äitiys

Mennyttä, tulevaa & muistoja siitä hetkestä, jolloin melkein lopetin bloggaamisen

8.9.2018 Teksti: Xenia

Tuli näistä kuvista mieleen, että olen aika pitkälti kalenterin mukaan elävä ihminen. Jos kalenteri näyttää syyskuuta, minä pistän sen neuleen päälleni vaikka saisin hikoilla se päälläni kuin pieni porsas. Samaten keväällä vedän pikkukengät jalkaan hyvällä tuurilla jo siinä vaiheessa kun luntakin on vielä näkyvissä, koska noh, siinä vaiheessa on jo niin kyllästynyt niihin iänikuisiin saappaisiin ja kaikkeen lämpimään.

Miten virkistävää vaihtelua se onkin kun meillä on useampi eri vuodenaika, jotka ihan tosissaan ovat toisiinsa verrattuna kuin yö ja päivä.

P8270061

Olette varmaan tässä jo kohta kahdeksan vuoden aikana huomanneet, että mä olen tosi innostuvaa tyyppiä. Mä elän hyvin vahvasti tunteen varassa ja mietin asioita järjellä vasta sen alkuinnostuksen jälkeen. Sen verran järkeä tässä on kuitenkin vuosien varrella jo siunaantunut, että nukun suurempien päätösten kanssa useamman yön yli enkä ryntää suin päin ihan kaikkea kohti. Vaikka toki se sieltä puolen siltä välillä voikin näyttää, johtuen ihan vain siitä, että niitä asioita käydään läpi yleensä omassa mielessä aika moneen otteeseen ennen kuin niitä sanotaan ääneen muillekin kuin lähipiirille.

Toivottavasti ette nyt joudu pettymään, sillä mulla ei ole mitään meheviä salaisuuksia muhimassa takataskussa tai mitään muutakaan valtavaa päätöstä, joka on juuri tehty. Toki paljon on mielessä. On opinnot, työt ja tulevaisuuden suunnitelmat, mutta ei mitään sen erikoisempaa.

P8270066

Olen monesti kertonut täällä unelmiani, mutta nykyisin ajattelen niitä mieluummin päämäärinä ja tavoitteina. Selvää on nimittäin sekin, että elämänkokemuksen myötä ne unelmat eivät ole enää täysin epärealistisia, vaan ihan sellaisia, joihin minä voin omin toimini vaikuttaa. Meillä on esimerkiksi yhteinen päämäärä sen suhteen missä me ollaan taloudellisesti kymmenen vuoden päästä. Olemme aloittaneet talon rakentamisella, nyt parin viikon sisällä aloittamassa sitä sijoitusprojektia vihdoin ja sen jälkeen on tarkoitus jatkaa samalla tiellä. Lähdetään pienestä ja jokaisen projektin jälkeen on enemmän pääomaa. Se on tarkoituksena.

Moni ei ehkä ymmärrä sitä, että tämä on meidän tapa turvata selustaamme tulevaisuudessa. Monelle muulle oman kodin rakentaminen on ainutkertainen juttu siinä mielessä, että siinä sit pysytään ja ollaan. Meille se ei kuitenkaan koskaan ole ollut ajatuksena. Toki olemme tähän kotiin kiintyneitä, mutta kodin voi tehdä muuallekin. Ei se paikka, vaan ne ihmiset siinä ympärillä.

P8270067

Tässä mielessä ihmiset jakaantuvat ehkä kahteen eri leiriin. Toiset haluavat asua samassa paikassa aina, luoda muistonsa nimenomaan paikkoihin ja se on hieno juttu. Toiset sit eivät välttämättä syystä tai toisesta toimi samalla ja sekin on mahtavaa. Meille kuitenkin nämä päätökset ovat pitkälti sen sanelemia, mikä on taloudellisesti järkevää. Miksikään miljardööreiksi tällä ei tosiaan koskaan tulla, mutta toiveena on se, että eläkeiässä ei tarvitse stressata rahasta ja voi matkustella, jos elämä meidät sinne asti (toivottavasti) vie.<3

Tietyllä tavalla olen kuitenkin aivan hemmetin kiitollinen siitä kaikesta mitä mä olen tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka ehkä hieman epätavallista polkua olen eteenpäin kulkenut. Se on kuitenkin mahdollistanut sen, että me ollaan nyt tässä talossa, näiden lasten kanssa ja meillä on mahdollisuus pikkuhiljaa kasvattaa omaisuutta, joka on saanut aivan alunperin alkunsa mun palkastani yrittäjänä ja mieheni innosta paiskia töitä meidän kodin eteen, ilman ulkopuolista palkkaa.

