Kirjavinkkejä kaikille kiireisille mielille

Olen tässä koko syksyn ajan kärsinyt milloin mistäkin kolotuksesta. Milloin särkee päätä tai vatsaa ja milloin tuntuu vain yksinkertaisesti siltä, että rintaa puristaa. Olen miettinyt ja vatvonut ja miettinyt vähän lisää ja luonut itselleni siitä aika ikävän kierteen. Nyt jälkikäteen oletan, että monet suuret muutokset (koulun alku, pk, loma lasten kanssa, sairastelut, omat työt yms) ottivat vain minusta vallan ja murehdin jatkuvasti sitä, miten mikäkin asia tehdään – vaikka siinä ei olisi edes mitään murehdittavaa. Havahduin tähän kuitenkin noin kuukausi sitten kun tajusin, että elämäni ei tule olemaan yhtään vähemmän kiirestä vielä vuosiin (jos koskaan), joten ehkä olisikin parempi pureutua siihen, mikä ongelma on. Nimittäin jatkuvaan ajatusten virtaan, mikä ei lopu koskaan. 😀

Sain Monalta häntä viimeksi nähdessäni vinkin Rhonda Byrnen Suurin Salaisuus kirjasta ja se oli oikeasti aika silmiä avaava. Meidän ajatuksemme ei ole me. Saatikka ne tunteet, jotka ne ajatukset herättävät. Ja positiivista on, että siitä voi oppia myös pois (tai pikemminkin hiljentämään mielensä). Mikään pro en luonnollisestikaan ole, mutta sen verran innostuin, että ostin muutaman muun kirjan tämän kirjan jatkeeksi. Nyt meneillään oleva Echart Tollen läsnäolon voima on aika samoja ajatuksia kuin Suurin salaisuus, mutta omalla kohdallani tässä on vuosikymmenten tausta, joten pieni kertaus ei todellakaan tee huonoa. 😉

Rupert Spiran Being Aware of Being Aware on itseasiassa paljon puhuttu ja siitä on hyvä lähteä liikkeelle meditaatioharjoituksissa. Etenkin iltaisin ja aamuisin olisi hyvä pysähtyä hetkeksi ja nauttia siitä hiljaisesta hetkestä pään sisällä. Kirjojen myötä olen alkanut ihan eri tavalla myös panemaan merkille sen miten negatiivisia ajatukset usein ovat. ”Aika ei riitä”, ” taas on kiire”  kun pyörii koko ajan taustalla niin vähemmästäkin sitä alkaa stressaamaan.

Viimeisenä kirjavinkkinä Haenim Sunimin The things you can see only when you slow down. Ainut asia mikä on varmaa, on tämä hetki. Ja kun vatvomme menneitä, tai murehdimme tulevaa emme koskaan näe juuri sitä hetkeä uudestaan.

Onko teillä mitään hyviä kirjavinkkejä asiaan liittyen? 🙂