Yleinen

Musta-valkoista asua ja ajatuksia muuttuvasta kehosta

27.11.2013 Teksti: Anna.fi

Vaikka kaikki maailmassa ei ole musta-valkoista, tämän postauksen kuvat sitä todella on. Mä oon viltin alla sohvalla pitkän lenkin jäljiltä ja mun tekis mieli vain pirskahdella ilosta. Tuolla kodinhoitohuoneessa on koiruudelle kaikki jutut valmiina, masuasukki potkii ja S istuu vieressä. Ilta kulunee lukiessa kasvattajalta saatua opasta uudestaan ja lukemalla infoa myös netistä. Lisäksi mun pitäisi googletella jotain hyviä raskausajan jumppaohjeita, mun kun on pitänyt vältellä salia alhaalla olevan istukan vuoksi ennen rakenneultraa, jossa sen edelleen todettiin olevan aika alhaalla. Mitään älyraskasta ei siis saisi verenvuotoriskin vuoksi tehdä, joten kotijumppailu ja käveleminen saa nyt pitää mut kunnossa kunnes toisin sanotaan. Nyt raskauden aikana sitä on tajunnut ihan toisella tavalla sen, että mun kroppa ei muutu mun vuoksi, vaan pikkuisen takia. Kaikki valinnat teen silmällä pitäen pienokaisen hyvinvointia ja tarvittavaa energiansaantia. Siitä suositellusta painon lisäyksestä on muutama kilo ihan puhdasta rasvaakin kun sitä imetyksen aikana menettää, evoluutio on muovannut meidät sellaiseksi. Mä mietin tätä omalla kohdallani ja pitää muuten ihan todella hyvin paikkansa. Alussa mulla oli karmea nälkä ja söinkin ihan oikeasti jättimäisiä annoksia. Nyt kun kasvava pienokainen alkaa vatsalaukun tilaa pienentämään niin on sit valmiiksi kerätty sitä energiaa varastoon loppuraskaudelle. Tai siis, mikä muuten selittäisi sen että se hormonimyrsky aiheuttaa kauheaa nälkää, ainakin mulla!! 😀 P1010005 Mä muuten katselin jotain Asoksen äitiystakkia tänään ja pohdin sitten sitä omaa kokoani. Klikkasin itseni kokotaulukkoihin, joissa on erikseen äitiysvaatteiden kokoluokat ja pohdin siinä sitten, että mikä koko olis mulle. Päädyin sitten mittailemaan mun ympärysmittoja ja olin ihan äimissäni. Miten mun vyötärö on kasvanut 65cm 84 cm:n? Ja kun ei sitä varsinaista lämpökerrosta siihen näytä kauheasti tulleen. Rinnanympäryskin oli kasvanut jo melkein 7-8cm, takapuoli oli pysynyt melko samana, 1-2 cm oli tainnut tulla lisää jos nyt oikein muistan. Hassua miten paljon keho muuttuukaan, ei vain masu vaan ihan kokonaisuudessaan. Iho muuttuu, tukka muuttuu, kynnet muuttuu, lantio muuttuu jnejne.. Tämä kaikki muutos on hormonien aikaansaannoista ja tarkoituksena on sen yhden pienokaisen saattaminen maailmaan, käsittämätöntä eikö ookin?<3 P1010011 Mut kyl mun täytyy myöntää, että siinä missä mä ennen pysyin aika tiukkana itseni suhteen, on mulla aivan erilainen käsitys itsehillinnästä nyt. Suklaata on kulunut, aika paljonkin ja pahinta siinä on nyt se, että voisin helposti vetäistä levyllisen päivässä. Toki, järjen ääni sisällä sanoo, että älä syö, enkä näin teekään, mutta helposti voisin oikeasti ostaa Fazerin sinistä lontoonrakeilla tai sit mun uutta herkkua; Royalin vihreessä paketissa olevaa suklaata vaikka päivittäin. Muistan nuorempana kun sanoin, että sitten kun mä olen joskus raskaana, syön ihan yhtä terveellisesti kun aina ennenkin. Mutta mitä jos terveellisen ruuan syötyä onkin vielä kauhea nälkä ja ainoa mitä tekee mieli on kunnon liha. 😀 Ei sitä viitsi 9 kk kuluttaa pelkkää ruokaa ajatellen vaan sitten sitä tulee myös syötyä. Huomenna mulla alkaa 22 viikko ja painoa mulle on tullut lisää noin 5-6 kiloa. Kaikissa oppaissa sanotaan, että se 12 kiloa on oikein hyvä määrä, silloin ainakin taataan kasvavalle lapselle kaikki hänen tarvitsemansa energia ja ravinto. Ja toki, en nyt sano, että sitä kannattaa vetää pelkkää sipsiä joka päivä, vaan kohtuudella kaikkea (myös sitä suklaata Xeni, älä mene ostamaan vastapäiseltä kiskalta lontoonraesuklaata joka on ollut sun mielessä lounaasta saakka:D). En edes tiedä miksi mä näistä kerron. Ehkä siksi, että painonnousu on luonnollinen asia enkä näe siinä mitään häpeiltävää vaikka mulle sit sitä painoa enemmän kertyisikin. Tää on sen verran ainutlaatuista aikaa elämässä, että en missään tapauksessa halua käyttää aikaa tulevan murehtimiseen tai sen miettimiseen, että olenko mä nyt sitten isompi raskauden jälkeen. Kyllä näin varmasti on ainakin muutamien kilojen verran, mutta hyvä motivaattori on ainakin mulla ihanat ja kauniit vaatteeni jotka odottavat kauniisti viikattuina mun tavoittamattomissa ja tietenkin se hyvä olo kun on omissa ihannemitoissaan. 🙂 P1010003 Tää on just tällainen aihe, mikä saa ihmiset kiehumaan. Joku on sitä mieltä, että on kummallista lihoa raskauden aikana ja sitten taas toisille sitä painoa tulee enemmänkin. Näissä asioissa on parempi muistaa se, että jokainen on yksilö, joillakin raskaus vaikuttaa ruokahaluun sitä lisäten, ja toisilla sen kokonaan poistaen. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaan jokaisen on kuunneltava omaa kehoaan ihan kuten kaikissa tilanteissa. Painosta puhuminen noin ylipäänsä on aika bannattu asia ja yleensä se jotenkin tuodaan esiin aina negatiivisessa mielessä. Siksipä halusin nyt tuoda hieman osviittaa asiasta tälleen positiivisessa merkeissä. Mä muistan kuinka silloin alkuraskaudesta jotkut tuli mullekin sanomaan, että miten sä nyt tuollalailla olet mennyt lihomaan. 😀 No, sanotaan näin, että kukaan käytöstapoja omaava ihminen ei tietenkään niin tee, mutta siinä vaiheessa mua ärsytti vielä enemmän kun olisin halunnut huutaa, että joo kauhea turvotus, mutta hyvästä syystä. En jotenkin halunnut tuoda niin kaunista ja pyhää asiaa esiin ilkeille ihmisille, jotka eivät ansaitse kuulla näin kaunista asiaa noin tökeröön kysymykseen. Mä ihan oikeasti mietin, että olisin kertonut teille pienokaisesta vasta rakenneultran jälkeen tai myöhemminkin, mutta sit jotenkin ajattelin, että miksi näin. Tiedättekö mikä mulle oli muuten se suurin pelko?! Se, että jos jotain tapahtuisi, saisin kuulla siitä kauheasti ja sitten se tuntuisi vielä pahemmalta. Jotenkin mä pääsin tästä yli sillä tavalla, että uskon ja luotan, että jokainen minua vihaavakin ihminen ymmärtää kunnioittaa edes tätä pienokaista ja siihen liittyviä asioita jos ei muuta. Mä haluan uskoa, että asioista puhuminen ei ole huono asia ja ainoa keinoa negatiivisen huomion välttämiseksi ei ole kokonaan omasta elämästä vaikeneminen. Edelleen pidän paljon asioita pois täältä, vaikka blogi aika avoin ja päiväkirjamainen onkin. Mä en jotenkin osaa enää hävetä sitä haloota mitä jostain asioista tulee tai ottaa sitä itseeni jos joillekin on muodostunut pakkomielle mun karmeesta ulkonäöstä, mun parisuhteestani yms. Se missä ennen kelasin kauheesti mitä palstoilla musta puhutaan, nyt en käy siellä. Ja tiedättekö mitä, voin paremmin kuin koskaan.  Vaikka siellä liikkuisi mitä tahansa kakkaa, niin hieman lähdekritiikkiä omaavat ihmiset ja ennen kaikkea minä ja läheiseni tietävät asioiden oikean laidan. Ja se riittää mulle. P1010008 P1010006