P8270074

Oli aika kun sain täällä blogissani palautetta siitä, että eikö mua hävetä kun kirjoitan noloa blogia jos ja kun joku tuleva työnantajani näkee kirjoitukseni. Muistan silloin kuinka pahalta tuollainen ilkeämielisesti kirjoitettu kommentointi tuntui, mutta nyt en hetkauttaisi tuolle enää korvaanikaan.

En ensinnäkään ole koskaan ollut kovinkaan provosoiva ja ihan syystä. Jätän sen muille ihmisille. Tottakai mulla on paljon mielipiteitä, mutta en näe tämän blogin itseisarvona sitä, että tänne muodostuu väittelykulttuuri. Mulle tämä on kiva paikka jakaa fiiliksiä menneestä ja tulevasta ja kaikkea muuta siltä väliltä. Ja sille olen ollut uskollinen jo lähes kahdeksan vuotta

P8270059

neulemekko: H&M (vastaava täällä & täällä)

kengät: Converse (nämä, nyt -20%)

laukku: Fendi (tämä malli)

Aina ei kuitenkaan ole ollut samoin, jossain vaiheessa nimittäin piilottelin taustaani osittain varmaankin oman epävarmuuteni vuoksi. Ajattelin, että en ole tarpeeksi hyvä näin. Että mun pitää tehdä jotain todella paljon vakavammin otettavaa, että voin olla menestyvä ja pidetty.

Olen kuitenkin nykyisin elämässäni siihen tilanteeseen että en enää häpeä. Päinvastoin olen samperin ylpeä. Mä olen tehnyt tästä uran itselleni ja ansainnut sillä elannon jo 7 vuotta. Aloittanut kaiken tyhjästä ja rakentanut sitä eteenpäin. Olen tottakai äärettömän kiitollinen, että niin moni teistä on jaksanut lukea mun punaista lankaa vailla olevia höpinöitä jo vuosikaudet. Kiitos!

Lyhennettynä kaikki lähtee loppupeleissä siitä, että voi seistä selkä suorana omien sanomisten ja tekojen takana.. Tottakai mielipiteet ovat muuttuneet vuosien saatossa, mutta kenellepä näin ei olisi käynyt? Harva ajattelee ihan samoin tavoin asioista ja elämästä kuin 10 vuotta sitten.

En ole teille kertonut, mutta oli aika kun harkitsin oikeasti lopettavani blogin. Olin tosi jotenkin väsynyt kaikkeen huonoon fiilikseen mitä sitä kautta sain. Tämä ajoittui ensimmäisen lapseni syntymään, jonka jälkeen joku oli kiusallaan tehnyt minusta lastensuojeluilmoituksen. Muistan tuon päivän yhä edelleen kuin eilisen. Imetin 3-viikkoista tytärtäni sohvalla kun puhelin soi ja joku sieltä kyseli, että onko Xenia Andersson puhelimessa ja kertoi soittavansa lastensuojelusta. Mä luulin puhelua pilapuheluksi, mutta kun he soittivat uudestaan yhdistin 1+1 ja menin ihan paniikkiin.

Moni pienen vauvan äiti varmaan muistaa sen kuinka haavoittuvainen on esikoisen syntymän jälkeen kun hormonit heittää vielä häränpyllyä. Tuo hyökkäys meidän perhettä kohtaan oli jotain anteeksiantamatonta. Luojan kiitos vainoaminen on sen jälkeen lisätty rikoslakiin enkä todellakaan pelkäisi tehdä rikosilmoitusta jos näin kävisi.

Miten oksettavaa, että joku vihaa minua niin suuresti, että menee noin pitkälle. Ja käyttää siihen päälle vielä jo muutenkin rajallisia lastensuojelun resursseja. Hävettävää.

