Yleinen

Missä mä menen

5.3.2013 Teksti: Anna.fi
Heipähei kaikille! 🙂 Täällä sitä ollaan aurinkoisessa Englannissa aloittelemassa loman viimeistä viikkoa.     Onneksi wifikin toimii hyvin, joka tietenkin mahdollistaa paluun blogin pariin. 🙂

Mulle on nyt tullut ihan hirveä määrä sähköpostia ja kommenttia liittyen siihen, miksi mä olen Englannissa, onko mulla lomaromanssia ja niin edelleen. Väärinkäsitysten välttämiseksi voin kertoa sen verran, että tapailen yhtä täältä kotoisin olevaa tyyppiä ja olen hänen luonaan nyt viikon verran. Mitään sen kummempaa draamaa tästä on turha lähteä nyhtämään, sinkkuna kun on kuitenkin ihan luonnollista myös ihastua toiseen ihmiseen. 🙂

Surullista kyllä, joillakin ihmisillä ei ole omaa elämää, sillä olen saanut kuulla minusta keskusteltavan melkoisen epätodenmukaisesti. Muun muassa tänään törmäsin harmikseni keskusteluun, jossa puitiin minun edellisen parisuhteeni loppuneen tämän uuden tapauksen myötä ja edellisen heittäneen minut pihalle sen vuoksi. Toisaalta nauroin täällä vedet silmissä, pelottavaa on nimittäin se, että jotkut ihmiset saavat niin paljon energiaa irti spekuloinnista ja alkavat jopa itse uskoa omia salapoliisiteorioitaan. Toivosin ihmisten ymmärtävän, että kukaan muu kuin minä ja J ei tiedetä missä mennään, joten asian puiminen täysin vailla tietoa asioiden oikeasta laidasta on naurettavaa.

Kun ilmoitin erostamme joulukuussa, sanoin, että asiaan ei liittynyt draamaa, ja se oli totuus. Mielenkiintoista siis onkin ollut lukea, minun pettäneen J:tä ja hänen heittäneen minut ulos yhteisestä kodistamme. What? Minä lähdin Porvooseen koska minulla oli mahdollisuus siihen. Kyllä uskon monen muunkin juuri eronneen haluavan mielummin olla jossain muualla kuin yhteisten tavaroiden keskellä, ilman, että asiaan liittyy millään tavalla mitään sen kummempaa draamaa tai toisia osapuolia.

Minun mielestäni rehellisyys ja luottamus ovat tärkeimpiä asioita parisuhteessa, enkä itse pystyisi elämään ilman niitä ja puhdasta omatuntoa. Välillä sitä vain huomaa kasvaneensa toisesta erilleen, jolloin on parempi jatkaa erillään. Olen kasvanut ihmisenä suuresti muutaman viimeisen vuoden aikana. Olen oppinut tajuamaan sen, kuka mä olen, sen sijaan, että olen miettinyt sitä, kuka mun pitäisi olla. Sen myötä mun maailmankäsitys on muuttunut ja olen lakannut miettimästä sitä, miten mä voisin tehdä muut onnelliseksi. Olen käyttänyt menneisyydessäni niin paljon aikaa ja energiaa aina siihen, että olen pyrkinyt olemaan jotain, mitä muuta haluavat minun olevan, mutta vihdoin olen päässyt siitä eroon. Meillä on yksi elämä aikaa ja  ainakin minä haluan olla sen ajan onnellinen. Se ei ole itsekästä, sillä fakta on se, että onnellisena on helpompi tehdä myös ympärillä olevat ihmiset onnelliseksi.

Mä olen tällä hetkellä juuri tätä. Tapasin tämän miehen tammikuussa ja pikkuhiljaa olen ihastunut häneen aina vain enemmän. Ajattelin aluksi, että en halua mitään suhdetta; varsinkaan ulkomailla asuvaan henkilöön, mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa. Mulla on hyvä olla tällä hetkellä, mutta en tee sitä virhettä, että mietin liikaa. Päivä kerrallaan elämässä eteenpäin, toivottavasti tulevaisuus tuo jotain mieletöntä tullessaan.

Harvemmin täällä avaudun niistä syvimmistä ajatuksistani. Haluan pitää ajatusteni ytimen yleensä vain lähimmäisteni tiedossa, mutta tässä asiassa taitaa olla pakko tehdä poikkeus. Tulen kuitenkin lähitulevaisuudessa todennäköisesti käymään hyvin paljon täällä Englannissa, joka poikkeaa tavallisesta arjestani melkoisen paljon. Nyt tiedätte ainakin sen, miksi täällä olen ja miksi vaikutan onnelliselta. Vastaus ei ole mikään muu kuin se, että vietän aikaa henkilön kanssa, jonka kanssa hymyilen koko ajan. 🙂

Positiivista energiaa tiistain keskelle, me lähdetään kohta kävelylle lämpimään ja aurinkoiseen säähän! 🙂