Xenia's day

Kuulumisia

Teksti: Xenia

Siis mitä ihmettä. Maanantaina on jo itsenäisyyspäivä, minkä ihan suoraan sanottuna muistin vasta kun päiväkodissa siitä mainittiin. Kun on tässä itselleen tehnyt töitä viimeiset kymmenen vuotta niin siinä on kadonnut taju kaikista ”vapaapäivistä” etenkin kun mies tekee myös töitä yrittäjänä.

Mutta. Kotona siis ollaan kokonaisen pidennetyn viikonlopun verran ja voi vitsit miten ihana asia se onkin. Ajatuksena oli etsiä lasten sukset ja pulkat esiin (ne on tällä hetkellä muualla varastossa), siivota koti kunnolla ja hostata brunssia ystäville. Kaipaillen katsoin juuri tuossa kalenteriani ja odotan suuresti sitä kun lapset ovat sit useamman viikon kotona. Varmasti sit tammikuussa on myös kiva kun he aloittavat koulua ja päiväkotia taas, mutta nyt joulu tulee kyllä niin hyvään saumaan!<3

Tällä viikolla käytiin meidän pienimmän kanssa siinä eeg:ssä mikä on ilmeisesti aika tavanomainen tutkimus kouristelujen jälkeen. Olin vähän epäileväinen sen suhteen, miten homma toimii kun pojan piti sekä nukkua, että olla valveilla, mutta hyvinhän se meni. Mieheni otti tästä kopin (yksi vanhempi sai olla mukana) kun pojalla on ollut pari viikkoa varsinainen daddy kausi. Homma oli ohi tunnissa ja ajeltiin sit pidempää reittiä kotiin että poika sai jatkaa päiväuniaan autossa meidän mutustellessa kahvia ja pullaa.. Oli itseasiassa aika kivakin päivä ja yleisesti ottaen tuo uusi lastensairaala vaan herättää itsessäni niin suurta luottamusta – on jotenkin aina niin turvallinen olo siitä, miten täällä pidetään meistä huolta.

Puhuimme myös mieheni kanssa siitä, että toki ei ole ns täydellistä järjestelmää, mutta jos isossa kuvassa katsotaan on meillä asiat kyllä aivan samperin hyvin. Kiitollisuusharjoitukset ovat minulle osa arkea, koska helposti sitä lakkaa huomaamasta niitä asioita mitä meillä jo on. Toki se, että on kiitollinen ei tarkoita sitä, etteikö voisi tavoitella jotain asiaa elämässään (tai haluta parantaa jtn järjestelmää), mutta matka on paljon mielekkäämpää kun itse matkanteko on osa nautintoa eikä vain pakollinen paha jotta pääsisimme pisteestä A pisteeseen B.

Jos jotain meidän pienen pojan sairastelu opetti niin juuri tätä. Olen itselleni luonut elämässä hirveän kasan paineita milloin mihinkin liittyen. Noina hetkinä kun hän makasi sairaalapedillä huonossa kunnossa niin eipä käynyt mikään muu asia mielessä. Toki jokaisen hetken murheet suhteutetaan nimenomaan siihen hetkeen ja tilanteeseen – se on selvää. Mutta ehkä meistä jokainen voisi miettiä nimenomaan niitä asioita, joista itse itselleen aiheuttaa ihan turhaan paineita. Minä olen stressannut vuosikaudet siitä, miten työt sujuvat ja miten minkäkin aikataulun puitteissa saisin kaiken tehtyä. Aina olen kaiken saanut tehtyä, mutta eikös olisi kivempaa tehdä silloin jos sitä tekemistä ei maalaisi kauhea stressi ja paine. Varmaan siinä luovuuskin pääsisi ihan eri tavalla valloilleen.

Ehkä tässä olisikin yksi sopiva lupaus vuodelle 2021? Oletteko mukana?

_DSC1951_DSC2053_DSC2056_DSC2061
Tässä näkyy muutama kuva Porvoosta parin viikon takaa. Nyt Porvoo antaa ihan parastaan kun maassa on jo vähän lunta ja jokivarsi ja vanha kaupunki ovat niin tunnelmallisia!<3 Taidankin ehdottaa lounasta vanhaan kaupunkiin huomiselle, päästäisiin samalla kurkkimaan jouluvaloja ja vanhan kaupungin ihania putiikkeja.

Jos teitä muuten kiinnostaa lukea enemmän Porvoon suosikeista (ravintolat, liikkeet yms) niin käykää lukemassa tämä postaus!<3

Lue myös

X