Xenia's day

Liikunta raskausaikana

Teksti:

FullSizeRender-17
Kuva on itseasiassa miehelle suunnattu tekstin: ”kiitos hupparilainasta”- kera, mutta meneehän se nyt tämänkin aiheen kanssa kerta lenkille olin juuri lähdössä.
Liikunta raskausaikana on vähän sellainen juttu, joka menee painonnousun kanssa samaan kategoriaan: koskaan ei voi täysin tietää mitä tulee tapahtumaan ja ennen kaikkea mihin kykenee ja pystyy raskaana ollessaan. Mä olen henkilökohtaisesti ainakin aivan todella täynnä sitä viestintää, että mammalla täytyisi olla suurinpiirtein vatsalihakset näkyvissä siinä vaiheessa kun mennään synnyttämään ja myös sitä, että kilpaillaan jopa siitä kuinka ”laihtuu” raskausaikana.
Sen sijaan omalla kohdallani pyrkimyksenä on se, että voin hyvin, sillä tämä raskaana olo on jo muutenkin, noh, todella raskasta. Tämän vuoksi olen nyt olojen sen salliessa pyrkinyt lenkkeilemään hyviä  tunnin lenkkejä päivittäin ja tekemään välillä vähän sumokyykkyjä ja ojentajia ja venytellyt nyt viikon verran hieman ahkerammin (yölliset pohjekrampit ovat todella tuttuja!!).
Näin ei kuitenkaan ole ollut koko ajan. Alussa keskenmenodiagnoosin saatuani olin aivan paniikissa. Se ensimmäinen lääkäri oli kirjoittamassa tämän ”keskenmenon” perusteella sairaslomaa, mutta sanoin vain että olen yrittäjä, joten sillä ei ole mitään väliä. Parisen viikkoa myöhemmin pääsin puolestaan aivan ihanalle neuvolalääkärille, joka silloin korjasi diagnoosin uhkaavaksi keskenmenoksi ja arvioi että toinen alkio olisi mennyt kesken ja tästä syystä osa kohdun limakalvosta vuoteli aina tuonne 15 viikolle asti. Tänä aikana olin periaatteessa välillä todella kauhuissani. En varmaan koskaan ole liikkunut yhtä pieniä määriä kuin marras ja joulukuussa kun Maxin lenkkeilyt lyheni ja pyrin poistamaan lääkärin neuvon mukaan kaiken ”extran” kunnes tuo hematooma olisi kokonaan poissa. Koin monesti kauheaa pelkoa aina liikuttuani enkä toisin sanoen saanut siitä mitään iloa kuten yleensä saan.
Tammikuun koittaessa ja etenkin 15.viikon jälkeen sain kuitenkin luvan liikkua ja hyvin varovaisesti lähdinkin taas pidentämään lenkkejä. Huomasi muuten että oli kyllä kunto huonontunut kun ei mitenkään jaksanut kantaa sitä jo siinä vaiheessa varmaan 4 kiloa painavampaa itseään ympäriinsä samalla tavoin kuin pari kuukautta aiemmin. Nopeasti se sieltä kuitenkin löytyi ja rupesin myös tekemään kotona hieman lihaskuntoa aina oman fiiliksen mukaan. Tällä linjalla jatkoinkin aina tuonne 20+ viikoille asti kunnes supistelut kävivät eräällä viikolla niin koviksi että katsoin paremmaksi jättää ainakin ne kovemmat liikunnat pois. Käveltyä tuli kyllä edelleen, mutta tiesin päivän liikuntasaldon olleen liian kova kun ilta meni lähes koko ajan supistellessa. Kävin tuolloin varmuudeksi lääkärilläkin joka totesi, että kohdunkaula oli lyhentynyt vähän, mutta oli ihan ok vielä, mutta että kannattaa ottaa vähän iisimmin.
Nyt kun huidellaan pian jo 34. rv:llä on vointi puolestaan mitä mainioin. Välillä tulee kyllä todella tiukkojakin harjoitussupistuksia, mutta ei montaa peräkkäin saatikka säännöllisesti. Liikuntaa jaksan harrastaa hyvin ja lihaskuntoakin on tullut tosiaan tehtyä jonkin verran. Mä ajattelen tän kaiken niin että tämä on kun laittaisi rahaa pankkiin ja vaikuttaa synnytykseen, mutta myös siihen miten esimerkiksi palautuminen tapahtuu. Tärkein tekijä on kuitenkin se raikas ilma ja parempi hapenottokyky (josta vauva hyötyy) ja ennen kaikkea se, että uni maittaa paremmin kuin ilman liikuntaa. Se jos mikä on tässä pätkäunen värittämässä loppuraskaudessa aika hyvä juttu.
Olen siis kiitollinen siitä, että nyt on asiat näin, koska sehän voi muuttua hetkellä millä hyvänsä. Liitoskivut tai selkäkivut voisivat käydä niin pahoiksi, ettei liikunnasta tulisi mitään tai jos supistelut oikein yltyisivät pitäisi pysyä ihan paikoillaan. Mitään yleisiä ohjeita ei siis mielestäni voi antaa, vaan tärkeintä on se oman olon ja kehon kuuntelu ja toki se, ettei esimerkiksi sykkeet nouse liian korkeiksi. Reipas kävely ja uinti taitavat olla raskausajan suosittuja ”lajeja” ja jooga myös.
Katsotaan kuinka pitkälle tämä mamma jaksaa liikkua. Viimeksi vedettiin vielä 7 kilsan hidas lenkki päivä ennen tytön synnytystä ja toivotaan että siihen pystytään tälläkin kertaa!
Aurinkoista ja energistä viikonloppua kaikille!

Lue myös

X