Olin tuon jälkeen pitkään tosi vihainen, mutta jotenkin siitäkin pääsi yli. Mutta ei se tosiaan vaikuttanut mitenkään positiivisesti fiiliksiin, mitä mulla blogista oli. Koin sen pitkään jotenkin uhkaavana ja sulkeuduin enemmän.

Kaikki ei aina ole ruusuilla tanssimista, mutta näissä tilanteissa kannattaa miettiä hetken ennen sen lopullisen päätöksen tekoa. Mä olen todella iloinen siitä, että olen tässä edelleen, enkä antanut jonkun kiusaajan lannistaa. En ole ehkä enää yhtä jännittävä kuin aikoinaan, mutta oma itseni yhä edelleen. Eikä mulla ole aikomustakaan tätä lopettaa. Ehkä postaustahti tulevaisuudessa hiljenee aavistuksen jos (KUN!) teen sisustussuunnittelijan töiatä, mutta toisaalta blogissa se tulee todennäköisesti näkymään vaan siinä, että täällä on aavistuksen vielä enemmän sisustusjuttuja.

Elämä on kyllä erikoista välillä. Olen kuitenkin siitä hyvin elävä esimerkki, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, mitä ajattelet itse itsestäsi – niin kauan kun se tekemäsi ei vaikuta muihin negatiivisesti.

Minä toivottelen teille sohvalta käsin hyvää viikonloppua! Mies tekee pojan päiväuniajan töitä autotallin parissa ja tuolla on ulkona just pihan tasoitukset meneillään sillä pihakiveys on tekeillä. Pitäisi tilata 230 neliötä pihakiveä, jestas mikä määrä. Mietittiin ensin, että tehdään vaan osa, mutta tunnetaan itsemme ja se alkaisi ärsyttämään pikkuhiljaa. Nyt tulee siis käytännössä koko meidän ”lopputontti” kiveyksellä, niin siistiä! Miten tästä malttaa sit muuttaa?

Siihen liittyen meillä on muuten yksi yhteinen näkemys siitä, että jos (KUN) rakennamme seuraavan talon, se on viimeistä piirtoa myöten valmis kun muutamme sinne. Ei tällaista rakentamista jaksa joka viikonloppu tehdä vuodesta toiseen, vaan keskittyy mieluummin viikonloppuisin kivaan oleiluun ja hoitaa vaan sen vaadittavan nurmikonleikkuun ja kukkapensaiden siistinä pidon. Ai että!

Pitää muuten tehdä nyt asap se reseptipostaus sillä tein tänään jo toistamiseen maailman herkullisinta tomaattikeittoa!

Tyttö muuten kyselee mua kirjoittamaan eri sanoja paperille ja sit hän jäljentää ne. Ensiaskel kohti luku ja kirjoitustaitoa!<3

Mitä ihaninta lauantaita teille!

Kommentit (33)

Olen samaa mieltä tuosta kuin sinä. Ja kuten tuossa sanoinkin, nykyisin on tuo vainoaminen rikoslaissa, johon varmasti voi vedota, jos joku ottaisi asiakseen tehtailla tällaisia toistuvasti. Yhdestä kerrasta se ei vielä menisi läpi. Meillä kävi onni kun neuvolatäti tuntee mun taustat eikä ollut tarvetta edes kotikäynnille, mutta kyllä se tuostakin huolimatta aiheuttaa tarpeetonta stressiä pienen lapsen vanhemmille ja tästä syystä mun mielestä onkin hienoa, että ihan miten tahansa ei voi toimia. Ja jos lapsi on oikeasti vaarassa niin silloinhan kyse ei ole vainoamisesta, eli en näe siinä mielessä mitään syytä miksi joku pelkäisi lastensuojeluilmoituksen tekoa versus se kunnianloukkaus! 🙂 Tästä näkökulmsta on koko lainsäädäntö mennyt huomattavasti parempaan suuntaan! 🙂

Jee Xenia! Hyvänmielen postaus parhaimmillaan. Toivotan sulle kaikkea hyvää! Ihanaa että kirjoitat blogiasi, saan täältä aina hyvän mielen päivääni. 🙂

Kiitoksia elli!!:)

Tohon lastensuojeluilmoitukseen ei voi todeta kuin että todella ala-arvoista toimintaa! Näin pienen vauvan äitinä voin vaan kuvitella miltä se tuntui ja tosiaan niitä lastensuojelun niukkoja resursseja kannattais suunnata sinne missä tarvetta on.

Oot mahtava! <3

Siinä on muutenkin niin uuden äärällä, että tällainen pilanteko ei kyllä tee mitään hyvää!:/

Siis mitäh! Ihan järkyttävä tuo lastensuojeluilmoitus… Se ei ole pelkästään loukkaus sinua ja miestäsi kohtaan, sillä ilkeily tehdään viattoman, pienen lapsen kustannuksella! Tiedätkö, pystyykö tällaisista nostaa kunnianloukkaussyytettä? Ihan järkyttävää. Ja mitä tulee tuohon, että olet hävennyt taustaasi niin onneksi olet päässyt irti ajatuksesta! Uskon että minun tavalla moni muukin on (hyvällä tavalla) kateellinen sulle ja ylpeä susta! Siis säähän oot luonu ihan mahtavan uran, eikä todellakaan oo aihetta häpeämiseen! 🙂 Päin vastoin, oot kyllä tietynlainen esikuva siitä, kuinka pitää tehdä niin kuin itse haluaa ja tuntee. Ihana ettet lopettanut bloggaamista <3 Oot upea, Xenia! <3

No ONNEKSI ei voi nostaa kunnianloukkaussyytettä lasun tekemisestä. Lasu on tarkoitettu lasten suojelemiseksi, ja sen voi tehdä aina, kun herää pienikin epäilys lapsen turvallisuudesta tai kasvusta. Aiheellisetkin tehdyt lasut vähenisivät varmasti, jos ihmiset pelkäisivät jotain ilmoituksen teosta seuraavia kunnianloukkaussyytteitä. Aiheetta tehty lasu ei johda mihinkään pahaan, eli niitä on ihan turha pelätä, vaikka ihan ymmärrettävästi säikäyttääkin. Xeniankin tapauksessa varmasti selvisi pikaisella kotikäynnillä, että mitään huolta ei ole. Inhottavaa, että lasuja joskus harvoin tehdään myös kiusaamistarkoituksessa, mutta useimmiten ne kumpuavat varmasti ihan aidosta huolesta – nekin, jotka eivät johda mihinkään toimenpiteisiin.

Olen samaa mieltä tuosta kuin sinä. Ja kuten tuossa sanoinkin, nykyisin on tuo vainoaminen rikoslaissa, johon varmasti voi vedota, jos joku ottaisi asiakseen tehtailla tällaisia toistuvasti. Yhdestä kerrasta se ei vielä menisi läpi. Meillä kävi onni kun neuvolatäti tuntee mun taustat eikä ollut tarvetta edes kotikäynnille, mutta kyllä se tuostakin huolimatta aiheuttaa tarpeetonta stressiä pienen lapsen vanhemmille ja tästä syystä mun mielestä onkin hienoa, että ihan miten tahansa ei voi toimia. Ja jos lapsi on oikeasti vaarassa niin silloinhan kyse ei ole vainoamisesta, eli en näe siinä mielessä mitään syytä miksi joku pelkäisi lastensuojeluilmoituksen tekoa versus se kunnianloukkaus! 🙂 Tästä näkökulmsta on koko lainsäädäntö mennyt huomattavasti parempaan suuntaan! 🙂

Kunnianloukkaus edellyttää julkisuutta, menisi enemmän tuon nykyisen vainoamisen piiriin, mutta luulen että edellyttäisi toistuvampaa pahantekoa! Mulle silloin joku soitteli hiljaisia puheluita, kenties sama ihminen?! Mutta siis samaa mieltä, että törkeyden huipentuma, mutta myös niin väärin ko instanssin resursseja kohtaan!

Mä mietin vielä tota lastensuojeluilmoitusta, että oliko se siis varmasti ilkeydellä tehty vai olisiko vaan joku kukkahattutäti naapurista ylireagoinut?