 Neuletakki: Evechic (täältä)

Takki: Mango

leggarit: H&M

Saappaat: DKNY

Laukku: Prada

Liittyykö sitten tähän henkiseen kasvuun mitä olen kokenut tän vuoden aikana vai yksinkertaisesti vain sen jutun hokaamiseen, että en voi miellyttää kaikkia. Näin on joka tapauksessa niin pirun paljon parempi olla, vaikka sitten kaikkine lisäkiloineni mitä tuo pienokainen tullessaan tuo.

S nauraa tossa vieressä kun ilmehdin kuulemma hassusti kun kirjoittelen. Välillä mä hymyilen itsekseni ja sit välillä mulla on tosi kummallisia ilmeitä. Oon ollut tarkkailun alaisena jo jonkin aikaa enkä oon huomannut mitään. 😀 Anyway, halusin vain avata teille hieman tätä omaa muuttuvaa kehonkuvaani ja siihen liittyviä ajatuksia. Luin jostain, että monelle tulevalle äidille saattaa huonoina päivinä muodostua tästä kriisiä, minäkin olen parina päivänä ollut kiukkuisena peilin edessä kun olo on kömpelö ja iso. Pitää vain yrittää ajatella, että mulle on annettu tärkeä tehtävä, jonka sivuvaikutuksena mä muutan muotoani, aika motivoiva ajatus mun mielestä. <3

En ole vieläkään saanut sitä lontoonraesuklaata mielestä. Nyt jos googlettaisin että miten päästä suklaahimosta eroon löytäisin tuhat ja yksi sivua siitä, kuinka pitää syödä hedelmiä sen sijaan. Voi morjes, mä söisin lautasellisen hedelmiä ja siltikin haluaisin suklaata eli tämä keino ei toimi mulla. 😀 Nyt jotain illallista tekemään, kenties se vie tuon sinisen unelman pois mielestäni, tai sitten ei. 😀 Mukavaa keskiviikon jatkoa teille kaikille! 🙂