Xenia's day

Kuulumisia muuttuneen arjen keskeltä

Teksti: Xenia

Se on selvää, että meidän kaikkien arki on muuttunut. Itseasiassa koko tämän tilanteen absurdius ei ole vielä ainakaan mulle vielä ihan täysin uponnut, miten on teidän laita? Rajat suljetaan, koulut on suljettu, pk:t jatkavat toimintaansa kriittisten alojen työntekijöiden päästessä siten töihin ja liikkumista rajoitetaan – ja syystäkin. Kaipa sitä vähemmästäkin ihminen hämmentyy.

Mä sanoin eilen miehelleni, että juuri tänä hetkenä olen todella onnellinen siitä, että asumme Suomessa. Mielestäni päättäjien päätöksiä on arvosteltu aivan turhaan. Kun ei tehty mitään, se oli huono, nyt kun tehdään niin jotkut vetoavat jopa ikäsyrjintään. Luin oikeasti HS:n sivuilta kommenttikenttää ja pudistelin päätäni. Ikäsyrjintää? Nimenomaanhan riskiryhmien takia tämä kaikki tehdään. Ettei tule sellaista sumaa tehohoitoa vaativia potilaita, ettei kaikille ole enää hengityskoneita tai auttavia käsiä. Joku vielä ehdotti, että eikö olisi parempi, että kaikki lapset ja heidän vanhempansa jäävät kotiin. Mutta eihän se yhteiskunta sillä tavoin pyöri. Tokihan nimittäin tässäkin tilanteessa on löydettävä myös ne ratkaisut, jotka tässä katastrofaalisessa tilanteessa ovat taloudelle edullisimmat. Selväähän se on, että valmiuslain käyttöönotto ei ole mikään kevyt juttu. Ei olekaan olemassa mitään ideaalia ratkaisua, mutta tässä jos milloin meidän pitää vetää yhtä köyttä ja tehdä myönnytyksiä siinä määrin kun vain kykenemme.

Mitenkään helppoa se ei ole ja itse mietin jo sitäkin, miten ihmeessä tulen handlaamaan potentiaalisesti sekä työni, vastasyntyneen, että kaksi vanhempaa lasta jos tämä tilanne jatkuisi vaikkapa kaksi kuukautta. Toisaalta on sekin parempi kombo kuin ottaa tuosta työ kokonaan pois sen vuoksi, ettei sitä olisi. Olen kuitenkin sen verran oppinut, etten voi murehtia etukäteen asioita, joita voi potentiaalisesti tapahtua. Ihminen on kuitenkin hyvin sopeutuvainen ja tämä on nyt poikkeusaikaa. Samaan aikaan omat huoleni ja mietteeni tuntuvat kuitenkin hyvin pieniltä ja nostankin suuresti hattua kaikille teille jotka teette töitä kaiken tämän keskellä ja pidätte yhteiskunnan toiminnassa ja pidätte sairaista huolta. Kiitos!<3 Siinä rinnalla tämä sohvalla työskentely ja välillä lasten meluamisesta kireällä oleva pinna on hyvin pientä. Kaikki on suhteellista. Se, että meitä pyydetään välttämään kontakteja siinä määrin kuin mahdollista ei tosiaan ole paljoa vaadittu. Sillä voimme pelastaa monta ihmishenkeä ja auttaa omalta osaltamme myös hoitohenkilökunnan työkuormaa vähentäen. <3

Täällä on viikko mennyt hyvin pitkälti samaa kaavaa. Aamusta aamiainen, sit ulos ja lounaaksi sisään. Sit ruokaa, poika unille ja minä koneen ääreen samalla kun tyttö piirtää tai askartelee. Unien jälkeen välipalaa ja sit taas ulos. Toisin sanoen hyvin samoilla aikatauluilla mennään kuin päiväkodissakin.

Tyttäremme ymmärtää jo aika paljon ja kyselikin meiltä eilen, mistä tämä paljon puhuttu pöpö on tullut. Selitimme hänelle, että todennäköisesti se on lähtenyt eläimestä ja siirtynyt ihmiseen ja ihmisten matkustaessa levinnyt kaikkialle maailmaan. Selitimme hänelle myös sen, että mitään syytä huoleen ei ole, haluamme vain auttaa sairaaloita siinä etteivät kaikki sairastuisi samaan aikaan kun jotkut ihmiset voivat tarvita sairaalahoitoa ja ei ole reilua jos kaikille sitä tarvitseville ei ole paikkaa. Hän otti tämän vastaan hyvin tyynesti ja asiaan saattaa vaikuttaa sekin, että ollaan oltu aika viilipyttylinjalla tämän suhteen. Emme ole panikoineet tai muuttuneet stressaantuneiksi vaan jatkaneet elämäämme hieman poikkeavissa merkeissä muuten tavanomaiseen tapaan. Hän otti myös hyvin sen kun selitin, että hänen syntymäpäiväjuhlansa tullaan nyt siirtämään myöhempään ajankohtaan. Ajattelin kuitenkin, että tehdään sinä päivänä vaikka kakku yhdessä ja tilaan hänelle myös netistä kauan toivomansa legon erään junior-paketin lahjaksi.

Tilanne huomioon ottaen täällä voidaan siis hyvin. Ollaan nyt taas oltu jonkun aikaa lähes kokonaan vegaanisella ruokavaliolla eli lihat, kananmunat ja maitotuotteet ovat meiltä vanhemmilta jääneet kokonaan pois. Vatsa voi paljon paremmin kuin yleensä ja olo on jotenkin kevyempi. Ei siis silleen painoa mittaamalla, vaan ihan muuten! 🙂 Lisäksi voin vaikka väittää, että ihoni voi paremmin. Tosin siihen saattaa vaikuttaa myös se, ettei meikkiä ole tullut laitettua lainkaan. Mulle tosin iski sellainen suunympärysihottuma (POD) tuossa pari kuukautta takaperin. Oletan, että liittyy raskauteen kun ei mikään muu ole muuttunut, mutta jos teillä on siihen vinkkejä, niin kaikki otetaan vastaan.

Vegaaniruokavaliosta täytyykin tehdä erikseen vielä postausta siitä näkökulmasta, mitkä lisäravinteet ovat suotavia. Pakko myös erikseen kehua Virpi Mikkosen kiitos hyvää pikaruokaa – kirjaa, jota voin suositella todella lämpimästi. Kirja on täynnä hyviä reseptejä niin kasvis- kuin vegaanipuolelta!<3 Kirja löytyy esim täältä. Nimensä mukaisesti reseptit ovat hyvin nopeita ja herkullisia, mutta myös terveellisiä! Nyt jos koskaan onkin aika keskittyä omaan ja läheisten hyvinvointiin!

ruokia

Tässä näkyvät esimerkiksi: Chili sin carne -burritokulho, avokadopestolla kuorrutettu kesäkurpitsapasta, tuorehernekeitto, jonka valmistamiseen meni reilu 5 minuuttia, sekä bataattipasta. Nam!

Nyt toivottelen teille mitä ihaninta keskiviikkoa. Pitäkää itsestänne ja läheisistänne huolta!<3

Lue myös

X