Tarkoitin siis tolla kukkahattutädillä sitä, kun on sellaisiakin ihmistyyppejä jotka luulevat tietävänsä kaiken kaikesta muita paremmin ja saattavat ihan tuntemattomillekin antaa lastenhoitoon ikävällä sävyllä ”neuvoja”. Tiedän yhden henkilön jolla kokemusta tuosta ja ls-ilmoitus tehty turhasta. Etten siis tarkoittanut mitenkään ilkeyttäni, en missään tapauksessa ja tiedän että asia on sinulle arka ja kunnioitan sitä. :/ Vaikutat hyvältä äidiltä lapsillesi ja sellaiselta lämpimältä, iloiselta ja huolehtivalta. Mä olen jo pitkään sun blogia lukenut ja mulla on pelkästään hyvää sanottavaa. Ihan aidosti toivon sinulle ja perheellesi hyvää ja toivon että saamme jatkossakin lukea blogiasi ja seurata kuulumisia. Kiitos Xenia ♡

Mihinköhän voi ylireagoida kun kaikki oli erittäin hyvin? Ja siis sen enempää asioihin menemättä mulle kerrottiin ls:n syy ja se oli keksitty juttu. Avasin näitä nyt siksi kun aika on kulunut ja parantanut haavat. Mitään spekulointia en kaipaa. Jäi jotenkin vähän outo fiilis kommenteistasi, oletkohan sama ihminen joka instassa mulle kirjoitellut?

Kukkahattutädin lastensuojeluilmoituksella edellinen kommentoija varmaan tarkoitti jotain silloiseen naapurustoosi kuuluvaa henkilöä, jolla viiraa päästä. Näin itse kommentin ymmärsin. Että olisi saattanut olla joku muukin kuin blogin seuraaja, näitä hulluja kun voi asua ihan samalla kadulla. Anteeksi, ei ole tarkoitus tämän enempää spekuloida, tuntui vain että käsitit edellisen henkilön kommentin niin, että ilmoitukselle olisi ollut jotain aihetta.

Moikka!
Ihan ensin haluisin kysyä että onko kaikki muuten ok? Jotenkin minulle on tullut sellainen tunne, että olet ollut hieman väsyneen oloinen ja olen huomannut sen kuvienkin takaa. Saatan olla tottakai väärässäkin, mutta oli nyt pakko kysyä.

Noista talojutuista sen verran että monethan tekee sitä, että rakentaa ja muuttaa tietyn ajan kuluessa uuteen ja tekevät sitä sijoitusmielessä. Ainoa haittapuoli siinä on, että jos talo ei menekään kaupaksi. Ihmisistä on tullut kiristävän yhteiskunnan ja taloustilanteen myötä entistä tarkempia ja varovaisempia. Siksi ihmiset myös muuttavat omakotitaloista halvempiin asumismuotoihin.

Sä olet joutunut kokemaan aika kovia, kun oli toi lastensuojelujuttu ja silloin se auppari. Mikä muuten sen aupparin laita nykyään on, että tuliko sille tytölle jotain sanktioita vai miten siinä lopulta kävi?

Kaikesta huolimatta ihanaa syyskuuta ja koita jaksella. Kiva kun teet blogia! 🙂

Ja se tietysti haittapuolena rakennushommassa, etenkin kun perheessä rakennusalanfirma, että aika nopeasti toiminta laitetaan verolle. Mutta eipä se silti estä, etteikö sitä voisi sijoitusmielessä tehdä 🙂

No siis nämä ulkopuoliset menee anyway verollisena ja jos useampi talo rakennetaan niin yleensä kolmas verollisena jos on alan ammattilainen, näin kho:n ennakkopäätöksen mukaan!:)

Hohhhoijaa, ihan sikaharvoin katson kommenttiosiota, mutta tää oli varmaan jo 10. kerta, kun joku ystävällisesti mainitsee tuosta verojutusta. Ymmärtäisin ton jatkuvan muistuttelun, jos postauksissasi väittäisit, että itse rakennettuja taloja voisi loputtomiin myydä ilman myyntivoittoveroja, mutta niinhän sä et oo ikinä tehnyt.

Ylipäätään suomalaisilla on usein sellanen hassu luulo, et myyntivoiton verotus tarkoittaisi samaa kuin se, ettei asunnolla voi tehdä yhtään voittoa. Ei jotenkaan tunnuta ymmärtävän, että kyllähän siitä voitosta silti jää käteen kaksi kolmasosaa. Ja rahaa sekin todellakin on!

