Kolme vuotta äitinä

Eilen juhlittiin tyttäremme 3-vuotis syntymäpäiviä, joita hän viettää tänään. Juteltiin eilen pitkään illalla vielä miehen kanssa siitä, miten aika on mennyt ja mitä tähän kolmeen vuoteen on mahtunut. Päädyttiin keskustelemaan siitä, mitkä asiat meille on erityisesti jääneet mieleen ihan alkutaipaleelta ja tästä matkankin varrelta.
Mieheni yksi muisto liittyi siihen kun lähdettiin sairaalasta kotiin. Hän ei ole kuulemma koskaan ollut yhtä hermostunut kun vyöttäessään pientä ja maailman tärkeintä oliota turvakaukaloon. Se kuulemma tuntui jotenkin niin ronskilta ja hän pelkäsi tytön menevän rikki. Mulle on jäänyt puolestaan elävästi mieleen jo se kun oltiin sairaalassa. Sellainen epäusko, että minäkö muka äiti nyt. Ensimmäinen yö vietettiin kaksin tytön kanssa kun ei ollut perhehuoneita vapaana ja muistan kuinka hormonit hyrräsi. Vieressäni oli eräs nainen, jonka vastasyntynyt oli jouduttu kiidättämään Helsinkiin ja mulla oli kyyneleet silmissä vuorotellen siitä, miten onnekkaaksi itseni tunsin ja toisaalta siitä, miten avuton olo oli kun ei oikein vielä tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä pienen kanssa.
Nopeastihan siihen kuitenkin pääsi sisään. Äidiksi tuloon ei tietyllä tavalla voi koskaan valmistautua täysin, vaan se on kasvua siitä hetkestä lähtien kun lapsi syntyy. Meihin on rakennettu sisään se äidinvaisto, joka haluaa kaikin tavoin pitää huolta jälkeläisestään, jota samalla oppii pikkuhiljaa tuntemaan paremmin ja paremmin. Jos multa kysyttäisiin siitä, miten rakkaus on omaa lasta kohtaan muuttunut tässä kolmen vuoden aikana niin vastaus olisi, että sen alkukantaisen suojeluvaiston ja äidinrakkauden rinnalle on muodostunut rakkaus sellaista ihmistä kohtaan, jonka tosissaan tuntee ja jonka kasvua on saanut seurata tässä vieressä.
Kaikille ei lapset sovi, eikä tarvitsekaan, mutta meille kummallekin se on aina ollut itsestäänselvyys, että tavalla tai toisella me lapsia saataisiin, joko biologisia tai sitten ei. En voi sanoa eläväni pelkästään lastani varten, mutta kyllä tyttäreni on antanut minun elämälleni aivan toisenlaisen merkityssisällön. Sitä on jotenkin edes vaikea selittää, mutta välillä vain katson tyttöä ja kyyneleet tulee silmiin. Rakkaus häntä kohtaan on jotain niin vahvaa ja suurta, että sanonta sydän pakahtuu pitää täysin paikkansa. Siinä missä puolisoaan rakastaa hänen piirteittensä, luonteensa ja muiden tekijöiden vuoksi, lastaan rakastaa pyytettömästi, vaikka tämä tekisi tai käyttäyisi mitenkä vain.
Vähän on sentimentaaliset fiilikset täällä kun tyttäremme on jo niin iso ja pian jopa isosisko. Siihen liittyen hän saikin eilen mummultaan Baby Born -poikavauvan, jonka vaippoja onkin vaihdettu jo ahkerasti. Vielä vajaat kolme kuukautta hän on meidän ainut silmäterämme ja sen jälkeen meidän perheen dynamiikka muuttuu jälleen kerran. Otan siis näistä hetkistä kaiken irti ja halin tyttöä erityisen paljon. Vaikka varmasti toista lastaan rakastaa ihan yhtä paljon, esikoisemme teki meistä kuitenkin ensi kertaa vanhemmat ja siitä olen ikuisesti onnellinen!<3
Mitä ihaninta alkavaa viikkoa teille kaikille!<3
Kommentit
Voi Iina!<3 Olen todella pahoillani menetyksenne johdosta, voin vain kuvitella sen tuskan mitä käytte läpi!<3 Suuresti voimia teille tähän vaikeaan hetkeen ja valoa tulevaan!<3
Kommentit
Ihana postaus ja onnea tytölle!
Mä yks ilta juuri mietin tuota ”riittääkö kahdelle rakkaus” ja siihen liittyvää pelkoa. Meillä siis – 14 syntynyt poika ja 3kk ikäinen pikkusisko ja kyllähän kaikki on muuttunut. Mutta siis voi tätä rakkauden määrää!! Täähän vaan tuplaantu ja taas saa ihmetellä kuinka tätä rakkautta voikaan näin paljoa tuntea ja riittää. Vaikka alkuun hormoonit hyrräs ja olinkin ensimäisinä päivinä kotona super onnellinen,mutta samaan aikaa ihan ”o ou mitä tässä on tullu tehtyä” fiilis 😀 itkin ja olin surullinen esikoisen puolesta, kun en kyennyt heti auttamaan häntä jos esimerkiksi imetin vauvaa juuri ja heti alkoi se ”odota hetki vauva sitä ja tätä”. Mutta nyt kun arki on alkanut rullaamaan niin kaikki on just niim ihanaa. Vaikka toki raskasta uhmaikäisen ja pienen vauvan kanssa on mutta silti. Ihanaa on! Ihanaa loppuodotusta ja nauttikaa tosiaan vielä ajastanne kolmistaan <3
Mä luulen, että tuo syyllisyys on toisen lapsen kanssa se suurin juttu äidille, siinä missä ekan kanssa oli ehkä se miten osaa jne!<3 Mutta kaipa sitä on vain ajateltava niin, ettei mikään tutkimus johda siihen että sisaruksista olisi lapselle haittaa, päinvastoin oikeastaan!<3 Kiitoksia suuresti ja ihania hetkiä sinnekin!<3
Ihana teksti<3 huokuu oikein onnellisuus ja rakkaus tytärtänne kohtaan <3 paljon onnea tytöllenne, jo 3vuotta! Ja onnea myös teidän perheelle, olette mulle iso esikuva ihan vain näin blogin perusteella<3!
Kiitos Minski!<3
Ihana teksti!<3 saanko kysyä että mistä tuo kakku on haettu?:)
Hei, saanko kysyä mistä tuo ihana ruokapöytä on hankittu? Täällä samantyyppinen 8 hengen pöytä hakusessa.
Se on Sasu’s Playhousesta! 🙂
Aivan ihania ajatuksia, joihin pystyn hyvin samaistumaan! 🙂 Meidän lapsemme ovat jo 10- ja 14-vuotiaita, mutta edelleen se sydän välillä pakahtuu, kun heitä katsoo.
Itse olen iloinnut siitä, kun lapset kasvavat. Olen kyllä jo vuosikausia hokenut, että juuri nyt on se paras vaihe. Tätä hyvää vaihetta on kestänyt pitkään. 🙂 Meillä molemmat valvottivat ja sairastivat paljon vauvoina, joten päällimmäisenä niistä ajoita on mielessä kaiken kaatava väsymys. Toki lasten kanssa on myös huolta ja vastuu ja huoli painaa välillä lujastikin, mutta elämää ei tietenkään osaisi kuvitella ilman lapsia. MUTTA kuten sanoit, kaikille tämä ei sovi ja hyvä niin!
Oikein hyvää syntymäpäivää teidän 3-vuotiaallenne!
Kiitos!<3 Olen samaa mieltä siitä, että kaikki vaiheet tuntuvat aina parhaimmilta. Huoltahan lapset kyllä aiheuttavat, sehän alkaa jo raskausaikana, mutta on se kyllä sen kaiken arvoista. Mun mielestä on mahtavaa kun lapsi (ja nyt toinenkin) meille suodaan, se kun tuntuu meille oikealta ratkaisulta, mutta toisaalta ymmärrän myös sen, että lapset ei ole kaikkien cup of tea! 🙂 Kiitoksia suuresti, juuri laitoin tytön nukkumaan, joka tuntui olevan aika täpinöissä kaikesta hauskasta. On ollut lasten näytelmää, nukke- ja kauppaleikkejä ja hiekkalaatikolla oleskelua. Luulisi olevan sikeä uni!<3
Mistähän nuo pahvimukit ja -lautaset mahtaa olla ostettu? ?
ne on Popupkemut kaupasta! 🙂
Ihania ajatuksia<3 ja tuo toinen kuva on niin täynnä tunnetta! Mistä tuo päälläsi oleva mekko? on?
Kiitos Oona!<3 Mekko on Bubbleroomilta, Chiara Forthi merkkinen!<3
Puetko yleensä jotain (topin yms.) kietaisumekon alle? Kovasti himottaisi tilata tuo, kuviointi siinä on ihana.
En pue, tämä pysyy jotenkin tosi hyvin yllä! 🙂
Okei, täytyy tilata ja kokeilla 🙂 muutamassa kietaisumeokssa on ollut minulla vilautus vaara nimittäin 😀
Kylläpä aika rientää. Muistan silloin kuin ilmoitit blogissa ekasta raskaudesta ja nyt hän onkin jo 3-vuotias! Paljon onnea hänelle! 🙂
No sanopa se, ihan huimaa tämä ajan kulu!<3
Pakko tulla kyselemään, mistä nuo kaikki koristeet (ilmapallot, kolmiolippuhässäkkä) on hommattu?
Pallot, pahviastiat ja servietit on sellaisesta kaupasta kuin kuin popupkemut , viirit ja nuo kennot Stockalta vuosi sitten! 🙂
Hei!
Anteeksi vähän aiheeseen liittymätön kommentti, mutta en ole hetkeen hirveän tiiviisti seurannut blogiasi, joten en tiedä onko itselläni vain mennyt ohi, mutta oletko kertonut julkisesti tyttäresi nimen blogissasi? Kysymys ponnahti mieleeni kun näin facebookissa kun kaksplus oli jakanut tämän postauksen ja onnitteli tytärtäsi vuosien täyttämisen johdosta nimen kera. Kaunis nimi joka tapauksessa!
Niin ja ei tietenkään tarvitse tätä kommenttia julkaista! Ajattelin vain että tämä on varmin tapa ottaa yhteyttä.
Tuo oli tyttäremme lempinimi ihan pienenä, eli ei ole oikea nimi! 🙂 Luvan kanssa annettu haastattelun yhteydessä joskus puolisentoista vuotta sitten!<3
Tää oli niin kauniisti kirjoitettu! Mulla esikoisen laskettu aika syksyllä ja hormonit pinnassa, joten itkuks meni taas 🙂 kaikkea hyvää loppuraskauteen ja paljon onnea 3-vuotiaalle! <3
Kiitos Elli ja paljon onnea sinnekin!<3 Pian on teilläkin nyytti siellä kotona!<3
Oii <3 synttäri onnea!! Kyselisin sellaista että miten pääsit finneistä eroon? Sinun ihosi näyttää tosi hyvälle 🙂
Mulla oli tosiaan pitkään se pienten tukkeumien ongelma, mutta kasvohoitotuotteiden vaihto kosteuttaviin toi avun omiin ongelmiin. Olen nyt käyttänyt reilu puoli vuotta Yon-Kan tuotteita ja iho todella tykkää! 🙂
Niin ihana teksti ja nostaa tunteet pintaan. Mulle on kans ihan lapsesta asti ollu itsestäänselvyys, että haluan lapsia. Lähipiirissä on aina ollut paljon lapsia ja teininä aloin hoitaa lapsia koulun ohella. Ammatinkin valitsin sen perusteella, että lapset on lähellä sydäntä ja lapsen syntymä ja raskaus ovat maailman ihmeellisimpiä asioita. Nyt itse ”viimein” (23-vuotiaana :D) oli se hetki, että oli oikea aika perustaa perhe ja joulukuun alussa plussasin. Viime viikolla valitettavasti meidän vauva kuoli kohtuun ja synnytin kuolleen pienen 320g:n painoisen pojan rv 20+3. Raskausaikana jo se huoli ja rakkaus pientä kohtaan oli kova ja kun vauva syntyi niin tuli aivan suunnaton rakkauden tunne, vaikka samalla tietysti suuri suru. Siinä oli meidän pieni täydellinen poika <3. Ikävä kyllä ei vaan selvinnyt elossa tähän maailmaan. En voi kun vaan kuvitella mikä se tunne on kun saa terveen ja elävän lapsen maailmaan, se on varmasti jotain niin suurta. Tuntuu ihan käsittämättömältä. Toivottavasti vielä meillekin se suodaan. Onnea teidän tytölle synttäreiden johdosta ja tsemppiä loppuraskauteen! Kohta teillä on kaksi ihanaa rakasta lasta. <3
Voi Iina!<3 Olen todella pahoillani menetyksenne johdosta, voin vain kuvitella sen tuskan mitä käytte läpi!<3 Suuresti voimia teille tähän vaikeaan hetkeen ja valoa tulevaan!<3