Xenia's day

Kuulumisia ja asiaa hormoneista

Teksti: Anna.fi
Heipähei täältä Englannista. Viimeiset pari päivää kului Oxfordin lähellä sijaitsevalla järvellä, jossa käytiin tiistainakin. Ulkona ei tullut tosin paikan upeudesta huolimatta kauheasti oleskeltua, säät nimittäin olivat aivan järkyttävät; vettä satoi kuin saavista kaatamalla, mutta sisällä oli ihan hyvä lukea, tehdä töitä ja hengailla iltaisin porukalla.

Oon nyt ollut noin viikon ilman pidennyksiä ja täytyy sanoa, että oon ihan myyty tälle fiilikselle, mikä mulla nyt on. Pari kertaa oon pitänyt sen jälkeen klipsipidennyksiä, mutta varsinkin tiistaina kun oli lämmin, tuli mulle vaan kauhea kuumuus niiden kanssa. Tulevaisuudessa käyttänen niitä siis lähinnä kun teen erilaisia lettejä/kampauksia, eli toisin sanoen silloin kun tarvitsen lisävolyymiä tehdäkseni jotain kivaa hiuksilleni. Aluksi oma tukka tuntui todella ohuelta, mutta nyt kun oon tottunut tähän, niin fiilis on jo aivan eri. Ei se oma tukka olekaan niin ohut ja luiru kuin olin kuvitellut, päinvastoin. 🙂 Lisäksi oon aivan huipputyytyväinen tämänhetkiseen väriin, joka on melkein identtinen oman hiusvärini kanssa.

Blogia pidempään seuranneet tietää, mun muuttaneen hiuksia todella moneen otteeseen. On ollut todella tummaa, uber blondia, vaaleanruskeaa, raidoitettua vaaleaa ja kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä, you name it! Silti sitä kummallisesti on menty aina vain lähemmäs sitä tuttua ja turvallista mistä on alunperin lähdetty. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mua melkein kaduttaa se, että olen lähtenyt nuorena näitä alunperin värjäämään. Olisi niin helppoa jos väri olisi kokonaan oma, eipähän tarvitsisi välittää juurikasvusta.

Omat ripsetkin on tällä hetkellä aivan huippukunnossa, liekö sitten biotiinin syömisellä vaikutuksensa vaiko ei, mutta pointtina siis se, että tällä hetkellä on hirmuisen hyvä fiilis omassa nahassa ilman mitään lisukkeita. Olen niin tyytyväinen, että uskalsin vihdoin luopua hiuslisäkkeistä, olen meinaan leikkinyt ajatuksella jo viime vuodesta lähtien. 🙂

Mutta sitten päästään ihoon. Mua raivostuttaa nää ihomuutokset, mitä pillereiden lopettamisen seurauksena oon saanut kokea. Ensin hormooninäppyjä oli otsassa ja nyt ne ovat ilmestyneet leuan seudulle ja nenän pieliin otsan sijaan. Muutenkin tuntuu, että hormonitoiminta ei tasaannu sitten millään, ja lääkärillä asioidessani tuntuu ainoa vaihtoehto olevan aina erinäiset hormonit, joita olenkin joutunut syömään kiertoa tasatakseni. Tuntuu hassulta kirjoittaa näinkin henkilökohtaisesta asiasta, mutta naiselle nää on kuitenkin ihan normaaleja juttuja, joten antaa mennä.

Mun pitäisi vielä yhden kuukauden ajan syödä keltarauhashormonikuuria ja katsoa sitten, toimiiko keho ihan itsestään. En vaan tiedä haluanko. Inhoan meinaan sitä fiilistä mikä mulla tulee kuurin aikana. Mun ailahtelevat mielialat on hormonien syönnin aikana potenssiin tuhat ja saatan olla yhdellä hetkellä aivan super hyvällä tuulella, ja toisella aivan maassa. Heti kun lopetan kuurin, fiilis paranee. Ihokin oli jo ennen tätä ”lääkitystä” kohtuu hyvässä kunnossa, mutta nyt taas huonontunut.

Ihomuutokset on kuitenkin pieni asia, joten en niistä sen enempää vatvo, halusin vain kertoa vähän niitä negisvaikutuksista, mitä pillereiden lopettaminen on mulle aiheuttanut.

Kaikin puolin muuten olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan. Tuntuu siltä, että tässä on se mies, jonka kanssa haluan olla aina. Niin se vain elämä heittelee. Jos joku olisi sanonut mulle vuosi sitten, että vuoden päästä tähän aikaan olet Englannissa uusien ihmisten ympäröimänä ja todella onnellisena, sulla on oma koti ja elämä on kaikin puolin erilaista, olisin vain vastannut, että just joo. Oon yrittänyt oppia elämään hetkessä, ja tekemään sitä, mikä tuntuu minäkin hetkenä hyvältä. S:n kainalossa mulla on sellainen fiilis, että kumpa maailma voisi pysähtyä tähän, joten on helppoa pitää yllä suhdetta välimatkasta huolimatta.

Kaiken kaikkiaan odotan tulevaa innolla. Seuraava vuosi tuo meille ehkä tullessaan suuria muutoksia ja asioita. Aristaa kirjoittaa näinkin henkilökohtaisista asioista, joita ihan itsesuojeluvaiston nimissä yleensä  pidän poissa blogista. Mutta, mitäpä sitä pelkäämään, tärkeintähän se on kuitenkin, että olen tyytyväinen tähän tilanteeseen missä nyt olen. Toki ideaaliahan olisi tietenkin elää samassa maassa, mutta sattumalla vaan oli sormensa pelissä meidän osalta. Mulla on kuitenkin sellainen fiilis, että tämän suhteen osalta odottaminen kannattaa.

Tulipas tästä oikea ajatuksenvirtaa kuvaava postaus, mutta sellaista kuuluu siis mulle tällä erää. Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille, kiitos kun piristätte mun päivää vilpittömällä kauniilla sanoillanne. On ollut ihana huomata kuinka upeita ihmisiä siellä ruudun toisella puolella lymyää. Mikään ei kerro enempää ihmisestä kuin kyky olla toisten puolesta onnellisia!! 🙂

Lue myös

X