Xenia's day

Kontrollifriikin tunnustukset ja asu omissa suosikkisävyissä

Teksti: Xenia

Jokaisessa meissä on hyviä ja huonoja puolia. On niitä asioita, jotka kaipaavat työstämistä ja niitä, jotka tulevat ikään kuin itsestään. Lapsuus ja nuoruusikä menee täysillä eläen, eikä sitä anna ajatustakaan jollekin niin ”turhalle” kuin oman persoonan ruotimiselle. Tässä iän myöten on vain tullut huomattua että lähes ongelma kuin ongelma kiteytyy hyvin usein nimenoman niiden työstettävien luonteenpiirteiden ympärille. Toisin sanoen omat ”huonot puoleni” luovat ongelmia ja pelkoja eikä toisin päin.

Tietyllä tavalla tällainen analysointi on mun mielestä todella palkitsevaa. Kun itseään oppii tuntemaan, käsittää myös sen miksi toimii niinkuin toimii. Mä uskon vankasti siihen, että lähes kaikki on opittavissa ajattelun tasolla, joten tieto ei tosiaankaan aina lisää tuskaa.

P3140033

Omalla kohdallani kaikkein suurin puute on se, että koen ahdistusta jos en tunne olevani kontrollissa. En nyt viittaa tällä johonkin illallispaikan valintaan tai maalisävyihin vaan niihin tilanteisiin, jotka ovat tavalla tai toisella yhteydessä kehooni, läheisiin ihmisiin ja niin edelleen. Mä olen ehdottomasti kontrollifriikki, mutta pyrin tästä koko ajan aktiivisesti eroon, se kun ei ole se helpoin tapa elää.

P3140043P3140028

Nyt lähiajoista tulee ensimmäisenä mieleen alkuraskaus ja raskauden yrittäminen lääkkeiden avuin sitä ennen. Ymmärsin silloin sen kuinka vähän voin loppupeleissä pelkin omin toimin vaikuttaa itseeni ja kehon toimintaan.  Mä en pysty muuttamaan sitä miten mun keho toimiin tietyn rajan jälkeen. Mä en pysty myöskään tietyn rajan jälkeen vaikuttamaan siihen, tuleeko keskenmeno vai ei, ja mitä muuta tapahtuu.

Tämä alkuraskaudesta muistuttava fiilis tuli mieleen taas matkalle lähtiessä kun syke kohosi ja jalat tärisi turbulenssin aikana. Jotenkin mulle se ajatus ahtaassa purkissa istumisesta on täysin fine siihen asti kunnes ollaan kiitotien päässä. Nykyisin kun on vielä lapsikin mukana pitää pitää kasvot oikeasti peruslukemilla, ettei tartuta näitä omia pelkojaan  lapseen. Onneksi tämä ei ole kovinkaan hankalaa kun toinen nukkuu ties minkä ilmakuoppien läpi mun siinä hikoillessa. Toisaalta mietin sitäkin tuon lennon aikana, että onko nämä mun aikuisiällä vahvistuneet pelot jollain tavalla liityksissä siihen kaikkeen mitä mulla on? Koen itseni niin onnekkaaksi siitä, että minulla on perheeni, joka on vieläpä kasvamassa. Sitä menetettävää on niin paljon, enkä mitenkään kykene estämään kaikkea pahaa vaikka kuinka haluaisin. Se ajatus välillä vähän puistattaa.

P3140026P3140052

neule: Bershka (*vastaava)

ylipolvensaappaat: Stuart Weitzman (*vastaavat)

laukku: Chanel (*vastaava)

äitiysleggingsit: H&M (nämä)

toppi: Bubbleroom (*tämä)

Onneksi näitä tilanteita on kuitenkin aika harvoin ja pääasiallisesti kykenen rentouttamaan itseni ja kääntämään ajatukset positiiviseen suuntaan. Kuinkakohan montaa kiitollisuusharjoitusta minäkin tein tuolloin lennon aikana kun turvavyövalo paloi ja mies ja tyttö vetelivät siinä sikeitä. Lopulta olin kuitenkin kovin ylpeä itsestäni ja siitä, etten esimerkiksi herättänyt miestä, vaan onnistuin rauhoittamaan itseäni vaihtelevalla menestyksellä ihan kummankin lennon ajan. Tämä pelko muuten tuskin helpottui sillä, että hereillä oli tullut oltua lähes vuorokausi kummallakin kertaa, väsyneenä kun tunnetusti ei järki juokse muutenkaan ihan samalla tavoin.

Viikonloppuna koin muutaman pelon hetken kun supistuksia tuli todella paljon ja mieleen hiipi jälleen se ajatus että mitäs jos. Jotenkin tuo ensimmäisen kolmanneksen läpi kestänyt pelko leimaa niin suuresti tätä raskautta että pelon hetkellä voi olla vaikea uskoa hyvään. Miten on muka mahdollista selvitä hyvällä onnella loppuun asti kun jo 5.viikolla annettiin täysin toivoton tuomio? Sitä on vaan jotenkin todella vaikea sisäistää.

All in all, mä olen kontrollifriikki, mutta päämääränäni on päästä siitä eroon. Ehkä se tapahtuu vain hyväksymällä se, etten mä mitenkään pysty vaikuttamaan kaikkeen vaikka kuinka haluaisin. Jos on ruuhkaa, ei se siitä mun stressaamisella katoa (as if suomessa tätä ongelmaa olisi muutenkaan..), suurinkaan pelkoni vaikuta mitenkään siihen miten vuosikymmeniä lentänyt lentokapteeni konetta lentää. Tietyllä tavalla pitää päästää irti ja antaa olla, siinä onkin työstettävää varmaan loppuelämälle.

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!

*kaupallisia linkkejä.

Lue myös

X