elämä

Kuulumisia viikonlopun kynnyksellä

5.10.2018 Teksti: Xenia

Vannon, että tämä viikko on mennyt nopeammin kuin mitkään muut viikot yhteensä. To do lista ei tosiaan ole lyhentynyt johtuen varmaankin siitä, että ajatukset ovat 90% aivan muualla, mutta pikkuhiljaa eteenpäin. Tosiaan täällä on vähän ollut huolta nyt tällä viikolla erääseen asiaan liittyen, eikä se nyt mihinkään ole kadonnut, mutta kummasti sitä jotenkin tottuu kaikkeen. Siitä mistä ei ehkä ennen osannut edes aavistaa tuleekin se uusi normaali. Kummallista.

Kaikin puolin siis ihan ok fiilis, vaikka valehtelisin jos väittäisin olevani tällä hetkellä onnen kukkuloilla. Mä en nimittäin ole parhaimmillani niissä tilanteissa joissa koen olevani kaikkea muuta kuin tilanteen herra. Välillä sitä päinvastoin kokee olonsa jotenkin niin pieneksi tässä maailmassa. On asioita jotka ovat täysin kontrollin ulottumattomissa. Toisaalta näen sen niin, että näissäkin hetkissä on jotain annettavaa. Oli se sit se, miten oppii elämään tässä ja nyt tai mun omalla kohdalla oppii olemaan pelkäämättä.

Mä itseasiassa en ole koskaan ennen hoksannutkaan tätä, mutta nyt tällä viikolla huolen alla tulin saaneeksi ahaa-elämyksen siitä, miten mä normaalisti toimin. Osaan kyllä periaatteessa elää hetkessä ja nauttia tässä ja nyt, mutta esim kun olin pojan kanssa raskaana en voinut nauttia ollenkaan kun pelkäsin alkuraskauden kommellusten takia niin paljon. Vaikka kaikki oli jo moneen otteeseen todettu normaaliksi, ei se pelko lähtenyt mihinkään. Ja itseasiassa jos mä mietin nyt vielä pidemmälle niin mä olen myös se mutsi joka oikeasti pelkää, että pieni vauva lakkaa hengittämästä. Nää on muuten niitä asioita, joita ei yleensä edes sano ääneen, mutta jotenkin ymmärsin tämän viikon aikana sen, että mä pelkään ihan liikaa. Tottakai pelko on tunteena erittäin tärkeä jo meidän itsesuojeluvaistomme nimissä, mutta ei se ole mitään elämää jos aina joku pelottaa tulevassa.

Joku viisas sanoi joskus, että etukäteen murehtimalla murehdit asiat pahimmillaan useaan otteeseen ja samalla se kaikki muu kauneus elämässä jää pimentoon. Ehkä onkin hyvä oppia se, että päästää irti pelosta ja on tässä ja nyt. Sillä meitä kaikkia kohtaa elämän aikana milloin pienempiä ja milloin suurempia vastoinkäymisiä, mutta mietitään niitä vasta sit jos todella tarve on.

Täällä siis kaikki kyllä periaatteessa vallan hyvin, vaikka vähän huolta nyt onkin. Ei kuitenkaan mitään sellaista, minkä kanssa ei voi elää tai olla!<3

Taidanpas muuten palkita itseni jo näin perjantain iltapäivän kunniaksi suklaalla. Yleensä nautiskelen mun herkkuja vasta ilta-aikaan kun saa vain olla, mutta nyt kyllä himottaa toi suklaa mikä tuolla on. Tai sit lakumatto. Ai että, ei ole sen voittanutta..Mieheni ei voi käsittää sitä, miten joku voi tykätä lakritsista, mutta minä ja tyttö ollaan kyllä kuin samasta puusta veistetty. Lakritsi, salmiakki ja suklaa. Niillä pärjää tosi pitkälle. Vesi tulee kielelle!

Ihanaa viikonlopun alkua kaikille!<3

Kommentit (2)

Kiitos!<3 Eiköhän tämä tästä tavalla tai toisella järjesty. Joskus on vaan vaikea hyväksyä sitä, että asiat eivät ole mitenkään omassa kontrollissa. Just oon tekemässä postausta tästä asusta!<3

Voimia sinne!
Oon itse myös ihmisenä sellainen joka pelkää ja miettii ihan liikaa, pitäisi vain yrittää elää enemmän hetkessä ja nauttia elämästä!
Mistä tuo paita ja liivit ovat? Oon monesti katsonut kun sulla on ollut noita kauniita pitsiolkaimisia liivejä =)

Kiitos!<3 Eiköhän tämä tästä tavalla tai toisella järjesty. Joskus on vaan vaikea hyväksyä sitä, että asiat eivät ole mitenkään omassa kontrollissa. Just oon tekemässä postausta tästä asusta!<3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *