max

Max

28.11.2016 Teksti: Xenia

P1010044P1010056P1010098P1010105P1010260P101008010703652_800995906629689_4941171781317977411_nP1010491P1010425 2IMG_3487P1170889

PA310032

Ensi viikolla siitä on jo kolme vuotta kun ajettiin hakemaan Maxia meille kotiin. Mä muistan kuinka Max istui tuon puolitoista tuntia mun sylissä pyyhkeeseen käärittynä ja tärisi vain kauttaaltaan.

Me oltiin silloin laitettu Maxille oma paikka, jossa tämä tuntisi olonsa turvalliseksi. Pari ekaa yötä meni lattialla nukkuessa, mutta sen jälkeen Max kotiutui meille varsin nopeasti ja siitä kuoriutui oikea monsteri. Pentuhampaat ja vikkelät jalat ei tosiaan ole mikään helpoin yhdistelmä ja muistan kuinka etenkin liehuvat lahkeet olivat Maxille kuin punainen vaate härälle. Tämä kausi kesti ehkä sen ekan kuukauden ja tosi nopeasti Max alkoi käyttäytymään ihan mallikkaasti. Me käytiin pentukoulussa sosiaalistamassa ja pentukurssilla hakemassa vähän oppia koulutukseen. Voi noita aikoja.

Tyttäremme syntyi kun Max oli aikalailla puolivuotias ja jälkikäteen ajateltuna tämä oli ihan loistava juttu, vaikka ehkä välillä vähän raskasta olikin. Max oppi nimittäin ihan pienestä pitäen siihen että ympärillä on lapsi/lapsia ja tytär puolestaan siihen että meillä on koira, jota pitää kunnioittaa ja josta tulee tytön ystävä.

Stressaattiin kyllä kovasti tuota tytön syntymää. Ilkikurinen Max oli kuitenkin ihan loppuun asti oma itsensä sillä jopa supistuksista kärsiessäni kärkkyi hän siinä meidän sängyn vieressä miehen tekemää leipää ja nappasi mun pudottoman omenapalan omaan napaansa. Voin kertoa että siinä tilanteessa oli huumori aika kaukana ja muistankin sanoneeni miehelle että nyt on Maxin aika lähteä muualle että saan keskittyä.

Kotiin palasimme tytön kanssa muutaman päivän kanssa ja heti alusta asti Max jotenkin ymmärsi, että tämä pieni ihminen ei ole mikään lelu vaan sitä pitää kohdella varovasti. Annoimme hänen haistella tyttöä ja niin pois päin, mutta emme tietenkään jättäneet Maxia ja tyttöä yksin keskenään.

Kuukaudet kului ja Max otti tytön ”vartiointiroolin”. Missä oli tyttö, siellä oli Max. Hellyyttävää ja muistan muutaman kyyneleen tänä aikana vuodattaneeni heitä katsoessani. Tyttö on aina ollut kiinnostunut Maxista ja tämän myötä hänellä ei ole koskaan ollut pelkoa koiria kohtaan. Onhan meillä iso musta yksilö kotona.

Kun ikää tuli lisää, osoitti tyttö kiinnostusta aina vain enemmän ja Max selkeästi viihtyi tytön seurassa. Jostain kumman syystä Max aina linnoittautuu nimenomaan tytön tuolin lähelle ruokaillessa, ilmeisesti sieltä putoaa ne parhaimmat herkkupalat.

Yleisesti ottaen Max ei voisi olla parempi perhekoira. Se on niin kiltti ja hyväsydäminen hölmö, että voisin suositella labbista rotuna kenelle tahansa, joka haluaa perhekoiran. Toki se vaatii isona koirana paljon liikuntaa (vähintään 1.5h/päivä), mutta mä ajattelen sen vain niin että saamme siinä itse liikuntaa. Eikös tästä ole jotain tutkimuksiakin että koiranomistajat on terveempiä juuri tästä kävelytys-aspektista johtuen?

Mitään huonoja puolia en nyt tähän hätään labbiksista keksi. Se on hyvä muistaa, että suun käyttö tulee heille luonnostaan (eivät pure, mutta kokeilevat kaikkea suullaan), ja tietenkin se, että karvaa näistä lähtee pienen tehtaan verran. Kouluttamalla suun käytön saa kuitenkin hallintaan eikä Max sitä juuri enää tee paitsi jos oikein innostuu aikuisten seurassa. Lasten lähellä on huomattavasti varovaisempi ja esim pudottaa lelunsa suustaan. Max on myös todella hyvä siinä mitkä on hänen lelunsa. Kumma kyllä, se ei ole tuhonnut yhtään mitään mitä ei saisi vaikka omat lelut kyllä kokevat kuoleman alta aikayksikön. Just vähän aikaa sitten naurettiin yhdelle lelulle, jossa oli joku puruvarma teknologia, joka oli jopa saanut patentin, mutta joka kuitenkin koki karvaan kohtalon noin puolessa tunnissa. 😀

Kaiken kaikkiaan Max on aivan ihana koira, jolla on mahtava luonne. Niin ja se osaa syyllistämisen jalon taidon kuten kuvista näkee. Milloin sen silmät anelevat ruokaa, lenkkiä tai muuten vain huomiota. Höpsö <3

Kommentit (20)

Mä oon kuullut muuten tätä aiemminkin. että koira otetaan vauvan yrityksen keskellä ja sit saman tien onkin raskaana. Selittyyköhän hoivavietillä vai sillä että saa muuta ajateltavaa, mutta aika mielenkiintoista!<3

Ihana Max! Meillä on ollut yksi labbis, opaspentu kasvatettavana vuoden ajan. Hän läpäisi testit ja on jo opiskelemassa uutta tehtäväänsä varten. Ikävä vaivaa, mutta päällimmäisenä on ylpeyden tunne. Koirastamme tulee toivottavasti jonkun näkövammaisen silmät, ja paras ystävä. 🙂 Kannattaa perehtyä Opaskoirakoulun hoitoperhetoimintaan, jos aihe tuntuu tärkeältä! Ps. Meidän koira on jo hyvän aikaa ollut koululla, mutta karvaa löytyy kotoa edelleen jokaisen siivouksen yhteydessä!

Voi ei, tuo Maxin katse on ihan kestämätön – hänet on niin unohdettu eikä selvästi ole saanut ruokaakaan tuntikausiin!?? 😀 ♡
Ootteko ikinä kokeillu kestävätkö Ikean pehmot herran käsittelyssä? 😀 Meidän koiralla on pysyneet ehjänä jo kauan, ja olen kuullut isompienkin koirien omistajalta samaa!

Hänet unohdetaan kokoajan! 😀 Heh, Ikean lelut kuolee nekin aika tosi nopeasti, muutama possu sieltä hankittu. 😀

Meilläkin labbis ja kaikki muut tuhotaan paitsi Ikean pehmot! Suosittelen 😀

Meillä nekin tuhotaan, en tajua! 😀

Milloin Elloksen 200e lahjakortin arvonnan tulos julkaistaan? 🙂

Voittajalle laitoin jo ko postauksen kommenttiboxissa ja sähköpostitse viestiä! 🙂

Voi, kuin meidän Milla. Sellainen n.30 cm Ressu-koira pysyi ehjänä, koska Milla oli tyttökoira, luuli sitä varmaan pennukseen. Laitettiin viimeiselle matkalle kainaloon, niin kuin Milla oli joka ilta itsekin asetellut sen nukkumaan mennessään.

Hei!

Nyt kun olen jonkin verran ottanut selvää labbiksista koska harkinnassa mahdollisesti sellainen, niin kiinnostaisi tietää onko Max näyttely- vai käyttölinjaa? Vai onko sekoitus? Hurmaava herra joka tapauksessa 🙂

Moi Xenia 🙂

Olisi mukava kuulla lisää koiranomistajan elämästä sillä koiran hankinta on ollut avomiehen kanssa haaveissa jo tovin. 🙂 Kauanko harkitsitte koiran hankintaa ja miten päädyitte labbikseen? Oliko Maxin koulutus helppoa? Koetko että koiran hankinta on muuttanut elämäänne paljon tai tuonut lisää rajoitteita? Kiitos jos jaksat vastata edes osaan kysymyksistä. 🙂

Max on kyllä komea poika ja ihanaa, että hän tulee hyvin toimeen tyttärenne kanssa. 🙂 Ihanaa joulunodotusta teidän perheelle!

Todella suloinen tapaus.

Me otimme Parsonin kun ei vauvaa kuulunut vuosien yrittämisen jälkeen. Koira tuli helmikuun alussa ja huomasin olevani raskaana maaliskuussa. Koiran on nyt kohta kahdeksan ja poika täytti juuri 7.
Molemmat ovat kyllä aikamoisia persoonia.

Mä oon kuullut muuten tätä aiemminkin. että koira otetaan vauvan yrityksen keskellä ja sit saman tien onkin raskaana. Selittyyköhän hoivavietillä vai sillä että saa muuta ajateltavaa, mutta aika mielenkiintoista!<3

Nostan kyllä teille hattua kun ootte selvinny pennusta ja vauvasta! Meijän riiviö oli niin hirveä pentuna, siis kertakaikkiaan niin kamala pentu kun olla voi että jos siinä olisi vielä ollut joku muu huolehdittava niin en tiedä mitä olisin tehny 😀 huh, onneks ne ajat on ohi vaikka työtä ton pörrin kanssa edelleen on

heh no ei max mikään ihana kyllä ensimmäisten parin kuukauden ajan ollut. 😀 Kauhea järsijä ja juoksi aina lahkeessa kiinni. 😀 Mutta ehti rauhoittua sit siiheks kunnes tyttäremme syntyi! 😀

Meillä on puolivuotias vauva ja meidän koira 2,5 v. on ollut aivan ihana! Sekä vauva että koira ovat ihan lumoutuneita toisistaan. Jos minä tai mies leikitään koiran kanssa, alkaa melkoinen leikkimurina ja kiskonta, mutta jos vauva koskee leluun, tippuu lelu heti koiran suusta ja vauva saa pitää lelun (ainakin koiran puolesta vaikka me ei vauvan anneta koiran leluilla leikkiä) 😀

Sama juttu täällä. Max tiputtaa lelun saman tien suustaan jos joku lapsi menee edes lähelle. 😀

Me painittiin kolme ja puoli vuotta sitten kultaisennoutajan ja labradorinnoutajan välillä. Valittiin kultsi, koska on pikkusen rauhallisempi kuin labbis. Koira ehti juuri täyttää sen 6kk, kun esikoinen syntyi. Kaikki mennyt loistavasti alun masennuksen jälkeen. Koira siis masentui aina iltaisin, kun vauva lähti yläkertaan nukkumaan eikä päässyt mukaan (yläkerta allergiavapaampaa aluetta miehen lievän koira-allergian takia). Koira meillä nyt 3,5v, esikoinen 3v ja kuopus 1v5kk. Kuopuksesta tuo koira ei välitä. Koira ylipäänsä tajusi koko lapsen olemassaolon, kun kuopus oli noin 4kk ja liikkui vähäsen. Tämänkään jälkeen ei paljon pienempää ole huomioinut. Isompi saa vaikka nukkua päällä, mutta pienempi ei saa olla vieressäkään tai koira vaihtaa paikkaa. Yhden tai kaksi lasten pikkupehmoa on tuhonnut, muuten on lelut pysyneet järjestyksessä. Lapset joskus (siis usein) leikkii koiran leluilla, mutta itkuhan siitä aina tulee, kun koira omansa ottaa. Selittäminen toimii isommalle, mutta pienempi ei ihan aina tajua eroa koiran ja omien lelujensa välillä. Meillä kans koira leikkii suulla, mutta koskaan ei lasten kanssa.

Voi Max! Komea on. 🙂

Niin on <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *