Xenia's day

Lauantai

Teksti: Xenia

P4050277P4060348

Jestas miten paljon yöunien laatu vaikuttaakaan mielialaan ja fiilikseen. Siinä missä yleensä nukun pääsääntöisesti hyvin ja välillä huonosti, nyt on tilanne toisin päin ja väsymys on etenkin viimeisellä viikolla vaivannut välillä aika pahanakin. Toisaalta on ajateltava niin, että tässä on enää pari kuukautta raskautta jäljellä ja sen jälkeen saa ainakin oman kehonsa pikkuhiljaa takaisin, vaikka toki yöheräämisiä tulee siinä vaiheessa yhtä paljon. Se kääntyminen sängyssä on vaan tällä hetkellä sellainen projekti, että ei sitä ihan unissaan tehdä. 😀 Pitää ottaa iso tyyny mukaan ja saada itsensä ähkittyä toiselle kyljelle, menisi melkein urheilusuorituksesta.

Kaikin puolin muuten täällä voidaan aika hyvinkin. Jos väsymystä ei otetan huomioon, kolotuksia ei ole ollut nyt lähiaikoina juuri lainkaan ja koen olleeni aika aikaansaava tässä viimeisten viikkojen aikana. Olen käynyt joka ikisen kaapin ja komeron läpi ja sainpa siivottua ne kodinhoitohuoneen kaapit ja horror komeronkin pääsiäisen aikana. En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin mieli on selkeämpi kun kaapit ei ole ihan kaaoksen vallassa, ymmärrättekö mitä ajan takaa?

Liikuntaakin on tullut harrastettua ihan mukavasti ja suoraan sanottuna olisin varmaan ilman aamulenkkiä täysin silmät ristissä koko päivän. Jotenkin se aamurutiinini nimittäin väsymyksestä huolimatta luo perustan koko päivälle. Ensin herätys 6.30, sitten kahvia ja aamupalaa ja nopea meikki, tyttö ylös ja päiväkotiin ja sit koiran kanssa lenkille niin että pääsen aloittamaan päivän hommat 8.30-9.00. Viikonloppuina tämä ei tietenkään mene ihan samalla tavalla kun tyttökin nukkuu yleensä lähes kahdeksaan, mutta mun sisäinen kelloni kyllä herättää kummasti silloinkin ennen seitsemää vaikka kuinka väsyttäisi ja saisi kerrankin nukkua.

Täällä mennään siis lauantai-aamua ja viikonlopun kunniaksi meiltä löytyy tietenkin tuoreita kukkia. Ruusut on mun mielestä aivan mielettömän kauniita, vaikka eivät kestäkään neilikoiden tavoin yhtä pitkään. Mulla on joku fiksaatio siitä, että tuon sinisen lipaston kanssa sopii erityisen hyvin nimenomaan vaaleanpunaiset ja pinkit kukat ja eipä sen päälle ole tainnut mitään muuta vielä päätyäkään.

Havahduin muuten kalenteria selaillessa siihen, että ensi viikonloppuna on vappuaatto ja sitä seuraavana viikonloppuna mieheni syntymäpäivät. Tässä taitaakin olla jotain ohjelmaa lähes jokaiselle viikonlopulle aina juhannukseen asti, joka onkin vain viikko ennen laskettua aikaani. Ties vaikka vauva olisikin jo siinä vaiheessa syntynyt. <3 Sitä ennen tehdään kuitenkin vielä opintoja tuonne toukokuun loppuun asti ja tyttö viettää sit kesää mun kanssa kaksin kesäkuun ekan viikon jälkeen kunnes vauva syntyy ja mies pitää kesälomansa/isyyslomansa.

Jotenkin alkaa tässä pikkuhiljaa iskostumaan se ajatus päähän, että kohta tyttö ei ole enää meidän ainut lapsi. Samaan aikaan niin toivottua, mutta myös hassua. Vaikka vauva potkisikin kovasti, ei se jotenkin kuitenkaan täysin konkretisoidu ennen kuin hänet saa syliinsä. Tyttö on ollut meidän ainokainen jo yli 3 vuotta ja ollaan kolmistaan (tai nelistään Max mukaan lukien) muodostettu perhe ja pian tämä tulee muuttumaan. Tyttäremme kuitenkin odottaa suuresti pikkuveljensä syntymää ja kyselee lähes päivittäin siitä, kuinka kauan mulla vielä on iso vatsa. Viime viikosta hän myös vei paljon omia lelujaan ja tavaroitaan tulevan pikkuveljensä huoneeseen ”lahjana”. Sieltä löytyy nyt sängystä ties mitä pehmoleluja ja hellyyttävimpänä lahjana hiuspinnit ja rusetit, joita hän ajatteli pikkuveljensä käyttävän saman tien. Voi mun pientä!<3

Kukkasien saattelemana toivotan teille mukavaa lauantaita ja viikonloppua!

 

 

 

Lue myös

X