elämä

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi?

21.6.2018 Teksti: Xenia

Me käytiin pitkiä ja syvällisiä keskusteluja Pariisin matkalla ja pohdittiin muun muassa sitä, mikä saa kunkin meistä kokemaan onnen tunteita ja mikä ylipäänsä saa meidät kokemaan itsemme onnekkaaksi.

Mun vastaus oli ihan selvä: Ihmiset, joita minulla on elämässäni. Ilman heitä, mikään ei tuntuisi miltään. Mutta toisaalta vaikkei mulla olisi mitään muuta kuin heidät, voisin silti kokea onnea.

Se on oikeastaan aika käsittämöntä miten paljon ystävyyssuhteet mulle antaa. Saatikka sit se, miten turvallinen tunne on kun voin sanoa miehelleni just sen mitä ajattelen ja hän kuuntelee ja auttaa aina. Missä vaiheessa musta tuli näin onnekas? Siinäkö vaiheessa kun lakkasin hakemasta onnea muualta vai ihan vaan sattuman kautta?

Olen monesti katsonut kodissamme ympärilleni ja havainnut sen kuinka onnekas siitäkin olen. Tietyllä tavalla kun ne materialistiset asiat ympärillä mahdollistaa sen onnen kokemisen niistä oikeasti tärkeistä asioista. On helpompi olla onnellinen niistä oikeasti tärkeistä asioista kun on turvassa neljän seinän sisällä ja on sen verran rahaa, että voi maksaa postissa tulevat laskut.

P6060012

Mun mielestä ulkomaille matkustaminen on joka kerta yhtä silmiä avartava kokemus. Vaikka meilläkin on Suomessa kerjäläisiä, ei meillä näe kodittomia tekemässä majaa kaduile. Tuolla Pariisin reissullamme ehkä hätkädyttävin kokemus oli autotiellä kun mies siinä vieressä otti vettä suihkulähteestä pulloon ja peseytyi siinä samalla. Hänellä oli noin 4-vuotias poika mukanaan ja mulle tuli siinä aivan älyttömän huono olo maailman epäreiluudesta. Heti siinä perässä oli kyllä joku mummu kerjäämässä rahaa ja taksikuski sanoi että kaikki on näytelmää, mutta vaikka olisikin, ei sinulla varmaan asiat ole kovin hyvin jos joudut noin tekemään.

Elämä on tosiaan erikoista. Sitä voi välillä kutsua epäreiluksi kun hyväsydämisille ihmisille tapahtuu pahoja asioita. Tai se, että pahat ihmiset porskuttavat eteenpäin kuin vettä vaan. Toisaalta maailman epäreiluuden ajattelu on ehkä siinä mielessä pohjaton kaivo, että siinä ei pääse puusta pitkälle. Ehkä parempi onkin taas ottaa lähestymistavaksi se mitä me voidaan tehdä. Olla ystävällisiä, jakaa iloa ja muistaa kertoa meidän läheisille kuinka tärkeitä he ovat. Me emme voi yksinään muuttaa maailmaa, mutta voimme tehdä siitä paremman paikan elää hyvin pienin teoin. Voimme kierrättää vaatteitamme pelastusarmeijalle ja vaatteita tarvitseville. Antaa lasten leluja eteenpäin, ostaa välillä ruokakassi, tai tehdä jotakin niin pientä kuin avata ovi tai kertoa ihailemallesi ihmisille kuinka kauniilta hän tänään näyttää. Muihin suunnatut hyvät teot tuovat onnea ja hyvää mieltä itselle ja niiden kohteella. Aika uskomatonta itseasiassa!

P6060023

Postauksen otsikkoon viitaten, jokainen tietysti kokee onnea eri asioista, mutta voisin väittää että tietyt asiat ovat niitä tärkeimpiä. Materia ei kuitenkaan ole se, sillä se ei kuuntele, se ei halaa eikä se anna neuvoja kun niitä tarvitset. Ilmainen terapiaistunto on myös kuunnella kahden lapsen höpinää. Se ilo, se vuorovaikutus ja se vilpittömyys on kaunista katseltavaa. Siinä nimittäin muuttuu omat hyvin mitättömät murheet vieläkin pienemmiksi. Esimerkiksi tieto siitä, että meidän entinen aupair on koko ajan (yllättäen) valehdellut nyt myös monelle muulle perheelle ja on takaisin Suomessa ja tiedän jopa hänen olinpaikkansa, valitettavasti.

En kuitenkaan jaksa siitä enää murehtia, meitä hän ei voi enää vahingoittaa, mutta toisaalta koen velvollisuudekseni myös estää sen, että hän vahingoittaisi ketään muutakaan.. Tylsä juttu koko homma. Jotkut ihmiset todella onnistuvat ällistyttämään yhä uudestaan. Ja on hänellä ainakin pokkaa. Kävi kotona ja tuli takas.. Pudistelen vain päätäni.. Ei käsitä.

Mutta, ei mietitä sitä nyt vaan sitä, että mä olen pakannut koko hemmetin aamun. Oikeasti, taas näyttää siltä, että meidän perhe on muuttamassa mamman mökille. Että mamma jos luet tätä niin tarttee varmaan kaksi venettä hakemaan tai vähintään jonkun rahtialuksen. 😀

P6060008

Tästä tuli mieleen mieheni keskustelu eilen äitinsä kanssa, joka sanoi siitä, että meidän pitää alkaa hyvissä ajoin suunnittelemaan pakkaamista meidän kesälomareissulle. Mies siinä tokaisi ihan vilpittömästi, että eihän siinä mene kuin vartti. Mä köhin siinä takana kunnes mies katsoi ipadista muhun ja kysyi että mitä ja sanoin, että ”kulta, mä aloitan pakkaamisen lapsille about kolme päivää aikaisemmin ja kun saan heidän tavaransa ja omani pakattua lisäilen vielä sun laukkuun about 2/3 mitkä olet unohtanut”.Voi rakas, hän ei todellakaan ole paras pakkaamaan, mutta korvaamaton muissa jutuissa!<3 Mä taas puolestani taidan pakkaamisen. Käytännössä otan vaan kaiken mukaan, heheh.

Noni, nyt lopetan. Mutta hei, tsekatkaa alta kaikki jo alkaneet kesäalet, jippijaijee. Ja ihanaa juhannusta teille kaikille!!!!!<3

Kommentit (4)

Minulla on kummilapsi fidan kautta afrikassa. Edes yksi lapsi ja yhteisö voi edes hivenen paremmin. Minä koen tämän kummilapsiasian tärkeäksi ja hyväksi keinoksi auttaa 🙂

Samaa mieltä olen! Ympärillä olevat ihanat ihmiset saavat kyllä olon niin onnekkaaksi! Hyvää juhannusta teillekin! 🙂

Hahah kuullostaa ihan mun ja mieheni pakkaamiselta😄 Lomareissulle alan pakkaamaan jo viikkoa ennen ja vikana iltana heitän vielä paniikissa viimeiset ”välttämättömät” tavarat ja samalla pakkaan mieheni laukun loppuun koska hänelläkin menee se vartti 😄🙈

Ja joo maailma on epäreilu paikka. Suomessa on kyllä hyvin asiat, vaikka täälläkin kitistään. Aina silmät taas aukeaa pienillekin asioille jotka meillä toimii ja joilla on merkitystä, kun käy matkoilla. Mä ajattelen myös että muualla maailmassa on jossain päin aivan liikaa ihmisiä ja kaikkia ei oo resursseja auttaa, siihen lisääntymiseen pitäisi puuttua. Olen myös auttanut täällä Suomessa lahjoittamalla vaatteita/rahaa yms.

Mä koen suurinta onnea perheestäni mutta samalla sen myötä tulee suurimmat murheet. Mä teen paljon töitä kestävän kehityksen parissa ja sydän meinaa välillä särkyä, kun murehdin onko mun lapsillani samat mahdollisuudet elämässä kuin mulla on ollut. Nykyinen kulutuksen määrä on niin hurja että planeetan kantokyky ei vaan enää riitä. Mutta tää on ollut itsellekin tsempin paikka ja niillä omilla valinoilla toivottavasti voin vaikuttaa asioihin.

Minulla on kummilapsi fidan kautta afrikassa. Edes yksi lapsi ja yhteisö voi edes hivenen paremmin. Minä koen tämän kummilapsiasian tärkeäksi ja hyväksi keinoksi auttaa 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *