Xenia's day

Lempeästi kohti rutiineita

Teksti:

P7100091P7100092
Rutiinit ja niihin pääseminen taitaa olla se yksi asia mikä kaikkein eniten vauva-arjessa pohdituttaa. Onhan se nimittäin kiva, ettei elämä ihan jatkuvasti ja loputtomasti ole sitä, ettei koskaan tiedä milloin vauva nukkuu tai kukkuu, ja sanoisinkin, että vaikka rutiinit lapselle tärkeitä ovatkin, ei voi väittää etteikö vanhemmat ja muut sisarukset siitä hyötyisi myös.
Mä muistan lukeneeni jo aikoja sitten, että joskus kahdeksan viikon paikkeilla usealle vauvalle hahmottuu ainakin osittain päivän ja yön eroa ja silloin voi halutessaan alkaa lempeästi hankkimaan rutiineja. Lempeästi tarkoitan sitä, etten lähtisi herättelemään vauvaa jos hän nukkuu, vaan pikemminkin pyrin siihen, että annan mahdollisuuden unille niille sopivaan aikaan kun vauva vaikuttaa väsyneeltä ja yleensä tämä on aina samaan aikaan päivässä.
Olen yllättynyt siitä, miten paljon helpommin meillä on tähän mennessä rutiinit omaksuttu. En tiedä johtuuko se siitä, että isosisko menee tiettyyn aikaan nukkumaan, herää tiettyyn aikaan ja nukkuu päikkäreitä aina samaan aikaan, mutta reilu viikko sit laitoin ekan kerran vauvan nukkumaan kahdeksalta eli samaan aikaan siskonsa kanssa ja sinne hän nukahti mobilea katsoen. Olen ottanut sen periaatteen että laitan vauvan sänkyynsä hereillä (paitsi yöllä jos tämä syö lähes puoli unessa), jotta hän oppisi nukahtamaan itsekseen. Yleensä pieni ähinä on johtunut vain siitä, että mobile ei enää pyöri siinä päällä ja sanoisinki että kolme kertaa olen sitä välillä käynyt laittamassa päälle ja sanomassa uudestaan hyvät yöt. Jos vauva on vaikuttanut vielä nälkäiseltä, olen antanut lisää maitoa ja sen jälkeen yleensä ollaankin oltu aika kanttuvei. 😀
En tiedä johtuuko näistä uusista nukkumaanmenorutiineista, jotka alkavat jo reilu tunti aiemmin kylvyllä, mutta samaan tahtiin niiden kanssa on ensimmäinen syöttöväli pidentynyt huomattavasti. Aiemmin se oli sen neljä tuntia ja nyt viime yönä tehtiin ennätys, 7.5h!!! Mä heräsin 3.30 ihan sekaisin (milloinkohan sitä on nukkunut 5.5h putkeen viimeksi) kun poika alkoi hieman nälkäänsä mutisemaan. Siitä sit maitoa napaan ja unille vielä 3 tunniksi, jonka jälkeen mä heräsin pirteänä kuin peipponen.
Voihan se olla, että tässä on vain tuurista kiinni ja todennäköisesti herra herättelee ensi yönä ainakin viisi kertaa kun kirjoitin tämän nyt tänne. 😀 Mutta, suunta on ehdottomasti kohti yhtenäisempiä ja paremmin nukuttuja öitä ja sen myötä tuntuukin siltä, ettei meillä todellakaan enää asu vastasyntynyt vaan ihka oikea vauva.
Rokotuksista sen verran, että rotasta on nyt kaksi viikkoa ja siitä viitosrokotteesta (saatiin muutama viikko aikaistettuna Enkun matkan vuoksi!) melkein viikko. Ensimmäisestä tuli vähän vatsavaivoja, ei pahemmin ja toisesta ehkä vähän sellaista yleistä levottomuutta. Toisaalta herralla näyttää olevan nyt muutenkin kausi, että mammaa ei voi päästää silmistä jos ollaan hereillä, joten ota siitä nyt selvää mikä minkäkin aiheuttaa. Koko lapsuus ja oikeastaan ihmiselämä taitaa olla kautta kauden perään ja toisen kanssa onkin ollut senkin suhteen helpompaa kun ei ihan heti jostain tavallisesta poikkeavasta käytöksestä hermostu. Tämä poikamme sai esimerkiksi ihan valtavan itkukohtauksen tuossa lauantaina; sellaisen jota hänen kanssaan ei koskaan ole ennen ollut. Siinä sit hyssyteltiin vuorotellen ja lopulta poika nukahti syliin, ruoan jälkeen. Siinäkin taisi olla kyse siis nälän, liiallisten virikkeiden (ei oltu kotona) ja väsymyksen yhdistelmästä, mutta jotenkin tämän toisen kanssa se ei stressannut samalla tavoin kuin tytön kanssa. Hänen hätänsä jotenkin otti minua sydämeen myös siitä syystä kun kuvittelin että tein jotain väärin. Nyt ehkä on alkanut ymmärtämään sen, että kyllä ne vauvat vaan itkee; toisen enemmän ja toiset vähemmän ja jos antaa rakkautta, läheisyyttä, ruokaa ja pitää puhtaana niin aika pitkälle pääsee!<3
Tuossa herra muuten vetelee jo ekoja päikkäreitä kun mä vedän kahvia napaan. Tänään pitäisi pikkuhiljaa alkaa miettimään pakkauslistaa perjantaita varten kun otetaan nokka kohti Englantia. Aivan mahtava päästä tuttuihin maisemiin ja tutustuttamaan meidän pientä poikaa niihin läheisiin, jotka eivät vielä ole häntä tavanneet. Tyttö on myös todella innoissaan. Hänelle on Englannin mummun luona tehty oma prinsessahuone, jota on ihailtu skypen välityksellä. Me oltiin eilen lähdössä koko perhe liikkeelle autolla ja hän jo kaiveli lentokonetyynyään mukaan kun kuvitteli että ollaan jo nyt matkalla lentokentälle. Voi mun pikkuista!<3
Matkaan liittyen on muuten tehty myös aivan super ostos vauvan uniin liittyen, mutta siitä lisää omassa postauksessaan. Tein nimittäin aivan huikean löydön torista!Muutenkin ollaan hieman less is more linjalla pakkausten suhteen. Matkarattaat saadaan mukaan koneeseen ja samaten turvakaukalo, joka toimii yhteen matkarattaiden kanssa (soitin jo kentälle tästä varmuudeksi), rattaiden koppa menee pehmeänä matkalaukkuun, joten meillä on kolme matkalaukkua, vauva rattaissa ja tyttö käsikynkässä muttei sen enempää. Muistan nimittäin kun matkattiin tytön kanssa ekaa kertaa Enkkuihin. Siellä oli nimittäin mukana valtavat vaunut, matkasänky, yksi matkalaukullinen ruokaa ja vaippoja (kun siis Englannistahan ei näitä saa, hah) ja mitä vielä. Meillä oli silloin vuokrattuna ihan valtava auto ja hyvä kun silti saatiin kaikki mahtumaan. Tuosta onkin jo kohta se kolme vuotta, mihin aika menee näin nopeasti?
Nyt toivottelen teille mitä ihaninta alkavaa viikkoa! Kertokaas muuten teidän rutiineista vauvan kanssa ja myös siitä, milloinka sitä alkoi muodostumaan? 🙂

Lue myös

X