Xenia's day

Luottotakki & lasten suusta

Teksti: Xenia

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Tervehdys kaikille täältä valtavan kahvikupin ääreltä. Innostuin eilen illasta porrastreenejä tehdessä siinä määrin, että eihän siinä enää unesta saanut kiinni kun kotiin pääsin vasta puoli kymmenen maissa. Yö olikin oikein perinteinen liskojen yö, näin aivan kummallisia unia, välillä oli kuuma ja välillä aivan jäätävän kylmä.

Se siitä valitusvirrestä, sillä oikeastihan kaikki on paremmin kuin hyvin. Arki rullaa kivasti eteenpäin, mitä nyt tuo pojan uhma aiheuttaa aika paljon mielenkiintoisia tilanteita. Itseasiassa mikä tahansa siirtymä tai muutos, oli se sit pukeutuminen, lähteminen, autoon istuminen jne, saa tällä hetkellä aikaan raivarin. Pojan uhma onkin sitä laatua, että kaikki muu käy paitsi se, mitä minä sillä hetkellä toivon.

P5230330

Kaikki tämä kuuluu asiaan, mutta myönnän, etteivät nuo hetket ole suosikkejani. Se nyt on varmaan aika selvääkin. Noin muuten uhman ohella hän on kuitenki varsin charmikas tyyppi, jolle ei todellakaan voi olla vihainen. Hän on muina hetkinä varsin kohtelias nuori herra, joka on kovin ylpeä siitä kun pottailu on alkanut sujumaan. En vain voi käsittää, että hänkin on aivan pian jo kaksi. Vastahan hän oli pieni mötikkä, jonka kanssa palattiin synnytyssairaalasta.

P5230302P5230328

Tyttö on puolestaan jo niin iso tyttö. Hänen kanssaan keskustelee jo järkeviä ja välillä ihan yllättyy siitä, kuinka looginen tuollainen viisi vuotias jo on. Toisaalta sieltä tulee välillä aina suusta kaikkea hauskaakin. Niistä pitäisi melkein kirjoittaa kirja, sillä välillä olen tikahtua nauruun muun muassa hänen sanavalinnoistaan. Suosikkini on edelleen sana, jota hän käyttää hääpuvusta. Se ei nimittäin ole hääpuku, vaan se on naimismekko. Periaatteessa ihan looginen, mutta tietenkin aikuisena tuolla sanalla on vähän muutakin merkityssisältöä. Ja siis kun olen häntä tästä korjannut useamman kerran, mutta lähes joka kerta kun mennään meidän portaita ylös hän ihailee mun naimismekkoani niistä seinällä olevista kuvista.

P5230305

Toisaalta tyttäreni myös kysyi mun äidiltä josko hän saisi tämän auton sitten kun mummusta aika jättää ja hänestä tulee lintu (tyttäreni sanoi itse kerran, että ihmisestä tulee kuoltuaan lintu ja en ole häntä korjannut, mielestäni tuo on aika kaunis ajattelutapa). Äitini oli kysynyt häneltä, miksi juuri auto ja tyttäreni oli vastannut, että koska siinä on kattoikkuna. Äidilläni oli siinä vähän naurussa pitelemistä.

Lapset ovat kyllä huikeita tyyppejä, vaikka ei se lapsiarki mitenkään helppoa ole. Välillä unelmoin siitä, että olisi joku, joka auttaisi pyykinpesussa ja ruuanlaitossa. Miten luksusta olisi kun voisi tulla kotiin valmiiseen ruokapöytään ja pyykitkin olisi pestynä ja viikattuna. Tuollaiseen kodin hienosäätöön menee kuitenkin aika reilustikin aikaa, minkä tietysti käyttäisi mieluummin vaikkapa lasten kanssa oleskeluun. Ruuanlaitto vielä menee, mutta ne pyykit. Miten musta tuntuu, että vaikka pesisin koko korin tyhjäksi se on jo seuraavana päivänä ihan ääriään myöten täynnä. Olen sen suhteen kyllä oppinut ottamaan lunkimmin, kodarin oven voi aina vetää kiinni jos työtasoilla on painovoimaa uhmaavia pyykkikasoja.

Mutta. En mä kyllä vaihtaisi, en mistään hinnasta. Homma on nimittäin kuitenkin niin, että oli elämäntilanne mikä hyvänsä, olen minä ainakin kokenut aina itseni ihan yhtä lailla kiireiseksi. Yhden lapsen kanssa koin itseni kiireiseksi vaikka se nyt tähän kahden lapsen arkeen tottuneena olisikin piece of cake. Toisaalta ennen lapsia koin itseni myös kohtuu kiireiseksi vaikka arki olikin nykyiseen verrattuna hieman yksinkertaisempaa. Tässä onkin syy siihen, miksi mielestäni ei voi koskaan vertailla elämäntilanteita toisten ihmisten kanssa saatikka vedota siihen omaan kiireisempään elämäntilanteeseen. Ihan karvat nousee pystyyn jos lukee välillä kommentteja siitä, että joku ei saisi kokea tiettyjä tunteita siksi, että jollakin muulla on asiat vielä vaikeammin.

Ihmisellä on kuitenkin tapana tottua kaikkeen ja tietyllä tavalla se on ehkä myös meidän selviytymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Se, että ei saa nukuttua pitkään aikaan voi kuulostaa kauhealta, mutta siihenkin tottuu. Tai siihen, että viikonloppuisin ei saa nukkua kello seitsemän jälkeen. Itseasiassa niinä aamuina kun lapset eivät herää olen minä siitäkin huolimatta hereillä jo tuohon tuttuun aikaan ja se on ihan fine. Tottakai välillä kaipaa sellaista päivää kun voisi vaan olla ja katsoa sarjoja telkkarista, mutta toisaalta kaikkea ei voi saada. Ei voi saada sekä sitä lapsien tuomaa onnea, että sitä vapautta mikä varmasti aika monien vapaaehtoisesti lapsettomien päätöksen taustasyynä on. Jokainen tekeekin elämäänsä koskevat valinnat sitä kautta, mikä on itselle tärkeintä ja mikä onni, että meillä siihen nykyaikana on mahdollisuus. Uskonkin, että vielä meitä edeltävä sukupolvi ja etenkin sitä edeltävä ovat hankkineet lapsia ”koska niin kuuluu tehdä”. Nykyaikana onkin täysin ok olla menemättä naimisiin tai saamatta lapsia ja se on mun mielestäni suuri steppi kohti tasa-arvoa.

Näistä höpinöistä vielä asuun, jossa on yksi mun suosikkivaatekappaleista, nimittäin tämä nahkatakki. Se on kulkenut matkassa mukana jo blogin alkuajoista lähtien ja on yhä edelleen mielestäni todella kiva. Ajaton vaatekappale sanan varsinaisessa merkityksessä.

Keräsin teille pienen kollaasin saman tyyppisistä vaatteista kuin mitä minulla tässä kuvassa on. Ihastuin samalla tuohon tummansiniseen mekkoon (numero 8)! Näiden saattelemana ihanaa tiistaita kaikille! 🙂

ellos
1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6 / 7 / 8

 

Lue myös

X