Xenia's day

Mustavalkoistako?

Teksti: Xenia

Siinä missä etenkin nuorempana näin asiat niin, että vain yksi tapa oli oikea, nyt olen ymmärtänyt sen, että me kaikki luovimme tuhansien ja tuhansien vaihtoehtojen välillä ja päädymme aina kussakin tilanteessa, juuri siinä hetkessä meille sopivimpaan ratkaisuun.

Tämän oivaltaminen on saanut mussa aikaan aika huojentuneitakin fiiliksiä. Siinä missä välillä koen kauheita stressipäiviä (köhöm perjantai) ja koen syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, ne kaikki tunteet ovat musta itsestäni lähtöisin. Kukaan muu kuin minä itse en voi hyväksyä itseäni ja niitä negatiivisia tunteita, joita välillä käyn läpi. Kukaan muu ei voi niitä käsitellä ja antaa niiden mennä.

Olen itse vastuussa siitä, mitä valitsen ja miten asiat sen jälkeen koen. On hirveän helppo syyttää muita jos tuntuu siltä, että elämä potkii päähän, vaikka kukaan muu ei niitä ajatuksia ole mieleesi istuttanut.

P4110138

Kuuntelin tänään aamulenkillä pitkästä aikaa meditaatiota ja muistin taas kuinka suuri voima meidän omalla ajatteluprosessilla on. Jos meillä on hektisempiä elämäntilanteita, voimme joko velloa siinä itsesäälin partaalla tai hyväksyä sen ja antaa sen olla. Asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella ja yleensä juuri jollain harmaan sävyllä mustan tai valkoisen sijaan.

P4110130

Täällä oli, kuten ehkä viimeisestä postauksesta huomasitte, melko kiukkuiset ja riittämättömät tunnelmat viime perjantaina. Nyt jälkikäteen, kiukun laannuttua ymmärrän, että nuo tunteet johtuivat vain ja ainoastaan niistä odotuksista, joita luon itselleni.

Vaadin itseltäni välillä aivan liikaa. Lastenhoidon lisäksi kodin pitää olla siisti, ruoan pitää olla hyvää ja terveellistä, meikatakin pitäisi ja ehtiä liikkumaan ja parisuhdetta hoitaa siinä samalla kun hommia pitäisi ehtiä tekemään joka päivä. On päiviä kun saan stressiä aikaiseksi vaan siitä kun mietin niitä lukemattomia kodinhoitotehtäviä, joita mun pitäisi saada tehtyä kaiken muun ohella. Miten turhaa tämä on?

P4110127

Sitä jäin kuitenkin miettimään, että mistä nämä odotukset itseään kohtaan kumpuavat? Mulle kun ei ole koskaan sanottu, etten riittäisi juuri tällaisena ja omaan muutenkin todella kannustavan tukiverkoston. Toki tämä blogi itsessään aiheuttaa siinä mielessä paineita, että julkaista pitäisi jo ihan sopimuksen perusteella. Mutta nekin asiat ovat neuvoteltavissa ja otinkin tästä heti ekan askeleen ja vähensin tahtia reippaalla otteella.

P4110139

Se mun on kuitenkin sanottava, että se mitä kirjoitin kotiäitiydestä ja yrittäjyydestä on ihan totta. Näiden kahden yhdistäminen on lähes mahdotonta, ellei sit ole apukäsiä ihan koko ajan. Tämä tietysti vain minun kokemukseni, meitä on niin erilaisia ja eri energiatason omaavia ihmisiä, etten tietenkään voi puhua kaikkien puolesta.

P4110124

Se mitä kuitenkin ehkä kaipaisi on se vertaistuki etenkin näinä vauvavuoden hetkinä. Sitä saa ystäviltä ja perheeltä, mutta ehkä sitä voisi nostaa mediassa vieläkin enemmän esiin, miten suuri työ lapsenhoito ihan oikeasti on. Kun ottaa huomioon vauvavuoden kuluttavuuden (ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaikka oma lapsi maailman ihanin ja rakkain onkin) ja sen minkälaista mummy shamingia yhä edelleen harrastetaan, ilmankos äidit aina välillä kokevatkin näitä riittämättömyyden tunteita.

P4110141

Tästäkin huolimatta, se on aivan se ja sama mitä muut puhuvat, sillä ollakseen onnellinen on riittävää, että hyväksyy itseitsensä ja omat päätöksesensä. Vaikka jokaikinen ihminen maailmassa suitsuttaisi sinua, et voi olla tyytyväinen jos epäilet itseäsi ja tekemisiäsi. Itsensä hyväksyminen on avain onneen!

Aurinkoista viikon alkua teille! Täällä ollaan aika inspiroituneita tuon ihanan ilman vuoksi. Eilen illalla maalattiin aitaa kymmeneen asti ja tänään jatkuu! Tämän viikon iltaproggikset (lasten nukkumaanmenon jälkeen) sen ohella ovat terassin pesu ja öljyäminen ja ulkokalusteiden öljyäminen. Ai että, kesä tulee, ihanaa!<3

ps. Mitäs tykkäätte asusta? Sekään ei ole täysin mustavalkoinen, ihan kuten ei ole maailmakaan! <3

Lue myös

X