Mä en ymmärrä tätä alkuunsa. Olen hyvin perillä veroasioista, joten tuntuu kummalliselta, että siitä muistutellaan ja oletetaan, että tekisin suurinpiirtein veropetoksen heti ensitilassa jos mahdollista. Ei ole kiinnostusta moiseen, hoidan asiani kaikin puolin asianmukaisesti!:) ihanaa sunnuntaita!<3

Hassua kun sanot, päinvastoin nyt tuntuu siltä, että on aivan ihanaa kun on tasapaino kaikessa, toisin kuin ekana vauvavuonna!:D auppari on edelleen suomessa, mutten jaksa vaivata päätäni sillä enää. Tein silloin rikosilmon sen perusteella mitä tiesin (eli en juuri mitään) ja se jätettiin tutkittavaksi ottamisen jälkeen sillensä. Eräs nainen minuun otti yhteyttä aupin ollessa hänen luonaan ja päätyi hänet erottamaan valheiden perusteella mutta olen aika 100% varma että on edelleen täällä!

Mitä tulee tuohon koettelemuksiin. En usko että olen sen kummemmin kokenut kovia, ehkä ne vain muistuvat lukijoille mieleen kun siitä auppijutustakin tuli kauhea skandaali!:) ja siis mitä tulee rakentamiseen ja myymiseen. Meillä nimenomaan tarkoitus tehdä sitä niin ettei haittaa jos ei mene kaupaksi, sit asutaan siinä!!:)

Huh ihan kamala juttu tuo täysin perätön lastensuojeluilmoitus. En yhtään ihmettele, jos olet silloin pohtinut blogin lopettamista. 😔

Oikein mukavaa syksyä! Sun blogi on ollut mun lemppareita ihan alusta asti.

Se oli niin suuri hyökkäys omaa perusturvallisuuden tunnetta vastaan, että tuntui hetken aikaa siltä ettei ole muuta vaihtoehtoa. Onneksi nykyisin on se vainoaminen rikoslaissa, vähentää varmasti juuri tämäntyyppisten väärinkäytösten uhkaa!:) ihanaa vkloppua sinne!<3

Hei Xenia, olipas kivaa luettavaa, tykkään kovasti näistä teksteistä, missä pohdiskelet asioita monipuolisesti! Ihan kuin kuuntelis kaverin juttuja kahvilla 🙂
Oot ehkä aiemmin kertonutkin, mutta kysyn nyt kun en muista: saitko sun oikeustieteen opinnot päätökseen vai vaihdoitko vaan mielekkäämpään alaan? Muistaakseni palautit gradun? Ihanaa kuitenkin, että olet löytänyt sen mitä sydämesi haluaa tehdä, se on ihailtavaa!
Täällä toista vuotta pelkkää gradua tehneenä kahden lapsen äitinä olen niiiiiiin onnellinen, että kohta on maaliviiva näkyvissä! 😍 tsemppiä opintoihin!

http://www.thebeautybeneath.com

Olipa ihana rehellinen postaus, kiitos! <3

Ärsyttää ja kiukuttaa noi pahanilmanlinnut, jotka kommentoi somessa ainoastaan ilkeästi ja loukkaamistarkoituksessa. Ne on varmasti vaan kateellisia kauniille ja menestyvälle naiselle.

Eräs tuttavani on jo vuosikausia rakentanut ok-taloja pk-seudulle miehensä kanssa, joka on rakennusalan ammattilainen. Kun rakennustyö on pitkälti ”ilmaista”, he ovat kuulemma tehneet voittoa n. 100k per talo. Ovat siis itse jonkin aikaa aina asuneet talossa ja sitten myyneet. Aivan hemmetin hyvä voitto Suomessa, missä on haastavaa päästä rikastumaan! Teillä on tosi hyvät edellytykset hommalle, kun molemmilla on tarvittavaa osaamista. 🙂 Go for it 🙂 Todella kiva lukea aiheeseen liittyviä juttuja blogista. Itse juuri myin ensiasuntoni Helsingissä mukavalla voitolla ja nyt olen ostamassa sijoitusasuntoa muualta.

