Yleinen

Kuinka tutustuttaa vauva koiraan ja toisinpäin

25.9.2014 Teksti:

Monelle tämä otikossa nähty kysymys on hyvinkin ajankohtainen ja jopa stressiä herättävä ennen vauvan syntymää. Varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa jo kotona odottava koira joutuu yhtäkkiä täysin uudenlaiseen tilanteeseen, jossa sitä huomiota ei anneta enää vain tälle nelijalkaiselle perheenjäsenelle. Max tuli meidän perheeseen viime vuoden joulukuun alussa, joten meidän osalta voidaan puhua vieläpä koiranpennun ja vauvan tutustuttamisesta toisiinsa. Olimme ajatelleet sen olevan haastavampaa kun se todellisuudessa oli, mutta tässä nyt kuitenkin meidän vinkkejä kehiin. Vauvan synnyttyä joutui mies lähtemään ensimmäiseksi yöksi kotiin. Hän otti jo silloin mukaan vauvan tuoksuisen rievun ja antoi koiramme haistella sitä (ei kuitenkaan ottaa sitä suuhun, asia mikä on meidän labbikselle kaikkein hauskinta). Tällä tavalla se vauva tuodaan kotiin ikäänkuin pikkuhiljaa eikä se vauvan fyysinen läsnäolo ole sitten enää yhtä mullistavaa kun siinä tapauksessa jos hajukaan ei ole ennestään lainkaan tuttu. 1463644_778407915555155_3974095999618863471_n Meille kaikkein suurin pelko oli pentukoiran suunkäyttö. Kaikille koiranomistajille on varmasti tuttua se, että siellä suussa pitää olla koko ajan jotain, oli se sitten se isännän käsi tai lelu. Varsinaista pureskelua ei meillä ole ensikuukausien jälkeen harrastettu, mutta edelleen innostuessaan pitäisi sinne suuhun saada jotain, paitsi silloin kun ollaan pikkuisen lähellä. Moni on varmasti kuullut siitä, että koirilla on loistava vaisto sen suhteen kenestä pitää huolehtia, toisin sanoen kuka on pienempi ja kuka sitten puolestaan se isompi henkilö perheessä. Nyt puolen vuoden jälkeen voin sanoa tämän pitävän meidän osalta aivan upeasti paikkansa, noista kahdesta kun on tullut hyvät ystävät jotka hengailevat lattialla vieritysten. 10537422_771877702874843_1858916547691577637_n Vauvaa ei tietenkään pidä koskaan jättää koiran kanssa yksin, eihän sitä kuitenkaan koskaan voi olla varma, mutta pikkuhiljaa olemme oppineet sen, että tytön leikkiessä leikkimatolla voi Max varsin hyvin maata siinä vieressä vahtimassa mun istuessa sohvalla. Koiran tuoma ilo elämään on meillä moninkertaistunut sen jälkeen kun tyttö saapui meille. Mikään ei ole nimittäin hellyyttävämpää kuin nähdä tyttö ”paijaamassa” Maxia ja Max puolestaan nuolemassa tytön kättä tai päälakea. Olen hirveän ylpeä tuosta nelijalkaisesta siinä mielessä, että tämä on niin hyvin omaksunut sen, että pikkuista tulee kohdella varoen ja suojellen. Ystäväni ollessa kylässä ryömivän tyttärensä kanssa olikin hauska seurata kuinka Max seurasi tyttöä joka paikkaan ja katseli tämän perään, ihana otus hän on! 🙂 10703652_800995906629689_4941171781317977411_n Me olemme tietenkin aina ”palkinneet” Maxia hyvästä käytöksestä jotta tämä ymmärtää, että näin toimimalla kaikki ovat tyytyväisiä. Kertaakaan emme ole tosin joutuneet torumaan tätä tyttöön liittyvässä käytöksessä mikä on aika uskomatonta kun ottaa huomioon että Max on kaikin puolin muuten aikamoinen luupää. 😀 Uskon että koira perheessä tulee opettamaan meidän tytölle paitsi eläinten kunnioitusta, myös pientä vastuuntuntoa kun hän pääsee halutessaan osallistumaan lenkeille ja koiran ruokkimiseen. Ja onhan se sanottava, että koira opettaa ihmistä kuin ihmistä. Heidän elämänkatsomuksensa kun on kaikin puolin positiviinen ja niistä pienistäkin asioista voi saada niin paljon iloa, ettei hännänheilutuksesta tule loppua. Mun mielestä avaintekijät ovat siis vauvan tuominen pikkuhiljaa kotiin: ensin nuuskitaan riepua, sitten vauvaa niin että on sylissä, sitten niin, että ollaan kaikki lattialla jne. Näin kummatkin tottuvat toinen toisiinsa hyvin ja tulevat loistavasti toimeen keskenään. On ollut todella ilo seurata sitä, miten nämä kaksi ovat ikäänkuin kasvaneet ja kehittyneet yhdessä enkä malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kenties tässä on pienen tyttäremme ensimmäinen paras ystävä!<3