Koronassa

Kävin viime viikolla neuvolassa ja tutun terveydenhoitajan kanssa mietimme, miten ihmeessä olemme molemmat selvinneet koronatta näinkin pitkään, onhan sitä liikkunut kuitenkin jo kaksi vuotta – enemmän tai vähemmän. Tuolloin en kuitenkaan vielä tiennyt, että altistun saman päivän aikana – ja muutamaa päivää myöhemmin saisin positiivisen tuloksen.

Koska olimme altistuneet lähes koko perhe, tiesimme olla varovaisia – en esim poikien kanssa käynyt missään tiistaista eteenpäin koska ajattelin olla mieluummin liian varovainen. Torstaina minulla oli vähän kuivaa yskää, mutta sellaista minulla on ollut talven (ja raskauden aikana) muulloinkin. Tein kuitenkin kotitestin varmuudeksi, joka näytti negatiivista.

Torstain ja perjantain välisen yön en jotenkin löytänyt hyvää asentoa – olo oli jotenkin epämukava ja lihakset tuntuivat siltä kun olisivat vähän väsyneet. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan vielä ollut ja nämä olisi voinut mennä vielä raskaudenkin piikkiin. Tein kuitenkin perjantaina aamuna varmuudeksi kotitestin uudestaan ja sekin oli negatiivinen.

Menimme poikien kanssa ulos ja siinä vaiheessa alkoi tulemaan vilunväreitä. Silmiä ja päätä alkoi myös särkemään ja varasin saman tien ajan PCR-testiin kun tiesin että kotitestit eivät välttämättä näytä positiivista kovin hyvin ja minulla oli selkeästi oireita. Tunnin sisään tästä olinkin jo sohvalla lihaskipujen kourissa. Monet muutkin ovat maininneet siitä alaselän ja lantion kivusta, mutta se oli ehdottomasti kaikkein inhottavin oire. Ja sit se kuuma-kylmä-kuuma-kylmä, vaikka lämpötila oli koko ajan sama (n.38 astetta, tämä mulle tosi harvinaista). Ajoin koronatestiin ja kotiin päästyäni makasin koko päivän ihan kanttuvei sohvalla – lämmin suihku auttoi ja kumma kyllä minulla oli nälkäkin monesti (raskaus?!?!:D), mutta tämän olen lastenkin kohdalla huomannut. Heilläkään ei nälkä ole kadonnut samalla tavoin kuin useasti kipeänä tapahtuu.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä sama meno jatkui johonkin aamuyöhön asti ja lakkasi sitten ja nukuin loppuyön ihan hyvin. Ja aamulla heräsin kutakuinkin normaalilla fiiliksellä. Jaksoin muuten hyvin, mutta niveliä kolotti koko päivän, mutta kuume ja lihaskivut olivat tiessään. Piti ihan toppuutella itseään lepäämäänkin. Illasta kuulin muutaman kerran yskimistä molemmilta pojilta ja lähetin äidillenikin viestin, että katsotaan mitä yö tuo tullessaan. Ja toihan se – kuumeen molemmille nimittäin – tunnin välein. He ovatkin sairastaneet tätä hyvin samalla kaavalla – vanhemman kuume tosin sinnikkäämpi lääkkeille kun nuoremman. Jännä juttu miten lääkkeetkin vaikuttavat niin eri tavalla. Lauantai meni siis käytännössä mitatessa kuumetta ja yrittäessä saada sitä molemmilta laskemaan. Etenkin nuoremman osalta kova kuume hermostutti hänen kouristuskohtaustaipumuksensa huomioiden. Lapsilla ei ole ollut tosiaan muita oireita toistaiseksi kun kuumetta ja vähän yskää. Kovempi kuume (39.5) kesti vuorokauden ja seuraavana päivänä kuume nousi enää 38 + tienoille. Tänään ei toistaiseksi kumpikaan pojista ole kuumeillut enää eikä tyttökään, joka hyppäsi tähän kelkkaan päivän myöhässä. Hänellä vielä viime yönä korkea kuume, mutta tänään ei mitään. Katsotaan mitä loppupäivä tuo tullessaan.

Ja mitä mieheen tulee niin hän on se onnekas oireeton sairastaja. Tai kyllä hänellä on vähän kuivaa yskää silloin tällöin, mutta muuten ei mitään. Oltiin vielä heitetty siitä, minkälaisen manflun hän saisi koronan aikaan, joten meni kyllä niin väärin nämä heitot. Mutta siis nyt meistä 5/5 varmennetusti koronassa.

Tänään mä olen jo koneen ääressä ja hoidellut paperiasioita yms – eli päässyt jo vähän takaisin arkeen. Nyt siis kuitenkin tämä viikko rauhassa kotona ja sitten ensi viikon alusta pääsee tyttökin takaisin kouluun ellei hänen oireensa alkaisi uudestaan. Sen muuten huomaan, että lapsetkin ovat väsyneitä tämän jäljiltä – ja eihän se mikään ihme olekaan. Itsekin lepäilen kyllä aina välillä kun kaikelta palvelemiselta kerkeän. 😀

Mutta siis all in all meillä tähän mennessä mennyt aika mukavasti jos niin voi koronasta sanoa. Pe-su olivat ehdottomasti raskaimmat päivät, mutta toisaalta hyvä, että lapset sairastuivat suurin piirtein samaan aikaan eikä tyyliin 4 päivän välein toisistaan. Ja se, että minä sairastin eka ja olin pahimman ohi kun lapset sairastuivat ja mies oli oireeton – silver linings.

Äsken juttelin just infektiopoliklinikan kanssa ja ei ole millekään verenohentajille tarvetta. Aiemmin niitä määrättiin melkeinpä kaikille raskaana oleville, mutta nyt mennään yksilöllisesti arvioiden, varmaankin kun omikronista on tullut valtavirus.

Luin muuten kans siitä, että liikunnan suhteen tulee koronan jälkeen aloittaa tosi varovasti ja silleen, että viikko oireiden loppumisesta (paitsi kuulemma kuivaa yskää ei lasketa, se kun voi kestää viikkoja) ja aluksi viikko tosi kevyesti, sit seuraava viikko taas aavistuksen kovemmin jne. Eli että ei lähde saman tien samalla meiningille kuin ennen vaan siinä voi mennä viikkoja/kuukausia. Minä ajattelin odottaa ensi viikon maananantaihin ja tehdä sit jotain ihan kevyttä joogaa tai vastaavaa ja käydä lasten kanssa käyskentelemässä ihan normaalisti. Silleen, että pysyy liikkeessä, muttei rasita sydäntä. Tekee hyvää niin kropalle kuin mielellekin!<3

On tää kyllä ihme tauti vaan. Oireiden kirjo on niin yksilöllistä ja melkein mikä vain voi mennä koronan piikkiin..

Oletteko te sairastaneet jo koronan ja jos kyllä niin miten se teillä oirehti?