elämä

Korvaamatonta

25.9.2017 Teksti: Xenia

Miten ihana loma meillä onkin takana. Paljon ehdittiin näkemään ja kokemaan tuon 9 päivän aikana mitä Englannissa oltiin ja eilen kotiin palatessa oli jotenkin aivan todella kiitollinen olo.

Hyvin usein sitä tuntuu tosi harmittavalta kun Englannin isovanhemmilla ei ole mahdollisuutta nähdä lapsenlapsiaan yhtä usein ihan ”livenä” kuin jos asuisivat vaikka samassa kaupungissa, mutta sit näiden reissujen jälkeen on sellainen olo, että on rikkaus kun lapsemme saavat kasvaa kahden näin mahtavan eri maan kansalaisiksi. Mulle itselleni on aina ollut tärkeää se, että lapsemme ymmärtävät että meitä on moneen lähtöön ja että se mitä me ympärillä näemme ei välttämättä ole normi kaikkialla maailmassa. Viime Englannin reissusta olikin jo aivan liikaa aikaa ja nyt päätettiin, että yritetään ainakin kerran vuodessa viettää pidempi loma tuolla. Toki sit kun lapset on vanhempia on myös helpompi lähteä esim viikonlopuksi, mutta näin pieninä sitä haluaa kyllä nauttia paikan päälläkin kun tuo pakkaaminen ja siirtyminen paikasta A paikkaan B ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Sitä matkatessa tarvittavan tavaran määrää ei tosiaan tule ikävä kun lapset ovat vanhempia..

IMG_1748

Minäkin pääsin näkemään lasten tavoin hieman uutta kun ajeltiin heti perjantaina Heathrowlle laskeutumisen jälkeen kohti pohjoista miljoonan muun ihmisen tavoin. Liikenneruuhkat ovatkin tällaiselle kärsimättömälle ihmiselle yksi niistä Englannin huonoimmista puolista, mutta minkäs teet kun olet tottunut siihen että motarilla on samaan aikaan näkyvissä yleensä vain muutama auto. York oli kuitenkin jokaisen autossa vietetyn minuutin arvoinen ja aivan mielettömän kaunis paikka ja  vietettiinkin tuolla perjantaista maanantaihin mieheni serkun häitä juhlien ja sukulaisia visiteeraten. Maanantaina ajeltiin takaisin anopin luokse ja heti ensimmäisenä piti päästä tien toisella puolelle pubiin syömään aivan mahtavaa pubiruokaa, sitä pubikulttuuria (ja ruokaa!!!!) on ollut kova ikävä.

IMG_1754

Reissun jälkeen tekee muuten hyvää  syödä ainakin hetken aikaa vähän terveellisemmin. Olen syönyt niin jäätävän määrän perunaa eri muodoissaan että vähemmästäkin tulee huono olo. Mutta minkäs teet kun ranskalaiset nyt vain kuuluu fish & chips annokseen tai purilaisen kaveriksi. Ja mitä olisi sitä paitsi lomaillallinen ilman jälkiruokaa. En edes pysy laskuissa siinä kuinka monta kakkuviipaletta olen syönyt. Ah, porkkanakakku! <3

IMG_1700

Kyllä me muutakin tehtiin kuin syötiin ja käytiin pohjoisessa. Ajeltiin myös Oxfordiin ja käytiin Whipsnade zoossa ja yhtenä iltapäivänä myös Bicester Villagessa. Kaiken kaikkiaan tuo 9 päivää meni ihan hujauksessa, mutta niinpä se taitaa kun on aina ne tietyt ihmiset jotka haluaa nähdä tuolla käydessä!<3

Lapset olivat aivan innoissaan kaikesta huvista ja siitä, että saivat leikkiä monen uuden ja myös tutun ihmisen kanssa. Tyttäremme kysyikin minulta tänä aamuna, että koska mennään lentokoneella taas Englannin mummun luokse. Niin liikuttavaa etten oikein saanut sanottua vastausta.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen loma nelihenkisenä perheenä meni aivan mahtavasti. Odotin kauhulla etenkin sitä pidempää ajomatkaa pohjoiseen, mutta 5 h:n reissun aikana ei takapenkiltä kuulunut mitään. Mahtavat matkaseuralaiset nämä meidän pikkuiset. Tyttö on jo sen verran vanha, että ymmärtää jos ei nyt ole kaikkein hauskinta ja vauva puolestaan vielä sen verran nuori, että nukkuu suuren osan automatkoista. Toista se on varmaan tulevaisuudessa kun poika kasvaa eikä jaksakaan enää olla paikallaan ja vielä myöhemmin kun alkavat nahistelemaan takapenkillä ja kyselemään niitä ”milloin ollaan perillä” -kysymyksiä joka toinen minuutti. 😀 Tyttö on muutenkin siinä ”miksi” iässä, että luulen vastanneeni lennon aikana ainakin 500 miksi kysymykseen, joihinkin paremmin ja joihinkin huonommin.. 😀

Mukavaa ja näemmä aurinkoista maanantaita teille kaikille, miten ihana olikin palata aurinkoisen syksyiseen Suomeen. Borta bra men hemma bäst!<3

 

Kommentit (21)

Kiitos Nuppi, et tiedäkään miten arvostan sanojasi!<3

York on kyllä niin viehättävä paikka 🙂

Kävin siellä vaihto-oppilasaikanani kahteen otteeseen niin opiskelijaporukalla kuin sukulaisten tullessa vierailemaan. Ostin sieltä myös kotiin pari taulua kehyksineen muistuttamaan vaihtoajasta 🙂

Heippa Xenia!
Olisi kiva lukea joko täällä tai babybearin puolella kuinka teidän perheessä kaksi kulttuurisuus ja -kielisyys näkyy ! Onko esim isoja eroja jos vertaa ihan suomisuomalaiseen perhe-elämään. Toki niitäkin on erilaisia.

Ymmärrän toki, jos et halua valottaa arkeanne tarkemmin tai ajatuksia kasvatuksesta täällä blogin puolella. Olisi ollut vain mielenkiintoista lukea 🙂

Kivaa syksyä teille!

Kauheasti ei eroja ole ainakaan kasvatuksellisissa asioissa, taitaa ne erot näkyä enemmän paikoissa ja tavoissa jotka siellä pätee, jos ymmärrät mitä haen takaa? 🙂

York on ihana!
Täällä vähän samoja mietteitä, harmittaa ettei mun vanhempani näe lapsenlastaan kovin usein kun he ovat suomessa ja me täällä englannissa 😕 Videopuhelut ym tietty kivoja mutta ei se ole sama asia.
Seuraavaa lomaa odotellessa!

NIin kaunis paikka, asutteko lähellä? Ja ymmärrän täysin, mutta onneksi on sentään videopuhelut, toista se on ollut ennen!!! Että sikäli olen kyllä kiitollinen, tyttö kun juttelee harva se ilta facen välityksellä Englannin perheen kanssa! <3

Moikka Xenia. Pakko sanoa, että tuli hirveän haikea olo kun luin että olette antaneet Maxin pois. Suurena koiraihmisenä otin tämän jotenkin raskaasti, ymmärrän että teillä on suruaika meneillään. Olen lukenut blogia vuosia, ja yksi niistä joka on aina odottanut juttuja myös Maxista. Toivon, että kerrot meille vielä mitä tämän asian kanssa on käynyt 🙁

Tätä kommenttia ei ole pakko julkaista, pääasia jos näet viestini.

