Kuulumisia

Onpas siellä tänään kaunis ilma. Tekee hyvää kun viime yönä tuli vaihteeksi valvottua. Tällä kertaa kyllä luultavasti ihan omasta syystä. Vedin nimittäin tummaa suklaata kauhean määrän eilen illalla ja poika tapitti minua aamuyöstä silmät lautasen kokoisina ja virne kasvoilla. 😀 Taisi saada kofeiinia liikaa, enpä tullut ajatelleeksi..
Käytiin tosiaan lääkärillä viime viikosta ja saatiin kuulla, että pojan korvat ovat erinomaisessa kunnossa. Taitaa olla kiittäminen babyvacia, sillä tuo nuha on jatkunut jo niin pitkään, että olisi kyllä oikein otollinen ”alusta” korvatulehduksille. Hänen kohdallaan siis on kyse tästä klassisesta päiväkotimeiningistä, vaikkei hän siellä vielä olekaan. Isosiskonsa kuitenkin tuo kaiken, siis aivan kaikean kotiin ja on hänkin ollut nuhaisena lähes koko syksyn, ja niin muuten me vanhemmatkin. Vähintään kerran viikossa on kurkku vähän karheana ja sellainen aavistuksen flunssainen olo. Sen verran kuitenkin jo vastustuskykyä kertynyt, ettei sen kummemmaksi ole kenelläkään mennyt ja siinä mielessä poikakin on säästynyt aika vähällä kun pelkällä nuhalla on enimmäkseen oireillut.
Nuha aiheuttaa kuitenkin aika ärsyttäviä juttuja. Muun muassa sen, että tutti tippuu unissa suusta ja sit sitä huudetaan takaisin kun ei vielä osata laittaa itse suuhun. Mä olin jo valmis vieroittamaan poikaa tutista yhtenä yönä, mutta sit ajattelin että ehkä odotan vielä hetken, hänellä kun on melkoinen imemisen tarve ja tutin uupuessa eksyy suuhun aina peukku tai koko nyrkki. 😀
Joka tapauksessa, kiinteitä menee nyt pienet määrät kaksi kertaa päivässä ja porkkana-peruna tosiaan maistuu pojalle todella hyvin. Hän nimittäin melkein hyökkää lusikkaa kohti. Yleensä olen tehnyt niin, että olen ensin imettänyt ja antanut sit kiinteitä ehkä 30 minuuttia sen jälkeen. Sit on ollut hyvä nukkua päikkärit ja nyt viikonloppuna jopa 3 tuntia kahtena päivänä peräkkäin, mitä ihmettä!
Refluksista kyselin, niin lääkäri sanoi, että jos vauva voi hyvin, eikä itkeskele kovasti, ei kannata olla huolissaan. Jotkut vauvat vaan nieleskelee puklua takaisin siinä missä toiset sotkee joka paikan. 😀 Itseasiassa sanoisin, että poika kuuluu nykyään tuohon toiseen kategoriaan ja ilmeisesti puklailu onkin juuri tässä iässä kovin yleistä. Yleensä poika päättää puklata just silloin kun harsoa ei ole mailla halmeilla. Ajoittamisen mestareita nämä lapsukaiset!
Olen kyllä todella iloinen kun lääkäriin päätettiin mennä. Jotenkin se mielenrauha on kuitenkin kaiken sen arvoinen, kun eipä noista korvatulehduksista koskaan tiedä. Tytöllä niitä oli vauvana sen verran monta, että jäi mieleen. Hän taisi periä mun korvat ja poika sit isänsä korvat. Mulla kun oli oikea korvatulehduskierre ja oli putket ja kitarisaleikkaukset ja vaikka mitä.
All in all. Nyt on nukuttu osittain paremmin tai ainakin niin, ettei maitoa ole haluttu yhtä useasti. Tutti kuitenkin putoilee suusta ja sitä tungen pojalle takaisin hyvin monesti. Yritettiin siirtää poikaa perjantaina omaan huoneeseen ja muuten meni hyvin, mutta tutista johtuen minä juoksin siellä koko ajan. Hän siirtyi siis kello kolmelta aamuyöstä takaisin meidän makkariin. 😀 Pari yöimetystä ei haittaa, mutta 10 kertaa en jaksa nousta kävelemään toiseen huoneeseen. Kokeillaan uudestaan siis kun siltä näyttää. Nyt arvostan omaa untani enemmän. 😀
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille! En voi uskoa, että poika on nyt nukkunut tuossa ulkona jo 11 asti ja ihan vasta hetki sit kävin vähän heijaamassa kun tutti oli pudonnut. Tässä on saanut vaikka mitä aikaiseksi kirjanpidollisista jutuista postausten kirjoittamiseen ja parin suunnitelman laatimiseen. Kun tietää, että aikaa on rajallisesti, sitä osaakin olla aivan super tehokas! Kyllä osaa tätäkin arvostaa kun ei ole tosiaan paljon päikkäreitä nukuttu tässä taloudessa viime viikkoina!