Xenia's day

Kuulumisia ja asua

Teksti: Anna.fi

Mä en voi oikeasti kiittää teitä tarpeeksi, olette ihan mielettömiä kun jaksatte olla noin onnellisia toisen puolesta!<3 Kiitos jokaikisestä onnentoivotuksesta ja hyvänmielen viestistä, lueskelin niitä eilen illalla ennen nukkumaanmenoa ja suupielet karkasi väkisinkin hymyyn!<3 Eilinen meni aika pitkälti ensin töitä tehdessä, sitten siivotessa ja sen jälkeen lähdettiinkin hakemaan S:n äitiä lentokentältä. Voi kuinka hauskaa onkaan esitellä Suomea sellaiselle, joka ei ole täällä ennen nähnyt, näissä tilanteissa mulle aina herää sellainen Suomi-ylpeys että oksat pois. Tiettekö kun joku ulkomaalainen sanoo ihastellen jotain tyyliin: ”onpa täällä vihreää ja paljon puita”, niin minä vastaan suurinpiirtein, että ”tää ei ole vielä mitään, näkisit sen ja sen paikan tai sen ja sen vuodenajan!” 😀 No, hyvähän se on olla kotimaastaan ylpeä, ja vaikka tää meille kaikille onkin ihan tavallinen paikka, on Suomi tänne ensimmäistä kertaa matkustavalle todella eksoottinen luontoineen. Mä aina ihmettelin nuorempana, että miksi tänne eksyy turisteja, miksi ihmeessä he eivät menisi mieluummin jonnekin lämpimään. 😀 No, nyt ymmärrän, että se lämpö ei tietenkään ole ainoa asia mitä matkustaessa hakee. Sitä hakee elämyksiä, itselle vieraita maisemia ja niin pois päin. Joka tapauksessa, Suomi on nyt tehnyt jo tähänkin mennessä S:n äitiin lähtemättömän vaikutuksen ja tänään tämä tour jatkuu Helsinkipäivällä. Otetaan auto ja ajetaan ensin aikasemmalle asunnolle, jotta S:nkin äiti näkisi todellisuudessa miten vielä muutama viikko sitten asuttiin. Siitä sitten auto parkkiin ja sporalla keskustaan, jossa tarkoituksena viettää koko päivä shoppaillen, kierrellen, syöden, kahvia juoden ja tietenkin niitä kauneimpia paikkoja näyttäen. Mä sanoin tossa vaan, että mulla ei ole mitään muita kriteerejä kuin se, että pääsen tarvittaessa käymään vessassa hyvinkin usein. 😀 Oon tosin kauhean ylpeä itsestäni, kävin nimittäin viime yönä vaan kaksi kertaa vessassa, uusi ennätys!! 😀 Itselleni en lähde mitään leggareita lukuunottamatta shoppailemaan, mutta pienokaiselle olisi tarkoitus ostaa muutama pitkään ihasteltu juttu Stockalta ja Hennesiltä. Lisäksi mä saatan mennä sekasin Stockan jouluosastolla, pitääkin sanoa S:lle että ottaa mukaan jonkun talutushihnan mua varten. 😀 Xeni!!!!: ”paikka, istu, ota rauhassa!:D” Ei mut oikeasti, tällaiselle jouluhöperölle jouluosastolle pääseminen on sama kuin lapsena korvatunturilla vierailu. Se ei vain ollut mahdollista, eli toisin sanoen kellään ei ole mitään tietoa miten mä siellä sekoan. S ja S:n äiti parka! 😀 Pitää vaan miettiä jotain kivoja kahviloita ja lounasmestoja Helsingin keskustasta, että saa näytettyä S:n äipälle Helsingin parhaita puolia. Mulla lyö aina tällaisissa tilanteissa päässä ihan tyhjää vaikka usein ravintoloissa olenkin Helsingissä syönyt. Eli jos tulee mieleen jotain hyviä ehdotuksia, saa antaa! 🙂

Tässä muuten näette mun ihan oman tukan, joka kaipaa hyvin paljon pientä hiusten leikkausta. Reilun parin viikon päästä onkin aika Nooralle, joten sitten saadaan napsaista kuivia latvoja pois. 🙂

Paras tunne on kuitenkin se, kun voi harjata tukan läpi ilman pidennyksiä tai se, että voi vetää hiukset pikkumyynutturaksi. Vaikka ei olekaan sitä upeaa pitkää tukkaa, niin kyllä nämä pienet jutut on kaiken sen arvoisia. 🙂 Mä otin muuten tän meille saapuneen parkan myös itselleni. Tämä on siis sama kuin se tummansininen versio, vain väri on vaihtunut. Mä pidän tästä ehkä jopa vielä enemmän kuin sinisestä, mutta te siellä ruudun toisella puolella tiedättekin mun suhtautumisen khakinvihreisiin takkeihin! 😀

Me mietittiin eilen, että minkäköhän värinen tukka ja silmät meidän lapselle tulee. Kummallakin meistä on harmahtava hiusten väri, mulla vaaleampi ja S:llä tummempi. Mä olin lapsena vaaleahiuksinen ja S on aina ollut vähän tummempi kuin minä. Mulla on puolestani siniset silmät ja S:llä harmaat, hauska nähdä miten me yhdistytään meidän pienokaisessa. :)<3

takki: Evechic (täältä) / neule: Evechic (täältä) / farkut: H&M / saappaat: Zara / huivi: Mulberry / laukku: Coccinelle

Me katottiin eilen S:n äitin kanssa se video, mikä Brunolta saatiin meidän ultrasta. Ihan uskomatonta miten kaikki on mahdollista. Miten ihmeessä voidaan saada melkeinpä selkeetä kuvaa kasvoista, jotka on tuolla masun sisällä. Oli muutenkin tosi kiva sisällyttää S:n äiti enemmänkin tähän meidän pienokaisen odotteluun. Kuitenkin he asuvat sen verran kaukana, että ei voi vain piipahtaa käymään, toisin kuin mun vanhempien osalta. Nyt mun pitäisi alkaa valmistautumaan ja pistämään tukkaa ja sitten hypätä auton rattiin ja ajella Helsinkiin. Hauska päivä edessä, tosin vähän kyllä jänskättää oma jaksaminen, joka on nykyisin aikalailla rajallisempaa kuin ennen. Pitää vaan ottaa mukavat kengät jalkaan ja ei-puristavat vaatteet päälle niin eiköhän sitä sitten jaksa tepastella pidempäänkin. Mä palailen sitten teille ostosteni kera myöhemmin!<3 Kääk, en malta odottaa että pääsen tsekkaamaan niitä pikkuruisia vaatteita ja ihania joulujuttuja. Voisikin muuten alkaa tänä vuonna ostaa ajoissa joululahjoja, mulla on nimittäin mielessäni jo kuva joulukuusesta, jonka alle oon paketoinut omin kätösini jotain kivaa kaikille läheisille!<3 Noni, nyt meikkamaan, muuten tästä höpinävirrasta ei tuu lainkaan loppua! Kiitos vielä teille kauniista viesteistänne ja mitä parasta lauantaita!! 🙂

Lue myös

X