Edellisen postauksen kommenteista ymmärsin, että olette joutuneet luopumaan Max-koirastanne. Paljon tsemppihaleja, päätös asiasta ei ole varmasti ollut helppoa. Itse voin samaistua sinun tunteisiin. Kun asuin vielä vanhempieni kanssa, jouduimme vakavista allergisista syistä luopumaan silloisesta koirastamme. Se päätös ei ollut helppo, mutta koira sai aivan ihanan rakastavan kodin! Ja se jos jokin, on pääasia. Uskon että Max on saanut ihanan rakastavan uuden kodin. Ja mikä parasta, vielä uuden temmeltävän kaverin! Kyllä kelpaa <3

Ja tähän postaukseen liittyen, ihana kuulla että loma sujui hyvin! Tuli todella hyvä fiilis tästä postauksesta! Luin myös baby bear-blogin puolelta reissukuulumiset. Yksi toive, ihan kummassa blogissa vain julkaistavaksi, olisi kiva nähdä kuvia poikanne huoneesta ja esim tuliko tehtyä hänen syntymän myötä uusia tarpeellisia ostoksia, joita olisitte kaivannut jo ensimmäisen lapsen kanssa? 🙂

Kiitos suuresti Nelli. Ratkaisu oli meille todella vaikea ja monet itkut on sen jälkeen itketty. Pääasia kuitenkin että lopputulema oli sikäli hyvä, että Maxilla on nyt vieläkin paremmat oltavat, se kun rakastaa uutta kaveriaan niin suuresti että ihan hellyydellä katson kuvia näistä kahdesta rinnatusten. Koira todella on laumaeläin!<3 Ja hei kiitoksia suuresti postausideasta, mulla on nimittäin listaa sekä niistä asioista jotka ymmärsimme tärkeiksi vasta toisen kohdalla ja myös niistä, jotka eivät tämän toisen kanssa ole päässeet juuri lainkaan käyttöön! 🙂

Noniin mahtavaa, postausta odotellen! 👍🏽😁

Onpa surullista, että olette joutuneet koirasta luopumaan. Toivottavasti syynä on allergia tai siihen verrattava syy, sillä muusta syystä koirasta luopuminen kyllä järkyttää minua ainakin. Itsekin pikkulapsi- ja vauva-arkea koiran kanssa eläneenä tiedän mistä on kyse, mutta ei kyllä ole käynyt pienessä mielessäkään koirasta luopuminen.

Meillä on ollut tähän painava syy, mutten sitä lähde sen enempää avaamaan. Kuten sanottu, tärkeintä että kaikki voivat hyvin ja on otettu huomioon kaikki seikat. Ulkopuolisten ei sen enempää tarvitse tietää. 🙂

Komppaan, olisi kiva kuulla miksi luovuitte, tämä blogisi on muutenkin hyvin henkilökohtainen omasta ja perheesi elämästä kuvineen kaikkineen, että ei kait koirasta kertominen sen kummempaa ole. Toivottavasti syy oli allergia…

Blogi on raapaisu elämästäni ja hyvin suuri osa henkilökohtaisuuksista jää pimentoon, tämän voivat jo ystäväni ja perheeni allekirjoittaa. Ulkopuolisten uteliaisuus ei käännä päätäni siten, että lähtisin nyt tässä vaiheessa asiaa avaamaan sen enempää.

Hei!

Nyt taitaa kyllä tämä sivusto pahasti tökkiä. Teksti pomppii ja on todella hankala lukea. Mutta tärkein mikä pisti silmään, niin oli kommentti, joka on kirjoitettu tänään klo 21.41. Siinä lukee ”kommenttisi odottaa hyväksyntää” eikä kyseinen kommentti ole kirjoittamani. Eli joko minä sekoilen ja pahasti, tai sitten kommenttiosio ”vuotaa” hyväksymättömiä viestejä.

Ja nyt kun laitoin kommentin, niin siihen ei tule mainintaa hyväksymisestä. Todella outoa.

Ja vielä kolmannenkin viestin laitan kun huomasin lisäksi, että osa kommenteista näkyy vaan puolittain, siis että toinen puoli on näytön ulkopuolella. En tiedä onko nyt sit vika puhelimessani vai missä.

Kiitos Sp, mä tsekkaan tämän! 🙂

Hei,
Kyllä Xenia hieman ihmetyttää tuo salamyhkäisyys Maxista, sillä kuitenkin jaat blogissa mielestäni hyvinkin henkilökohtaisia asioita ja arkeasi, kyllä se lukijaa hieman koskettaa, että ’perheenjäsenestänne’ olette näin ollen luopuneet. Ja toisaalta, on mielestäni hassua, sillä asiasta löytää keskusteluja, joissa asiaa ruoditaan, kuten täälläkin kommenttibokseissa.

Itse pitkäaikaisena lukijanasi voin kyllä sanoa, että toisaalta sinun tyylisi ei nyt kolahda tässä koira-asiassa yhtään, vaikka kuinka ymmärrän, että asia on arka.

Itse näkisin parempana ns. ’Katkaista huhuilta siivet’ ja valottaa syytä lukijoille, en ymmärrä, että koirasta luovutaan ja sitten ei kestetä seurauksia. Kuten sinun elämäsi yrittäjänä.. Verkkokauppasikin kohtalosta sai vain lukea keskustelupalstoilta, kun itse peittelet sitä.

Itse omistan nyt Maxin kaltaisen, labbiksen, josta en luopuisi, mutta jos tämä päätös jostain syystä tulisi eteeni, tuskin sitä salailisin, sillä onhan hän osa meidän elämää, arkea. Muistan kun olemme joutuneet lapsuudessani luopumaan kultaisesta noutajasta, enkä voisi ikinä kuvitella, että vanhempani olisivat kysyjille vastanneet, että on sen verran raskas ja henkilökohtainen asia, että emme kerro syytä. Niin makaa kuin petaa Xenia.

Ps. Blogisi muuttui juuri seurantalistalta, ei-seurattavaksi.

Vaikka kirjoittaisikin blogia niin ei minun mielestä silti tarvitse kertoa kaikille kaikkea. Mitä se muille kuuluu miksi joku on joutunut luopumaan lemmikistä tai muuttamaan työkuvioitaan?
Pelkkä lukijoiden ”kääk juorujen” nälkä ei ole syy paljastaa itselle kipeitä asioita.
Paljon tsemppiä xenia! Tiedän kuinka pahalta tuntuu kun joutuu luopumaan tärkeästä perheenjäsenestä,lemmikistä ja parhaasta ystävästä :/ joskus vain ei ole muuta vaihtoehtoa vaikka kuinka toivoisi <3

Kiitos Nuppi, et tiedäkään miten arvostan sanojasi!<3

Näemme asian hyvin eri tavalla Anette. Se, että minä en halua ruotia asiaa on nimenomaan siitä syystä, että aivan sama mitä sanon, ei sillä ole mitään väliä. Se ei suinkaan toimi niin että ”katkaisisin huhuilta siivet” vaan päinvastoin lisäisin vettä myllyyn. Keskusteluja minusta on ollut vuosikaudet ja niiden sisältö on yleisesti ottaen 99% pahansuopuutta ja spekulointia, näiden ihmisten vuoksi en näe mitään tarvetta asiaa sen enempää valottaa. Suuri osa ihmisistä ymmärtää, että minun yksityisyyteni rajat ovat nimen -ja yksinomaan minun päätettävissäni ja kunnoittavat sitä. Sanon nyt ihan ystävällisesti, että en salaile asiaa ystäviltäni enkä perheeltäni ja sen koen riittäväksi asiaksi. En myöskään puhu muista minulle aroista ja siten todella yksityisistä asioista blogissa, vaikka ne liittyisivätkin sellaisiin seikkoihin, joita muuten täällä käsittelen. Minulla on oikeus pitää se raja, minkä itse koen hyväksi, eikä minulla ole mitään velvollisuutta selittää asioita kenellekään. Fakta on se, että kyseessä ei ole mikään muu kuin joidenkin lukijoiden uteliaisuus, ja sen kanssa on nyt vain elettävä. Jos meidän elämän suuri ja valitettavan surullinen päätös muuttaa blogini sinulla ei-seurattavaksi, se näin olkoon. Hyvää jatkoa sinulle!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *