäältä kun siitä saa tavalla tai toisella kiitosta. Olin eilen ostanut miehelleni suklaata ylläriksi ja hänen pohtiessaan hirveää suklaahimoa toin levyn hänen eteensä. Se kiitollisuus mikä hänen kasvoiltaan tuosta eleestä paistoi oli jotenkin todella liikuttavaa ja saa minut puolestani aina muistamaan häntä näillä pienillä jutuilla, jotka eivät paljoa vaadi. Toisaalta hän usein esimerkiksi puhdistaa minun autoni lumesta vaikka lähtee aikaisemmin ja lähetän siitä aina sen huomattuani kiitoksen perään. Mielestäni kiittäminen osoittaakin ennen kaikkea muiden arvostamista ja kunnioitusta ja tietenkin antaa sen vaikutelman, ettei mitään pidä itsestäänselvyytenä.
Toisaalta tässä tulee hyvä pointti siihen, miten esimerkiksi olen joskus aiemmin kokenut parisuhteissani. Mä olen vähän nimittäin sellainen huolehtijatyyppi, joka tykkää tehdä ruokaa, laittaa kotia, siivota, jne. Mutta sitä en siedä, että minua pidettäisiin itsestäänselvyytenä. Tietyllä tapaa tämä onkin omalla kohdalla ollut monessa suhteessa iso koetinkivi ja lopulta ehkä myös se tunteiden väljähdyttäjä kun on kokenut tuovansa itse niin paljon siihen, saamatta mitään kiitosta tai vastakaikua. Mä en ole koskaan ollut ”laskija”tyyppi siinä mielessä, että laskisin että nyt kun mä tyhjensin pesukoneen,on sun vuoro ensi kerralla. Lisäksi meidän perheessä rahaa käytetään siten, että maksellaan kaikkea aika summanmutikassa joko omalta tai yhteiseltä tililtä. Perheenä tässä kuitenkin eletään ja yhteiseen hyväänhän suurin osa asioista menee!
Asioiden tekeminen muiden eteen on parhaimmillaan todella palkitsevaa ja surkeimmillaan lähes raivostuttavaa jos ikinä ei kuulu kiitosta. Loppupeleissä tuo sana on jotain niin pientä, mutta tekee niin suuren eron, että se on oikeastaan aika uskomatonta. Tytölle ollaan opetettu jo pienestä pitäen, että aina jotain saadessaan kiitetään. Oli se sit ruoka, tavara tai se, että joku on ollut leikkimässä hänen kanssaan. Olen ehkä siinä mielessä vanhanaikainen, että nämä sosiaaliset käytöstavat ovat todella tärkeitä. Ja vaikka asia olisi niinkin itsestäänselvä kuin se, että auton pitää pysähtyä jos joku on ylittämässä suojatietä, miten se kiittäminen olisi mitenkään pois tienylittäjän puolelta? Etenkin kun valitettavasti monet edelleen ajaa melko törkeästi suurin piirtein varpaitten päältä, vaikka olisikin suojatiellä, siinä muuten asia joka mua ärsyttää aivan valtavasti. Sama juttu on esim siinä jos pitää ovea auki, päästää jonkun yhden ostoksen ihmisen kaupassa eteensä jne. Siitä tulee itselle hyvä mieli ja yleensä myös vastaanottajalle. Elämä ja etenkin arki kävisi aika tylsäksi jos kaikki vain zombimaisesti tuolla liikkuisivat huomaamatta ketään muuta ympärillään.
Se siitä kuitenkin. Kiittäminen on jees ja kiitoksen saaminen yhtälailla. Se tuo niin paljon hyvää mieltä arkeen että kyllä kannattaa!
Nyt toivottelen teille mukavaa viikonloppua ja juhlintoja jos niitä tälle viikonlopulle sattuu! 🙂 Tänään on mulla ohjelmassa töitä ja gradua ja sit viikonlopun viettoon. Pakko myöntää että ajatus parista hieman pidempään nukutusta aamusta lämmitti mieltä tänään tosi paljon kellon soidessa. Oli nimittäin taas sellainen aamu, ettei ihan hevillä olisi halunnut nousta sängystä. Niitä onkin nyt ollut paljon..Väsymys on tainnut tulla jäädäkseen nyt tässä raskauden loppumetreillä.
Elloksella muuten 25%:n alennus kaikista mekoista (merkkituotteet mukaanlukien) ja sen lisäksi 25%:n alennus sekä naisten, miesten että lasten rantavaatteista. Alla omat suosikkini naisten bikineistä ja uikkareista!
linkit kaupallisia linkkejä.
Kommentit
Taisi olla huono päivä? 😀 Mä olisin vain iloinen jos joku mulle pitäisi ovea auki! 😀
Kommentit
Hei Xeni!
Hyvä postaus! Itsellenikin lapsesta asti opetettu kiitos ja ole hyvä. Pienet sanat, joilla on suuri merkitys. Edellisessä päiväkodissa, jossa työskentelin, kiinnitin huomiota, että näitä sanoja ei lapsilta kuullut. Nykyisessä päiväkodissa, jossa työskentelen niin tähän kiinnitetään eri tavalla huomiota, mistä olen iloinen! 🙂
Itse toivun tiistaisesta leikkauksesta, olo kieltämättä kurja. Kasvojen lihakset arat, ei pysty edes hymyilemään. Nenässä silikonilevyt ja tästä syystä henki kulkee vain suun kautta. Nenä aika karun näköinen kun räkä kuivuu ja nenä vähän turvoksissa. Syöminenkin sattuu. Osaapahan taas arvostaa elämää ilman kipuja. Alussa oli jäätävä jomotus, tuntui ihan migreeniltä. En ole juuri ihmisten ilmoilla ollut, ei tee mieli lähteä. :p
Ystävämme valmistui lääkäriksi ja juhlat olisi, mutta katson parhaaksi toipua rauhassa, olo kun on kurja niin. Hän on poikaystäväni paras ystävä, joten poikaystäväni edustaa meitä siellä. Tällaista tämä on. Vasta kolmas antibioottikuuri tähän vuoteen! 😀 Maanantaina lääkäriin ja saan levyt pois! Siitä alkaa toipuminen! Onneksi lääkärit/hoitajat olivat huippuja, sama lääkäri leikannut minut aiemminkin. Anestesialääkärikin tuli esittäytymään ja kertoi jos oli jtn kysyttävää toimenpiteestä. On se kyllä jännä tunne kun makaa ja oottaa, että nukahtaa. Se käy niin äkkiä, että sitä ei huomaa. 😀
Tuli pieni tunnepurkaus nyt tänne. Tuli vain mieleen kun lääkäriä jälkikäteen kiitin, kun hän minua kävi katsomassa. Tärkeää työtä tekevät! Viikon päästä toivottavasti jo naurattaa tämäkin.
Kiitos kivasta blogista, ilo seurata! Varsinkin kun mitään saa tehdä, ettei tule mitään komplikaatioita leikkauksen jälkeen! :p Onneksi on some ja sinun blogisi niin aika kuluu vähän nopeammin! 🙂 Kiitos siis siitä! Hyvää viikonloppua! 🙂
Voi vitsit, kuulostaa ihan kuin itse olisin kirjoittanut. Tarkoitan tuota, että itsekin kun teen paljon toisen ja toisten ihmisten hyväksi ihan luonnostaan hyvää hyvyyttäni ja huomatakseni miten paljon se toinen siitä nauttiikaan, niin kyllä siltä toiselta odottaa myös sitä kiitosta ja jonkunlaista vastavuoroisuutta. Ei sitä kauaa jaksa aina tehdä muiden hyväksi saamatta itse siitä mitään. Joskus harmittaa oikein, kun itsellä tulee monet asiat niin luonnostaan ja osalle ihmisistä sit taas ei. Esimerkiksi tosiaan vaikka oven auki pitäminen, jos on paljon tavara käsissä tai jos joku pudottaa jotain niin auttaa sen nostamisessa jne. Ja parisuhteessa taaa sit odottaa tietenkin erilaisia asioita toiselta. Mun mies tekee onneksi myös mun puolesta asioita, mitä minä taas en jaksaisi tehdä tai mitä mä en tulisu ajatelleeksikaan.
Allekirjoitan niin tuon asian, että on hassua miten joitakin asioita pitää itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi just tuo oven avaaminen jne ja muiden päästäminen hissistä ensin ulos jnejnejne. Tuli tässä mieleen että oltiin lentokentällä niin törkeyden huipentuma oli kun kaksi nuorta aikuista änkesi hissiin ja rullatuolissa ollut vanhus jäi odottamaan seuraavaa hissiä vaikka vieressä oli liukuportaat ja nämä nuoret täysin kykeneviä kävelemään. Jotenkin vaan otti pattiin siinä että eikö se edes käy mielessä vai onko se itsekkyys vaan niin vallalla. Tällaiset asiat kuitenkin mun mielestä nimenomaan niitä jotka antaa tietyn kuvan ihmisestä ja siksi koenkin ne erityisen tärkeiksi myös kasvatuksessa! 🙂
Kyllä! Ei vitsi miten paha mieli tuli tuon vanhuksen puolesta… Ollaan puhuttu mieheni kanssa, että jos/kun me lapsia mieheni kanssa saadaan, niin ihan ykkösjuttu on juuri käytöstavat ja toisten ihmisten huomioon ottaminen.
Mutta iloisempaan asiaan, käytiin äsken kaupassa ja vihdoin löysin sitä tummaa Maraboun lakritsi-suklaata, se pääsee illalla testiin!
Hauskaa viikonloppua!
Mä pidin kerran kaupan ovea auki eräälle takanani tulevalle keski-ikäiselle rouvalle. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, sain vastaukseksi: ”Ei ole tarttenut pitää ovea auki, kiitos vaan”. Mä en ikinä ole kenenkään kuullut sanovan noin. Lähinnä huvittaa, vieläkin. Kiittäminen on oikeasti hyvä tapa ja kuuluu hyviin sosiaalisiin taitoihin. 🙂
Taisi olla huono päivä? 😀 Mä olisin vain iloinen jos joku mulle pitäisi ovea auki! 😀
Tosi hyvä ja tärkeä postaus, kiitos siitä! Olen itse täysin samaa mieltä kanssasi. Minulla pistää heti silmään, jos esim. sukulaislapset ei kiitä ruoan jälkeen tai silloin kun saa vaikka lahjan (ja etenkin, jos lapsen vanhemmat ei huomauta/korjaa asiaa lapselle!! (Tai no yleensä näissä tapauksissa myöskään vanhemmat itsekään eivät osaa kiittää…). Aion ehdottomasti tulevaisuudessa opettaa omille lapsille käytöstavat ja ylipäätään muiden huomioimisen. 🙂
Mukavaa kesän alkua ja tsemppiä loppuraskauteen! 🙂
Kaikki lähtee vanhemmista. Toki tällaisella esim 3-vuotiaalla jo uhmankin vuoksi unohtuu välillä käytöstavat, mutta toisaalta me vanhemmat ollaan just siksi, että niitä opitaan koko ajan ja ”jalostetaan” eteenpäin. Meiltä ei esim lähdetä ruokapöydästä ilman kiitosta ja jos annetaan, aina pitää sanoa kiitos. <3
Mietin just tänään aamulla sängyssä makoillessani, että parisuhteissakin ihmiset voisivat varmasti paljon paremmin jos pitkässäkin suhteessa muistettaisi toimia kuten suhteen alkuaikoina. Silloinhan sitä ollaan helposti se ”paras versio itsestä”, arjessa sitten helpommin luisuu jotenkin ihan erilaiseen moodiin. Tän aikanaan tajuttuani, oon ottanut ohjenuorakseni sen että miten toimisin ensitreffeillä – mihin sävyyn esittäisin esimerkiksi toivomukseni? Ystävällinen ja rakentava puhetapa on meillä arkipäivää, ja välillä harmittaa kuullla miten ikävästi ihmiset puhuu sille rakkaimmalleen (tai rakkaimmasta muille ihmisille). Toki, itsekin oon oppinut nää asiat vasta iän myötä enkä nyt vieläkään täydellinen asian suhteen ole 😀 Mutta kehitystä on tapahtunut, ja siitä oon kiitollinen. Tosin, ajattelen myös niin et kyl se ikävä puhetapa kertoo siitä, että ihmisellä/ihmisillä on paha olla. Itse oon ollut huonokäytöksinen silloin, kun itselläni ei oo ollut kaikki ok.
Mä oon kans meillä se, joka tekee helposti enemmän kotijuttuja, ja mies kyllä aina muistaa kiittää siitä. Itsestäänselvyytenä pitäminen (eli kunnioituksen puute) taatusti onkin yksi isoimmista asioista, mikä tappaisi kaiken sen parisuhteen yhdessäpitävän voiman.. Tai jos ei ole kunnioitusta, niin eipä ole paljon muutakaan.
Tämä on täysin totta. Helposti sitä pitkässä parisuhteessa alkaa pitämään toista ja toisen tekemisiä itsestäänselvyytenä vaikka se pelkkä kiitoskin lisäisi hyvinvointia ja sitä parisuhteen ”liimaa” vaan entisestään! 🙂 Tosi tärkeitä asioita, joista ei ehkä puhuta tarpeeksi! <3
Et ole ollenkaan vanhanaikainen, tänäkinpäivänä kiitos on yksi sosoaalisten taitojen kulmakivistä. Sitä ei voi koskaan korostaa liikaa tai sanoa väärään ”aikaan”. Tämä on todella tärkeä aihe ja hyvä kun te blogi gurut tuotte esille näitä tärkeitä asioita.
Olen samaa mieltä! Niin pieni sana, niin suuri merkitys!
Kiva postaus! Kenkäsi ovat aivan ihanat. Saalohan niitä mistään enä?
Ostin nämä viime vuonna Bypias liikkeestä, mutten nähnyt enää merkkiä ainakaan heidän nettikaupassaan. :/