Äitiasiaa

Mikä on teidän ideaali lapsiluku?

29.8.2019 Teksti: Xenia

Olen tässä kolmatta lasta toivoessa pitkään miettinyt sitä, mihin tuo toive perustuu. Miksi juuri minä ja mieheni molemmat kaksilapsisen perheen lapsina toivomme suurempaa perhettä? Olen päätynyt siihen, että ei tuolle oikeastaan ole mitään varsinaista selitystä. Pikemminkin se taitaa olla sydämen asia ja tunne, joka ohjaa meitä.

Jos asiaa mietin kuitenkin tarkemmin on mulla yksi ajatus mielessä. Nimittäin se, että kodissamme on elämää ja yksi suurimmista haaveistani onkin se, että istuisimme kaikki ison pöydän ympärillä ja lapsilla olisi kentis jo omiakin perheitä mukanaan. Olen aina hieman kadehtinut heitä joilla on suuri perhe, mutta sen kummemmin omaa toivelapsilukua ajattelematta toitottanut sitä perinteistä kahta.

Toki sehän on selvää, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia, taidan olla siitä ihan itsekin elävänä todisteena, mutta tässä puhunkin nyt toiveista, en niinkään siitä, mitä sit tulee tapahtumaan. Jos toiveet ja toteutunut tilanne eivät ole edes lähelle toisiaan joutuu asiaa käsittelemään varmasti aikalailla, sehän on selvää. Ehkä lasten suhteen tuo toiveiden ja toteutuneen välisen kuilun aiheuttama tuska saattaa kuitenkin olla montaa muuta asiantilaa suurempi. Voisin väittää, ettei mikään vedä vertoja sille tunteelle kun saat pitkän toiveen jälkeen lapsen syliisi tai sille tuskalle jos se ei näytä syystä tai toisesta toteutuvan.

P7200015

Nykyisin on onneksi jo täysin normaalia olla haluamatta lapsia, eikä sitä katsota mitenkään pahalla. Mutta mun mielestä olisi mielenkiintoista tietää johtuuko Suomessakin alati laskeva syntyvyys juuri siitä, että on ihan ok olla hankkimatta (inhoan sanaa lasten hankinta, mutta tässä yhteydessä se kuulostaa loogisemmalta) yhden yhtää lasta, vai onko se sitä, että keskimääräisesti lapsia hankitaan vasta myöhemmällä iällä, jolloin fysiisistä syistä johtuen asia ei olekaan aina välttämättä niin yksinkertaista. Voihan se olla myös se, että ihmiset hakevat nykyaikana enemmän itseään muun muassa matkustamalla ja lasten jälkeen se tietynlainen spontaanius vähintäänkin vaikeutuu. Tai se, että ihmiset eivät halua tuoda lapsia tähän maailmaan vaikkapa taloudellisista tai ilmastollisista syistä. Oli oman toiveen ja päätöksen takana mikä syy tahansa, siihen on jokainen tietystikin oikeutettu!<3

Omalla kohdallani ensimmäisen lapsen saanti aiheutti sellaisen reaktion, että halusin lisää. En edes osaa selittää sitä, mutta joku tunne minulla vain on. Toki olen minäkin ollut suurin piirtein soittamassa aikaa sterilisaatioon huonosti nukuttujen öiden jälkeen, mutta kun ei lapset ole vain sitä. Mä näen sen niin, että mulle ne parhaimmat asiat elämässä eivät ole niitä helpoimpia. Eihän lapsiarki nimittäin sitä ole. Ja toki tällä en viittaa siihen, että ihmiset eivät haluaisi lapsia tämän vuoksi, puhun vain itsestäni ja omista tuntemuksistani. Lapsiarki voi olla väsyttävää ja kuluttavaa, mutta myös niin antoisaa ja rakkauden täyteistä. Sellaista rakkautta mitä minä koen lapsiini en ole muutoin kokenut. Tottakai rakastan miestäni ja läheisiäni, mutta lapsiani kohtaan kokemani rakkaus on erilaista. Ei sitä oikein voi edes selittää muutoin kuin kuvailemalla sitä pyyteettömäksi rakkaudeksi.

Näen sen ehkä myös niin, että etenkin ikäeron ollessa suurempi, mahdollinen kolmas lapsi ei enää tekisi arjesta todella kuluttavaa.  Lapset kun kuitenkin kasvavat koko ajan ja tulevat aina vain itsenäisemmiksi. Varmasti siis aika eri asia saada vaikkapa kolmoset kuin kolme lasta aina esimerkiksi 3+ vuoden välein.

P1120313

Mutta, parhaat asiat ovat myös niitä, mihin meillä ei välttämättä ole mitään sanavaltaa. Ne meille ehkä annetaan ja aikatauluun emme välttämättä voi merkittävästi vaikuttaa. Monen asian suhteen onkin annettava valta korkeammille voimille, mutta toisaalta samaan aikaan mä en ole koskaan uskonut siihen, ettenkö voisi sanoa unelmiani ääneen. Päinvastoin on mielestäni ainoastaan inhimillistä, että meistä jokaisella on unelmia. Olivat ne sit työhön liittyviä, opintoihin liittyviä, kotiin tai matkailuun liittyviä tai lapsiin liittyviä. Monelle unelman ääneen sanominen on merkki siitä, että se ei toteudu, mutta mä uskon, että asiat tapahtuvat jos ovat tapahtuakseen. Olenkin itseasiassa aika yllättynyt siitä, miten lungisti mä olen tämän ottanut. Toisaalta mä näen itseni jo nyt niin onnekkaana, että sekin varmasti vaikuttaa.

Kertokaa vähän mikä on teidän toiveenne lasten suhteen? Haluatteko yhden vai useamman vai ette kenties yhtään? <3

Lue myös

Suosittelemme