Kouluhommiin!

Mikä siinä onkaan, että loman jälkeen on niin hemmetin vaikeaa palata siihen tavanomaiseen rytmiin. Mä olen rötväillyt viikon verran ja nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Joka aamu olen nukkunut melkeinpä kymmeneen ja aina sitä on helpompi aloittaa ne kouluhommat huomenna, eikös?! J tähän totesi kuuluisan sananlaskun, että ”älä turhaan tee sitä tänään minkä voit jättää huomennakin tekemättä”. No, ehkä mä nyt kuitenkin yritän jättää tämän viikon laiskottelut taakseni ja palata siihen normaaliin rytmiin. Fiilis on sama kuin joululomalta palatessa, millään ei jaksaisi ryhtyä tuumasta toimeen.

Yleensä aloitan tenttiin lukemisen aina liian myöhään. Suunnittelussa olen loistava, mutta toteutus ei olekaan aina ihan suunnitelmien mukainen. Jotenkin niistä suunnitelmista on niin helppoa tehdä aivan liian kunnianhimoisia ja epärealistisia. Tottakai on normaalia tehdä yksi tentti puolentoista viikon välein, eihän viikonloppuisin tarvitse pitää vapaata, ja ilman muuta haluat painua tenttisalista suoraan kirjastoon lukemaan seuraavaan tenttiin. No, ei se ihan niin mene. Ainakin itse omistan sen verran mukavuudenhaluisen perusluonteen, että tarvitsen lomia, oli ne sitten omia, tai ihan kalenteriin merkittyjä.

Onneksi meidän tenttitahti on kuitenkin sikäli miellyttävä, että todellisuudessa sitä aikaa valmistautumiseen on yllin kyllin. Usein tentistä seuraavaan tenttiin on kuukausi-pari, mutta kummasti se opiskelu toteuttaa kaavaa: 3 viikkoa laiskottelua, 2 viikkoa hullua lukemista. 😀 Eikö se olisi helpompaa aloittaa ajoissa ja tehdä se homma kokonaisuutta ajatellen miellyttävämmin?!

No, ei ole yrittämisestä puute. Mä usein aloitan hyvissä ajoin, mutta sitten siihen tulee sellainen kummallinen parin viikon tauko. Ajatus on hyvä, mutta toteutus uupuu, tosin luulen, että monella meistä on sama homma. Vaikka kuinka tykkäisi lukemastaan alasta, voin väittää, että kyllä sitä varsinkin aurinkoisella kelillä olisi mieluummin ulkoilemassa?! Velvollisuudet on tietenkin hoidettava tässä elämässä, harvalla, jos kellään, on sitä tilannetta, että voi lomailla koko elämänsä. Mä olen sikäli todella onnellinen, että tiedän lukevani oikeaa alaa, mutta sikäli mä en halua vielä valmistua, koska mulla ei ole mitään aavistusta, mitä mä konkreettisesti haluan valmistumisen jälkeen tehdä. Mulla on paljon ajatuksia, mutta en vielä tiedä sitä, onko ne niin epärealistisia, että niiden toteutuminen ei ole käytännössä mahdollista. Siksi mä en tahko 100 opintopistettä vuodessa ja yritä valmistua mahdollisimman nopeasti. Mulla ei ollut kiirettä lukion jälkeen, eikä mulla ole kiirettä nyt. Mä otan mieluummin opintojen vaiheessa aikaa miettiäkseni asioita kunnolla, sen sijaan, että kiiruhdan suin päin johonkin suuntaan. Lisäksi sitä kuulee usein valmistuneiden suusta, että opiskelu on ihmisen parasta aikaa. Silloin todella on aikaa, ja usein myös mahdollisuuksia ajatella itsekkäästi. Tässä vaiheessa monella ei ole vielä jälkikasvua, jonka etu on pistettävä etusijalle, ja voi vapaasti lähteä vaikka hetkeksi matkustelemaan, jos siltä tuntuu. Mä olen aina itse ajatellut, että töitä ehtii tehdä koko elämänsä. Ei siinä, teenhän mä nytkin töitä, mutta sitä 8-16 (tai 8-20) rytmiä on vielä edessä todennäköisesti meidän tapauksessamme 70 vuotiaaksi (ellei vanhemmaksikin) asti. Merkkaako siinä mittakaavassa vuosi tai pari mitään? Ei minun mielestäni.

Suosittelen muuten teille kaikille tänä vuonna lukiosta/ammattikoulusta valmistuville. Miettikää ihan rauhassa omia toiveitanne ja ajatuksianne, ei se välivuosi (tai pari) maailmaa kaada. Voin väittää, että hyvin harva pääsee välivuosien aikana niin paljoa ”rahan makuun” etteikö opiskelu enää kiinnostaisi. Joillain on jo ammatti nyt valmistuessaan ja se on hieno juttu. Joillain taas ei ole aavistustakaan, mutta ei sekään ole väärin. Minäkin olen hakenut lukemaan aivan vääriä aloja, ihan vain sen hakemisen takia, ja siinähän ei ole mitään järkeä. Eikö olekin parempi vaikka säästää rahaa ja käydä töissä siinä samalla kun pohtii sitä, mitä elämältään haluaa. Ainakin se on parempi vaihtoehto kuin kuluttaa aikaansa opintojen parissa, joita kohtaan ei ole mitään intressiä.

Nyt mulla alkaisi, erään toisen henkilön sanoja lainatakseni: tiedekunnan v:mäisimpään tenttiin lukeminen.  Finanssin tentti on edessä ja neljä viikkoa aikaa. Sivuja on edessä n 2000, mutta tuskinpa niitä kaikkia ehdin lukemaan, mutta ei anneta sen häiritä. Kirjoja on kiva pino, ja oli hirveän hankala päättää mistä sitä aloittaisi. Päädyin elinkeinotulon verotukseen osittain siksi, että veropolitiikka ja verotusmenettely kuulostivat hippasen liian kuivilta tähän alkuun. Ehkä sitten kun on päästy vauhtiin.. ;D

Nyt siis kauhea tsemppi ja motivaatio päälle. Pitää keksiä jotain pieniä välipalkintoja näiden kirjapinojen keskellä. 🙂 Onneksi viimeistään kirjoja palauttaessa saan maksaa kauhean kasan myöhästymismaksuja ( Putken mukana on hyvä mennä;D), sehän jos mikä motivoi ainakin käyttämään näitä kirjoja todella hyväkseen. 😀

Teksti on sitten itseironiaa täynnä, ottakaa se osittain huumorilla! 🙂

Mahtavaa perjantaita ja motivaatiota kevääseen! 🙂