Mustavalkoista

P5090164P5090184

Vaikka mustavalkoiset kuvat ovatkin omia suosikkeja niiden seesteisyyden ja pehmeyden vuoksi, mustavalkoinen ajattelutapa on asia, josta olen tietoisesti pyrkinyt eroon. Ehdottomuus ei mielestäni kovinkaan usein ole mikään hyve, sillä antoisampaa on ymmärtää se, että siihen mustan ja valkoisen väliin mahtuu ääretön määrä eri harmaan sävyjä, joista jokainen on ihan yhtä lailla kaunis.

Mustavalkoisuus ajattelussa sävyttää hyvin usein erityisesti keskustelua äitiyteen ja lasten kasvatukseen liittyvissä asioissa. Toivon olevani tällä kertaa paremmin varautunut, mutta kyllä se silloin tytön syntymän jälkeen otti koville kun muutenkin hormonihuuruisena joutui välillä kovankin kritiikin kohteeksi vain siksi, että meidän tapamme kasvattaa ja hoitaa lasta erosi jonkun toisen tavasta.

Mulle tämä kolme vuotta on ollut suuren kasvun paikkaa. Tietynlaisesta itsekkyydestä on joutunut luopumaan ja sisäistämään sen seikan, että tästä lähtien tärkeintä kaikessa on meidän perheen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Se luottamus omien, omat ja perheen ympäröivät tekijät huomioon ottavien valintojen oikeellisuuteen on kasvanut ja onkin se seikka, jonka itse koen kaikkein tärkeimmäksi. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä mahdollisuutta, että se meidän perheelle oikea tapa toimisi kaikilla muilla. Valtaosa kuitenkin rakastaa lastaan yli kaiken ja haluaa heidän parastaan ja kyräilymeininkiä tulisikin mielestäni välttää, ellei lapsi nyt oikeasti ole hätää kärsimässä.

Se miten lastaan ruokkii, missä lapsi nukkuu ja milloin lapsi menee hoitoon ovat asioita joiden valinta riippuu perheestä itsestään, mutta uskon että lapsen kannalta tärkeintä on se rakkaus, rajat ja turvallinen ympäristö mitä vanhemmat hänelle antavat. Miettikää nimittäin sitä mitä suuri osa lapsista maailmassa kokee: nälänhätää, pelkoa, sotia ja muita kauheuksia ja suurimmassa osassa maailman maita ei äideillä ole edes äitiyslomaa, saatikka hoitovapaan mahdollisuutta sen jälkeen. Miten etuoikeutettuja me ja lapsemme olemmekin?! Joka kerta kun tyttö kiukuttelee väärästä paitavalinnasta (minun syyni tietenkin) tai väärästä kampauksesta (toive muuttui 5 minuuttia hiusten laiton jälkeen) koen onnistumisen tunnetta. Ajattelen, että tyttäreni tuntee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi kun huolet ovat tätä luokkaa, ja niinhän sen ideaalitilanteessa kuuluisikin mennä.

Armollisuus itseään ja muita kohtaan on kaunista. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja kannustetaan toinen toisiamme eteenpäin asiassa kuin asiassa. Siitä jos mistä tulee hyvä mieli, niin itselle kuin vastaanottajalle.

Tilaa Annan uutiskirje

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kommentit

Ihana postaus. <3

Hei, kysyn ihan asian vierestä; ettekö tilanneetkin taloonne valaisimia Briteistä..? Oliko siellä saatavilla kansainvälisiä "pistokkeita", vai veittekö brittipistokkeilla varustetut lamput Suomessa suoraan huoltoon pistokkeiden vaihtoon? Jos tiedät ihania Laura Ashley ja / tai Riviera Maison tyylisiä sisustusmerkkejä briteistä, vinkkaisitko? Olen heinäkuussa menossa Lontooseen useammaksi päiväksi ja paikallisiin sisustusliikkeisiin olisi kerrankin aikaa tutustua kunnolla. 🙂

Onnea odotukseen.

-Leena-

Xenia

Ihan oikein muistit. Meillä on siis Laura Ashleyn valaisimia, jotka tilattiin mieheni äidin luokse ja sit tuotiin ylimääräisenä ”matkalaukkuna” kotiin. Valaisimet kun oli yli 50% halvemmat noin. Nää on kattovalaisimet, joten luulen että mies on vaan itse vaihtanut ne pistokkeet tai ehkä ne kattovalaisinpistokkeet ei edes ole erilaisia? Mutta siis, en usko että tuo on mikään ongelma! 🙂

Hei Xenia!

Hieno kirjoitus! Itse työskentelen nyt sijaisena päiväkodisssa ja aiemmin myös olen alakoulussa työskennellyt. Itsekin ajattelen niin, että lapsi osoittaa myös luottamusta uskaltaessaan purkaa turhautumistaan tai kiukkuaan esim. päiväkodin aikuisille. Lapsi myös kokee olonsa turvalliseksi.
Ammattini ei ole helpoin, eikä palkka hyvä. Silti mikään ei korvaa sitä fiilistä kun näkee miten lapsi luottaa, oppii uusia asioita ja höpsöilee omiaan. Itse haluan olla turvallinen aikuinen lapselle, johon lapsi voi aina luottaa ja jolle voi murheensa kertoa.
Totta kai vanhempia ja lapsia on erilaisia. Työssäni korostuukin mm.kommunikointitaidot, kyky joustaa, erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen ja kompromissien tekeminen. Työssäni parasta on erilaiset päivät ja lasten aidot ilot ja myös surut. Töiden ohella on hyvä osata ”nollata” ajatukset esim. Ulkoilemalla tai lukemalla.
Uskon, että lapsistasi kasvaa muut huomioonottavia lapsia/aikuisia, jotka osaavat arvostaa sitä, mitä heillä on. Äitiys on ehkä haastavinta, mutta varmasti palkitsevaa. Itsekin toivon, että jonakin päivänä myös itselleni siunaantuisi lapsia.
Arvomaailmasi on hyvin lähellä omaani ja olette varmasti loistavat vanhemmat! 🙂
Oikein ihanaa loppuviikkoa! Antaa kaikkien kukkien kukkia tavallaan! 🙂

Vau, niin hyvin sanottu tämä: ”Joka kerta kun tyttö kiukuttelee väärästä paitavalinnasta (minun syyni tietenkin) tai väärästä kampauksesta (toive muuttui 5 minuuttia hiusten laiton jälkeen) koen onnistumisen tunnetta. Ajattelen, että tyttäreni tuntee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi kun huolet ovat tätä luokkaa”. Täytyy itsekin alkaa ajatella asiaa tuolta kannalta!

Xenia

Se auttaa etenkin aamuisin kun on yleensä kiire ja alkaa jo itselläkin kärsivällisyys loppumaan! 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *