Lumikaaoksen jälkeen

Jestas millainen viikko meitä on tähän mennessä kohdannut. Veikkaan, että aika monella on tällä hetkellä yläselkä ja käsivarret hellänä kaikesta lumen kolauksesta ja varmaan aika moni on vähintään kerran ollut jossain kulkuvälineessä, joka on jäänyt jumiin lumihankeen.

Lumi on aivan ihana asia ja tuo niin paljon valoa näin pimeänä vuodenaikana, mutta tuskin olen ajatuksieni kanssa yksin kun sanon, että sitä ei tarvitse tulla parissa päivässä koko talven edestä? 😀 No. Nyt sitä kuitenkin riittää varmaankin pitkälle kevääseen asti, joten eikun nauttimaan. Viikonlopuksi on vieläpä tulossa kaunis aurinkoinen keli, joten kyllä Suomi nyt antaa parastaan!<3

Tähän viikkoon ei suoraan sanottuna kauheasti muuta ole mahtunutkaan, mitä nyt eilen käväistiin neuvolassa (luonnollisestikin juuri sinä aamuna kun kaaos on pahimmillaan. Ja osviittana mulla on yleensä ehkä 2 menoa kuukaudessa aamusaikaan). Poika sai toisen influenssarokotuksen (ensimmäisenä vuonna se annetaan kahdesti) ja sen lisäksi mitattiin, punnittiin ja käytiin 8kk lääkärintarkastuksessa hieman myöhässä. Pituutta hänellä on jo rapiat 75cm ja painoa reilu 10kg. Paino on nyt alkanut vähän vähentymään pituuteen suhteutettuna, mutta se on aika yleistä kun liikkeelle lähtee. Mutta siis onhan hänellä ruokahalua, sitä ei voi kieltää!

Täällä tuntuu muuten asiantilat elävän aika nopeasti ja meillä ollaan nyt siinä pisteessä, että imetyksen ohella poika saa muuta maitoa. Tai oikeastaan niin, että aikalailla 50/50 mun maitoa ja korviketta siten, että yösyötöistä päästään eroon. Taustana siis sen verran, että hän ei ole malttanut 4kk iästä alkaen rauhoittua rinnalle. Välissä olen ehtinyt pumpata yksinomaan pari kuukautta ja palattiin sit rinnalle. Se kuitenkin menee aina siihen, että hän tankkaa yöllä useamman kerran ja syö päivällä minimaalisesti. Pullon kanssa tätä ongelmaa ei ole, joten aloin tässä 9kk iän lähestyessä kokemaan tärkeämmäksi sen, että hän syö päivällä nuo maitonsa. Nyt siis mennään sillä, että tarjoan rintaa ja jos ei ota niin sit pullosta. Ja voi mikä stressinlievitys tämä oli meille. En edes osaa kertoa kuinka paljon mua on stressannut esim olla poissa kotoa (vaikkapa vanhemmillani koko päivä) kun olen tiennyt sen, että se tarkoittaa käytännössä sitä, että poika ei ota maitoa lainkaan ja syö sit senkin edestä yöllä. Nyt hän herää vielä sen kerran pari yössä, mutta syö selkeästi vähemmän kun saa päivällä nyt sen maitokiintiönsä täyteen. Tämä tapaherääminen ajateltiin nyt sopivan hetken tullen karsia pois, todennäköisesti joku lähiviikonloppu otetaan se agendaksi.

Hassua on se, että olen niin pitkään pyöritellyt tätä päätöstä mielessäni ja sit se tapahtuu ihan hetkessä. Toisaalta olen hurjan iloinen siitä, että hänen kanssaan imetystaivalta on kuitenkin jatkettu meidän lapsista pisimpään. Varmasti jatkaisin pidempäänkin jos vauva olisi aavistuksen rauhallisempi tapaus, mutta näemmä sellaisia lapsia ei meille tule. 😀 Katsotaan siis nyt miten tämän kanssa käy. Jos poika haluaa niin imetän mielelläni osittain niin kauan kun siltä tuntuu. Mutta toki on hyvin mahdollista, että se tästä pikkuhiljaa näivettyy ja jos menee niin, se on täysin ok.

Sellaisia kuulumisia siis tällä kertaa. Mitäs sinne kuuluu? 🙂