Hei!

Olen lukenut blogiasi vasta vuoden verran, ja tästä on tullut yksi suosikeistani. Ihania sisustusjuttuja, ja tottakai muiden lapsiperheiden arki kiinnostaa kun myös itselläni on 2 pientä lasta.

Tuo perätön lastensuojeluilmoitus tuntui varmasti tosi pahalta, varsinkin uutena, pienen vauvan äitinä.

Voisitko kirjoittaa joskus siitä, miten olette tavanneet miehesi kanssa? Tai löytyykö tästä tai häistänne jotain vanhempaa postausta? 😊

Mukavaa alkavaa syksyä teidän perheelle!

Ai että Xeni sun postauksia on kyllä ihana lukea. Niistä todella paistaa läpi se, että luotat itseesi ja sinulla on hyvä itsetunto. <3

Leuka loksahti auki kun luin tuosta ls-jutusta, miten julmaa! Siinä on niin herkillä uuden pienen ihmeen kanssa ja kaikki on uutta, niin ei todellakaan kaipaa mitään ilkeilyä tai vanhemmuuden epäilyjä. Suututtaa, että joku kehtaakin tehdä tuollaista 🙁

Siulla on ihana blogi, jota lukee ihastellen miten ahkera ja rohkea olet. Aurinkoisia syyspäiviä siulle ja teijän perheelle!😊🍂☀️

Tehtiinkö sulle värinpoisto hiuksiin vai miten sait vaalennettua niitä noin paljon?

Kesän alussa laitettiin raitoja ja sen jälkeen ei ole muuten koskettu kuin sävytetty aavistus viileämpään. Aurinko vaalentanut! 🙂

Muistan kun sait niin inhottavaa viestiä kommenttiboxiin kun esikoisenne syntyi ja jo raskausaikana että rehellisyyden nimissä en ehkä itse olisi kestänyt ja olisin varmaan saattanut lopettaa koko blogin. Toisaalta kun siihen on jo satsannut niin olisihan voinut käydä niin ettei olisi antanut muiden ajaa luovuttamaan. Mutta olisin saattanut kyllä ottaa tuon aika raskaasti. Sinun blogin lukijoiksi on kyllä päätynyt myös ilmeisen mielenvikaista porukkaa 😀 mutta onneksi suurin osa meistä täysjärkisiä.. 😉 hehehe 😀 Olet ihailtavan reipas ja rohkea 🙂 Mukavaa alkusyksyä <3

Luojan kiitos ne kommentit ovat aika pitkälti historiaa ja siihen verrattuna saan tosi paljon vähemmän kuraa niskaan täällä blogissa. <3

Xenia, sinä olet yksi syy miksi itse aloitin blogin. Olet inspiroiva ja kirjotat asiat niin kun ne on, ja vaikka oma blogini on vasta alkumetreillä, ja vaikka olen saanut myös ikäviä kommentteja, silti saan puhtia siitä että sinä, ja moni muu, on käynyt saman läpi ja hyvin menee! Ihmisten ilkeys kyllä ihmetyttää isolla i:llä niin monta kertaa, en kerta kaikkiaan ymmärrä miksi aikuiset ihmiset viitsivät lähteä toista haukkumaan, ihmistä jota ei edes tunne. Uskomatonta mitä sinä ja perheesi on käynyt läpi, mutta ”more power to you” että jaksat vielä meitä kaikkia viihdyttää blogillasi kaikesta huolimatta. Kiitos! <3

Kiitoksia mitä ihanimmasta palautteesta Carita!<3 Ja kyllä. Sosiaalinen media mahdollistaa valitettavasti myös tämän kiusaamisilmiön, mitä niin usein puetaan "kritiiksi" tai "palautteeksi", jota tulisi sietää. Mitään kiusantekoa ei tarvitse sietää, vaikka se vielä ainakin näyttää olevan enemmän pääsääntö kuin poikkeus, että sitä koetaan. Näinä hetkinä on kuitenkin hyvä muistaa, että ne sanat tai teot eivät kerro sinusta vaan kiusaajasta itsestään. Ollaan sen yläpuolella!<3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *