Korona ja raskaus – miten suhtaudun tähän poikkeustilaan
Myönnän, että tässä on kyllä käyty läpi tunteita ihan laidasta laitaan. Kun luin Viron käytännöstä missä ei saa synnytykseen ottaa mukaan tukihenkilöä/puolisoa, tuli itkukin, vaikka tiedän, että ainakin toistaiseksi meillä täällä on mahdollisuus siihen, ellei puolisolla/tukihenkilöllä ole hengitystieoireita. Mutta esimerkiksi ultraan tai käynnistykseen yms ei puolisoa tai tukihenkilöä ottaa mukaan ja voisin kuvitella, että etenkin ensikertalaisille tämä on varmasti hirveä kolaus. Kyllähän siinä voi jäädä esim tuleva isä aika monesta paitsi – mikä on tietysti harmillista, vaikkakin tilanne huomioon ottaen myös ymmärrettävää. Eihän tätä huvikseen poikkeustilaksi kutsuta.
Mutta silti. Onhan tämä tilanne itsessään aivan todella syvältä. Eilen mua jotenkin ahdisti ihan suunnattoman paljon kun luin ties mistä ulkonaliikkumiskiellosta yms. Ahdistaa ajatuskin siitä, ettei pääsisi edes ulos kävelylle sen vuoksi, että rajoituksia tulisi kiristää. Toisaalta ymmärrän senkin kun selkeästi läheskään kaikki eivät tätä ota vakavasti. ”Kun ei se kosketa mua” – lausahdus onkin tässä tilanteessa ehkä ärsyttävintä ikinä. Kyllä se nimittäin koskettaa. Jos sinä saat tartunnan ja selviät vähällä saatat aiheuttaa ketjureaktion, jossa on tuhansia muita ihmisiä ikään ja terveydentilaan katsomatta. Miten tätä voi olla niin vaikea ymmärtää? Suututti ihan lukea kuinka esimerkiksi kotikaupunkini yökerhoon oikein mainostettiin ovien olevan auki nytkin koska ihmisten pitää pitää aina hauskaa. Voi prkl. Ymmärrän tottakai senkin, että moni on vaikeassa paikassa kun ei ravintoloita ole vielä käsketty pitää kiinni. Ilmeisesti vasta silloin voi kääntyä vakuutusyhtiön puoleen. Mutta kyllä se silti turhauttaa, että monet toimet menevät hukkaan joidenkin katsoessa vain omaan napaansa. Kuulin hyvältä ystävältäni jopa opiskelijaikäisten järjestetämistä karanteenibileistä ja tupareista, joita ei oltu peruttu tämän tilanteen vuoksi. Toki ikä varmasti tuo tietyllä tavalla vastuuntuntoa, mutta jos pian 6-vuotiaani ymmärtää sen, että pidetään etäisyyttä muihin, niin miten vaikeaa se voi olla aikuisille ihmisille?
Tämä menee muuten tunteisiin ja lujaa.
Jo tammikuussa kun koko virus alkoi leviämään Kiinassa kulovalkean tavoin, tuli mulle tosi epämiellyttävä fiilis. Tokihan sitä nimittäin tietää sen, että yleisesti raskaana ollessaan on alttiimpi hengitystieinfektioille. Esimerkiksi Koronan sukulainen Sars ja Mers olivat lukemani mukaan todella pahoja myös raskaana olevien kohdalla ja esimerkiksi Sikainfluessassa raskaus lisäsi kuoleman riskiä. Lisäksi Sikainfluessa oli erityisen paha nimenomaan lapsia kohtaan, joka tietysti kahden ja kohta kolmen lapsen äitinä huoletti hyvinkin paljon. No. Asiasta on nyt muutaman kuukauden dataa ja ilmeisesti raskaus ei ainakaan tämän vielä kohtuu rajallisen tiedon valossa lisää riskejä vakavaan sairauteen. Se miten minä olen asian ymmärtänyt on niin, että saatan siis saada viruksen raskaana ollessani helpommin, mutta sairauden kovuus ei liity raskauteen vaan pikemminkin samoihin tekijöihin kuin muillakin ikäryhmässäni. Suomessahan raskaus ei ole edes tuolla riskilistalla, mutta Englannissa raskaana olevia on suositeltu pysymään kotona seuraavat 12 viikkoa. Tämä ristiriita tietysti häiritsee jonkun verran. Onko se heillä vain hätävarjelun liioittelua, vai ollaanko Suomessa tämän suhteen liian löyhiä? Lapsetkin tuntuvat pääsevät paljon aikuisia vähemmällä ja alle 10 vuotiaissa ei ole ollut yhtään kuolemantapausta, mikä kyllä helpottaa omaa fiilistäni paljon.
Kysymysmerkki on myös se, seurattaisiinko vauvan vointia jos viruksen saisin vai onko olettamana se, että jos minä selviän kotona, ei vauvallakaan ole mitään hätää. Edelleen tutkimusten perusteella tuo virus ei ole vauvaan siirtynyt istukan läpi, vaikka muutama vastasyntynyt sen onkin saanut – tämän on kuitenkin ilmeisesti nähty johtuvan läheisestä kontaktista sairastuneeseen äitiin. Lisäksi minua ajatuksena ahdistaa se, että saisin tämän viruksen juuri kun synnytys on lähellä. Joutuisinko eristäytymään vauvasta kahdeksi viikoksi?! Tämähän olisi aivan hirvittävää.
Lisäksi mua mietityttää tällä hetkellä myös se, että olen ilmoittautunut Kotkaan synnyttämään, mutta vaikuttaisiko puheena ollut Uudenmaan sulkeminen tähän. Toisaalta miehenikin tekee töitä Haminassa eli vaikuttaisihan se häneenkin. Kuten huomaatte, pää on tämän uuden tilanteen äärellä täynnä kysymyksiä.
Moni näistä asioista on kuitenkin sellainen johon en yksinkertaisesti voi vaikuttaa, joten pyrin nyt kiinnittämään entistä enemmän huomiota siihen, että pidän itseni hyvässä kunnossa. Teen kuntoliikuntaa, käyn/käymme joka päivä useampaan otteeseen lasten kanssa ulkoilemassa, syön terveellisesti ja monipuolisesti ja pidän huolen vitamiinien ja esimerkiksi veden tarpeellisesta saamisesta ja kumma kyllä olen nukkunut todella hyvin. Siihen tosin varmaan auttaa 3 tuntia raikasta ilmaa päivässä. 😀
On tämä arki muutenkin melkoista tasapainoilua tällä hetkellä. Meidän aikataulu on tällä hetkellä seuraava:
klo 6.30-7 herätys
klo 7.30 aamiainen
klo 8.00 teen hetken töitä kun lapset leikkii.
klo 9-11 ulkoilua
klo 11-12 lounaan tekoa ja syömistä.
klo 12-14 poika nukkuu, tyttö lepää/askartelee ja minä teen töitä.
kl0 14-15 välipalan tekoa ja syömistä (ollaan leivottu melkein päivittäin)
klo 15-16 (tai kunnes mieheni tulee kotiin) ulkoilua.
Toisin sanoen työtuntini ovat aikalailla tippuneet siitä klo 9-16.30 määrästä noin 3 tuntiin arjessa. Tehokkuus samaan aikaan on kyllä lisääntynyt suuresti, mutta on se vain myönnettävä, etten todellakaan saa samaa määrää aikaiseksi. Toisaalta iltaisin olen niin poikki, etten mitään jaksaisikaan, joten olen toistaiseksi sit tehnyt muutamia hommia myös viikonloppuisin. Omalla kohdallani tämä loppuraskaus alkaa myös verottamaan voimia ja itseasiassa mun äitiysvapaa alkaisikin ylihuomenna jos mentäisiin noin oppikirjan mukaisesti. Aika on kyllä mennyt niin nopeasti.
Kylläpäs muuten helpotti kun kirjoittaa huoliaan ylös. Suosittelen teillekin lämpimästi. Nyt jos koskaan kannattaa panostaa siihen henkisen puolen hyvinvointiin ja myös avaamaan omia huoliaan ja tuntojaan. Uskon nimittäin, että meistä jokaisella on aika paljon mielessä tällä hetkellä. Olemme kuitenkin samassa veneessä ja toivonkin, että nyt jos koskaan vedetään toden teolla yhtä köyttä!<3
Kommentit
HUS:illa taitaa olla sama käytäntö. Mulle tärkeintä olis se synnytyksessä läsnäolo. Sen jälkeen toivottavasti päästäisiin kotiin mahd nopeasti anyway ja esim viimeksi ei saatu muutenkaan perhehuonetta eli sikäli tuo ei mua haittaisi!<3
Kommentit
Itse olen puolivälissä raskautta ja haluaisin vain pysytellä kotona 2-vuotiaan lapseni kanssa ”karanteenissa”, mutta olen sairaanhoitaja ja töihin on pakko mennä. Tämä ahdistaa kovasti ja väkisinkin mietityttää onko virus todella turvallinen raskaana olevalle. Töissä onneksi ohjeistuksena, että raskaana olevan ei tarvitse hoitaa korona-epäiltyjä tai todettuja, mutta kun on töissä samassa tilassa, niin väkisinkin viruksen kanssa tekemisiin joutuu.. Toivon vain, että seuraavat 2,5 kuukautta menisi mahdollisimman nopeasti ja saisin jäädä äitiyslomalle!
Suuresti tsemppiä sinne!<3
Täällä yksi esikoistaan odottava, jolla toukokuussa laskettuaika. Täälläkin on itkuja itketty. Pahin pelkoni tällä hetkellä olisi, että mies ei saisi tulla synnytykseen mukaan. Ymmärrän sen, että aiemminkaan ei ole saanut kipeänä tulla, mutta mielestäni olisi kohtuutonta, että korona toimenpiteiden varotoimenpiteenä tukihenkilöltä kiellettäisiin mukana olo kokonaan, vaikka olisi terve. En ihan ymmärrä Viron linjausta, jos tuo on totta, ja todella toivon että Suomessa ajateltaisiin pidemmälle. Tuollainen tilanne voi olla äidille ja isälle erittäin stressaava ja traumaattinen ja isä ei näkisi lapsensa syntymää. En jotenkin edes näkisi mitään perustetta tuollaiselle varotoimenpiteelle. Se toki jo harmittaa, etteivät isovanhemmat tällä hetkellä esim pääse katsomaan vastasyntynyttä, mutta ymmärrän, että muita vierailijoita halutaan rajoittaa. Paljon voimia sinne <3 Se antaa voimaa, että voi lukea toisen vastaavassa tilanteessa olevan mietteitä tilanteesta, joten kiitos sinulle!
Olen samaa mieltä siitä, että tämä linjaus aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyvää! En usko, että suomessa siihen mentäisiin. Itse pohdiskelen tässä sitäkin pyytäisinkö jonkun toisen mukaani jos mies olisi vaikka nuhainen😓
Kyllä mä olen enemmän vihainen päättäjille, että annettiin viruksen levitä tänne Suomeen. Rajat olisi pitänyt laittaa samantien kiinni, sekä kaikki ulkomailta saapuvat kahdeksi viikoksi kotiinsa karanteeniin.
Nyt täällä on kyttäyksen meininkiä, osotellaan ja syytetään toisiamme. Yksi hamstraa, toiset kokoontuvat ”porukoihin”, kolmas käy töissä alistamassa itsensä virukselle ja kantaa sen mahdollisesti kotiinsa lapsille jne.
Olkaamme armollisia toisillemme. Kukaan ei tiedä mitä sen toisen henkilön takana on, joka johtaa tiettyyn käyttäytymiseen. Omaan napaan tuijottelu ei nyt auta.
Toivotaan, että tilanne rauhottuu pian, sekä mahdollisimman moni selviäisiä <3
Eihän se niin toimi nykymaailmassa. Ei rajoja voi vain sulkea. Ja vaikka kiinasta olisi kielletty matkustamasta niin virus olisi levinnyt toisen maan kautta jossain vaiheessa.
Nyt päättäjät kuitenkin antaneet selkeät ohjeet, joissa noudattavat lain kirjainta ja näitä ohjeita kaikkien pitäisi noudattaa. Mikään biletys ei ole ok tässä tilanteessa.
Itse olen erittäin tyytyväinen hallituksen toimintaan!:)
Minulla ja miehelläni oli tarkoitus antaa mahdollisuus vauvantulolle, mutta tämä korona on nyt laittanut homman jäihin.. lähinnä pelottaa voiko virus vaikuttaa sikiön terveyteen (esim epämuodostumat).. hirveä vauvakuume ollut jo kauan.. toisaaalta tutkimusten valossa ei olisi syytä olettaa mitään tuommoista ja tuntuu että ylireagoin, mutta silti tuntuu hurjalta nyt jos raskautuisi ja joutuisi pelkäämään viirusta ja sen vaikutuksia. Mitä mieltä sä oot? Hankkiutuisitko raskaaksi tässä tilanteessa?
No jokaisen pitää tietenkin tehdä päätös omalta osaltaan, mutta juuri tuossa sanoin, että olen sikäli huono vastaamaan tähän kun viimeksikin meni yli 1.5 vuotta raskautumiseen eli en varmaankaan jättäisi yrittämättä. Tsemppiä sinne pohdintoihin. Mä uskon, että nämä asiat selviää loppupeleissä hyvin nopeasti!<3
Oon varma että sulla ja perheellesi menee kaikki hienosti, vaikka pelot on ymmärrettäviä tässä tilanteessa. Tsemppiä hirmuisesti <3
Pakko sen verran sanoa että kaikki kuolemantapaukset ei valitettavasti pääse tänne meidän uutisiin. Amerikassa, Marylandin osavaltiossa on ainakin jo kuollut lapsi ja varmaan muuallakin, toki ensisijaisesti lapset eivät ole riskiryhmää mutta valitettavasti ei silti turvassa.
No toki lapsiakin varmasti kuolee siinä vaiheessa kun tartuntoja on tarpeeksi, onhan heissäkin valitettavasti myös riskiryhmäläisiä.
Tulevasta ei tiedä kukaan, mutta riittää että keskittyy omaan hyvinvointiin juuri nyt. Kaikkea ei voi mitenkään hallita mutta siitä huolimatta asiolla on tapana järjestyä 💜 Pahan olon ulos päästäminen todellakin auttaa, silloin on tilaa taas uusille ajatuksille. ☺ Tsemppiä sinne!
Aivan ihana kommentti hanna❤️
Kyllä sille on perusteet jos suomi tekee niinkuin Viro. Sama kuin miksi nyt ei pääse ultraan tai käynnistykseen muita. Yhtälailla se mies on kärjistettynä ylimääräinen siellä synnytyksessä. Ja en pidä sitä tippaakaan liioiteltuna jos niin käy. Tartuttaa voi tietämättään ja ilman oireita. Sairaala vielä paikkana niin ei kovin hyvä yhtälö edes lähtökohtaisesti. Tässä ei mielestäni oikein liikaa tai yli voida tilannetta suojella. Suomi on muutenkin tehnyt päätöksiä rauhaksiin. 2 vk liian myöhään leviämisen kannalta. Hyvä hallitus meillä silti on.
En vähättele sitä etteikö se pahalta tuntuisi jos mies joutuisi kotiin jäämään! En nyt kuitenkaan lähtisi sanomaan että tässä poikkeustilassa se nyt mitenkään traumatisoivaa olisi perheelle jatkoa ajatellen tai miehelleni jos ei lapsen syntymää näe. Sitä lasta kerkeää ihailla mies ja isovanhemmat loppuelämänsä.
Voihan tietokoneen viritellä Skype taajuuksille jos ei selviä tilanteesta ilman.
Ja haluan sanoa vielä sen. Jokaisella on omat sietokapasiteettinsä mutta jos jo valmiiksi ikävään tilanteeseen lähtee mieltä lietsomaan se lähtee laukalle ja maalaa pahimpia skenaarioita. Nyt pitää jokaisen vaan tehdä omaosansa vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Loppupeleissä kyseessä on ihana asia (vauva siis) ja synnytyksestä selvitään tavalla tai toisella. Pitää toivoa, että näillä ja tulevilla toimilla kuinka rankkoja ne sitten ovatkaan on askel lähemmäs sitä, että Suomi selviää tästä mahdollisimman vähillä ihmishengillä. Sehän meidän kaikkien tavoite on ja me ”terveet” teemme sen heidän vuokseen jotka eivät välttämättä itse pysty itseään suojaamaan. Se ajatus helpottaa ainakin itseäni.
Tsemit kaikille.
Vielä ei kuitenkaan ole. Kyllä minä ja varmaan aika moni muukin näkee sen niin, että mieluummin rajoitetaan yksityishenkilöiden tarpeetonta kokoontumista bileissä kuin sitä, että isä pääsee näkemään lapsensa syntymän. Sehän on nimittäin tässä jo fakta, että ei Suomi tai muutkaan maat pyri toimillaan kitkemään virusta kokonaan yhteiskunnasta vaan nimenomaan hidastamaan sen leviämistä. Siihen pitäisi riittää aika moni kevyempikin seikka,jos vaan ihmiset tekisivät kuten hallitus on kehottanut.
Mä olen pirun ylpeä siitä, miten Suomi on hoitanut asian, eikä mielestäni lainkaan myöhässä.. Muistetaan myös se, että jos talous kaatuu täysin, kaatuu myös terveydenhuolto joka lisää kuolemia tulevaisuudessa. Saatikka se, miten paljon esim itsemurhien määrä lisääntyi laman jälkeen 90-luvulla. Asiat kuuluu oikeusvaltiossa tehdä lakien mukaisesti ja näin meillä onkin tehty. Se on hienoa!<3
Tsemppaan sua siihen hypoteettiseen tilanteeseen jossa et saa miestäsi mukaan synnytykseen oman kokemukseni kautta: toisen lapseni synnytys käynnistyi keskellä yötä vauhdikkaasti. Soitimme heti isovanhemmille jotka olivat lupautuneet tulla esikoisen vahdiksi. Isovanhemmilla matka meille kestää 1h. Odottelimme heitä saapuviksi ja samalla supistukset olivat niin kivuliaat, että päätin lähteä taksilla sairaalaan. Sairaalan päästyäni minut otettiin suoraan saliin. Olin todella kovissa kivuissa enkä ehtinyt ajatella miestäni yhtään. Hän saapui synnytyssaliin niin että 20min päästä hänen saapumisestaan pieni tytär saapui maailmaan.
Tämä kokemus opetti minulle sen, että synnyttämään voi lähteä myös yksin ja siitä selviää! Kun kivut ovat tarpeeksi kovat, sitä on mieluummin sairaalassa osaavan henkilökunnan hoidossa kuin jossain muualla, riippumatta siitä onko mies mukana tai ei. Meistä naisista löytyy yllättävää vahvuutta!
Varmasti selviät, kävi miten kävi! Synnyttäminen on sinulle itsessään jo tuttua, tiedät mitä tapahtuu ja tiedät että sinun tärkein tehtävä on saattaa pienokainen maailmaan. Kaikki menee hyvin!
Heh, siinä muuten olet oikeassa että siinä on helposti niin omassa maailmassaan, ettei edes tajua mitään mitä tapahtuu. 😀 Kyllä kaikesta selviää, se on selvää!<3 Ja tärkeintä tottakai että on osaavissa käsissä!<3 Kiitos ihanasta tsemppikommentista Hanna!<3
Voi ei.. ymmärrän täysin sun huolen ja stressin. Olen monille sanonut jos itse olisin nyt raskaana tai meillä olisi pieni vauva, olisin varmasti superhuolissani. Mutta itsekin kun pelko on nostanut päätä ja ahdistus, niin olen kääntynyt Jumalan puoleen ja rukoillut hiljaisuudessa. Niin vain se Jumalan vaikuttama lepo ja rauha on aina tullut sisimpään.
Ihana kuulla, että sulle usko on se apukeino!<3 Mulle meditaatio tarjoaa yleensä samanlaista apua!<3
Täällä ihan samojen murheiden kanssa painittu. Äitiysloma alkaa huomenna ja synnytys lähestyy. Muutenkin jännittää ja pelottaa, kun esikoinen tulossa ja tää korona ei kyllä yhtään helpota tilannetta.
Pelottaa ihan hirveästi, jos isä ei pääsisi mukaan synnytykseen tai ei saisi tulla osastolle. Tai jos tosiaan itse joutuisi eristykseen tartunnan takia. On tässä jo useammat itkutkin itketty, vaikka kuinka yrittää pitää mielen rauhallisena. Ottaa kyllä päähän, kun osa ei ota tätä epidemiaa yhtään vakavasti ja just hillutaan jossain baareissa yms. ihan turhaan. Ei auta kuin toivoa, että tilanne ei räjähdä ihan käsiin.
Mulla alkaa huomenna äitiysloma eli ollaan ihan samassa veneessä. Tai no, enhän mä lomalla ole, mutta siis kelan mukaan! 😀 Kyllä nää asiat selviää tavalla tai toisella, kirjoita säkin murheita ja pelkojas ylös – se oikeasti auttaa!<3
Meillä on ollut jonkin aikaa toiveena toinen lapsi. Nyt kuitenkin mietityttää, että haluanko juuri nyt edes tulla raskaaksi, kun meillä on vastassa uusi virus, josta ei vielä tarpeeksi tiedetä. Uskaltaako raskautua, kun pelkoja on jo valmiiksi tästä tilanteesta.
Ymmärrän hyvin mitä ajat takaa. Itse en varmaan sitä pelkäisi tuossa vaiheessa, mutta toisaalta oma taustani on se, että yritystä on lapsista yli 1.5vuotta, joten ehkä sekin vaikuttaa!<3
Meillä ensimmäinen lapsi sai alkunsa aika lyhyellä yrittämisellä, vaikka sainkin ensin yhden keskenmenon (tuulimuna). Ehkä siksi ajattelenkin, että haittaako tuo jos muutamalla kuukaudella asiaa siirtää. Tilanne olisi kyllä varmaan eri, jos yritystä olisi takana jo noinkin pitkä aika kuin teillä. Silloin ei ehkä haluaisi niin tehdä.
No jos yhtään siltä tuntuu, niin ehkä katsot vaikka kuukauden? Kyllähän siinäkin ajassa jo näkee ja tietää enemmän!<3 Mutta kuten sanottu, en voi päätöstä sinun puolestasi tehdä, vain järkeillä tälleen ulkopuolisena. Ja siis järkeilyhän ei katso mitä sydän sanoo!<3
Meillä myös toukokuussa laskettu aika. Olen jo jotenkin kääntänyt ajatukseni siihen, että mies ei pääse mukaan synnytykseen – la sattuu just ennustettuun epidemiahuippuun, joten eipä voi laittaa esikoistakaan mihinkään hoitoon. Lähinnä toivon, että sairaalassa on tarpeeks henkilökuntaa paikalla siinä vaiheessa. Ihan yksin en haluais synnyttää, mutta siihen oon varautunut, että omaa tukihenkilöä en pysty mukaan ottamaan.
Mullakin la toukokuun alussa mikä on arvioiden mukaan sitä epidemiahuippua. Nähtäväksi jää mitä käy, mutta en ehkä itse ole varautunut vielä, käy mitä käy! <3 Tsemppiä sinne tuhannesti!<3
Samoja asioita mietitty täällä. Meillä on lapsen perätilan vuoksi sektio huhtikuun puolivälissä. Sen kanssa olen ihan ok. Tuntuu jopa hallitulta ratkaisulta tässä kaikessa. Se kuitenkin jos poikaystävä ei pääse paikalle, aiheuttaa stressiä ja surua. Tuossa joku kommentoi, että ehtiihän sitä lasta ihailla lopun elämää ja kyllä synnytyksestä selviää ilman tukihenkilöä. Tietenkin.. Lasta ehtii kyllä ihailla ja synnytyksestä selvitä, mutta ei se isä/toinen vanhempi tule koskaan saamaan uutta tilaisuutta tämän lapsen syntymään ja kyllä ainakin näen, että itselläni lapsen ensimmäiset päivät tulevat olemaan tässä tapauksessa todella haikeita. Ei kenenkään pitäisi joutua tapaamaan lastaan ensimmäistä kertaa jossain sairaalan parkkipaikalla kotiutuspäivänä.
On totta, että jokaisella on tässä poikkeustilanteessa omat kipupisteensä, ja itselläni se on tämä.
Tsemppiä oikein paljon loppuraskauteen ja jos ei muuta, niin ainaki niiden meidän vauvojen vauvakirjoissa kohdat ”maailma silloin kuin synnyin” on aika mielenkiintoiset 🙂
Mä muuten ymmärrän mitä haet takaa. Tietyllä tavalla tässä se tiedottomuus synnytyksen alkamisen ajankohdasta vaikeuttaa entisestään. Ja kyllä, mielestäni se on valtavasti pois isältä jos ei saa olla läsnä lapsensa syntymässä. Ja näin taidetaan myös meidän hallituksessa ajatella kun tuo poikkeus oli kirjattu sinne!<3
Mulla sama homma mitä parilla muullakin kommentoijalla. Eli tekisi mieli alkaa yrittää lasta, mutta nimenomaan jos sairastan koronan alkuraskauden aikana, miten se vaikuttaisi sikiöön. Pelkään myös epämuodostumia/kehityshäiriöitä.
Niin nää on kyllä vaikeita juttuja.<3
Mulla on 7.4. la eli ensi viikolla. Seinäjoella on nyt käytäntö että isä saa tulla synnytykseen mukaan mutta käynnistykseen ja osastolle ei syntymän jälkeen. Kurjaa isälle että tapaa vasta sitten kotona kunnolla lapsen. Ja kurjaa mulle ku kuitenkin tarvisin tukea osastolla kun hormonit heittelee. Varmaan aika nopeeta laittavat sairaalasta kotiin jos vain kaikki on hyvin. Pitää sitten vain soitella videopuheluita.
HUS:illa taitaa olla sama käytäntö. Mulle tärkeintä olis se synnytyksessä läsnäolo. Sen jälkeen toivottavasti päästäisiin kotiin mahd nopeasti anyway ja esim viimeksi ei saatu muutenkaan perhehuonetta eli sikäli tuo ei mua haittaisi!<3