elämä

Nahkaa ja helppoja sävyjä

25.3.2017 Teksti: Xenia

P3200033P3200040P3200045P3200046P3200036

t-paita: 77thFlea (*tämä)

neuletakki: 77thFlea (*tämä)

tekonahkahousut: Make Way (*nämä)

kengät: Adidas (*nämä)

laukku: Marks & Spencer (*vastaava)

Tällä viikolla on tapahtunut yhtä jos toista, parina päivänä on ollut sellaista surkeiden sattumusten sarjaa, että ajattelin turvallisimman vaihtoehdon olevan vain kotiin lukittautuminen.

Ensinnäkin. Mieheni hukkasi postilaatikon avaimen tuossa varmaan kuukausi sitten. Sen jälkeen muistan miettineeni, että nyt eletään sit tällä mun avaimella, joka on visusti ollut kiinni mun avainrenkulassa, missä on myös autonavaimet ja kotiavaimet. Noh, olin tuossa yksi päivä kävelemässä hakemaan postia kun näin vain tyhjän renkulan enkä avainta mailla halmeillakaan. Siitä siis etsimään jokaikinen tasku, laukku ja pihatie jos avain olisi sinne tippunut, mutta ei niin ei.

Ajateltiin että odotellaan pari päivää jos avain jostain ilmestyisi, mutta eipä näkynyt. Vaihtoehtona oli siis tiirikoida postilaatikko, porata koko avainpesä pois ja vaihtaa uusi tilalle tai ostaa kokonaan uusi laatikko. Googlailin jo sitä mikä meillä tuolla on, mutta eipä napannut tällaisen hölmön huolimattomuuden vuoksi maksella jotain yli 100€ ja päädyttiin ostamaan sellainen vähän vähemmän kaunis, mutta toimiva laatikko jo varmuudeksi.

Ennen kuin ehdittiin uutta postilaatikkoa asennella mieheni kekkasi sen miten tuo vanha laatikko saadaan auki ja äitini miesystävä bongasi kellarista jonkun ikivanhan laatikon, missä oli samanlainen avainpesä. Viime kädessä saatiinkin siis tuo vanhan laatikon avainpesä vaihdettua ihan ilmaiseksi siihen meidän nykyiseen postilaatikkoon ja nyt voidaankin palauttaa tuo ostettu takaisin kun ei sitä ole edes avattu. Miten hyvä fiilis tulikin kun tajusin ettei raha eikä postilaatikko mene hukkaan!

Noniin, tähän sitä on tultu. Täällä mä vauhkoan postilaatikosta aivan innoissani.. Toinen ihme juttu tapahtuikin sit eilen kun oli astianpesukone päällä. Yhtäkkiä huomasin kauhean vesivanan (okei, sitä vettä oli ehkä litra-pari) astianpesukoneelta meidän saarekkeelle ja ensimmäinen kauhukuva oli kaikki mahdolliset vesivahingot yms jutut, jotka muistuu mieleen nuoruudesta kun sellainen sattui meidän kotitaloon. Ystäväni oli just tullut kahville ja pikainen soitto miehelle että mitäs tässä kannattais tehdä. Revin sit siellä ison mahani kanssa sokkeleita irti ja tutkailin mitäs sieltä keittiön kaappien alta löytyy. Ainakin pölyä jos ei muuta mutta vettä ei näyttänyt siellä olevan kovinkaan paljon. Onneksi huomasin tämän tosi nopeasti eli vahingoilta vältyttiin ja syyksi selvisi todennäköisesti kannen tiivisteen väliin jäänyt juttu josta on sit päässyt valumaan vettä. Mies nimittäin makoili lattialla astianpesukoneen alle tuijottaen kokonaisen ohjelman eikä vettä näkynyt sillä eikä seuraavallakaan kerralla.

En edes uskalla ajatella mitä muuta tällä viikolla tapahtuu. Historiani tuntien pidän puhelinta kahdella kädellä kiinni, pysyn pois parkkihalleista ja katson visusti ympärilleni ajaessa. Viime vuoden top 10 kämmeihin kun pääsi se ”liikkuva tolppa” parkkihallissa ja tyyliin kuukausi auton korjauksesta tapahtunut kolarointi jäniksen kanssa, joka päätti henkensä uhalla ylittää tien just mun kohdalla vilkkaassa liikenteessä. Ajokortti mulla on ollut kymmenen vuotta ja sitä ennen en ole koskaan kolaroinut ja sit joudun parin kuun aikana ottamaan kaksi kertaa yhteyttä vakuutukseen että morjes, minä täällä taas. Toisaalta en ole koskaan oikein vakuutuksiin joutunut turvautumaan eli tulipa ainakin siinä mielessä ”hyvä fiilis”, että tämän vuoksi niitä maksellaan.

Tuli muuten tässä mieleen, että onko siellä muita, jotka on raskaana huomattavasti kömpelömpiä? Ei siis vain yleisen liikkumisen suhteen, mutta myös sen suhteen kuinka kaikki tavarat tippuu ja juomat läikkyy pöydälle. En muuten yhtään ihmettelisi vaikka mä olisin jossain ihmemielentilassa repinyt sen postilaatikon avaimen pois ja laittanut tyyliin jääkaappiin, joka näemmä on se paikka mistä kaikki kadotetut jutut löytyy. En tiedä mikä siinä on, mutta ängen sinne tällä hetkellä ajatuksissani lähes kaiken aina muroista kaakaojauheisiin ja hedelmiin. Yksi päivä olin jo parkkeeraamassa kaupan pihalla kun huomasin, että olin unohtanut lompakkoni. Ja tämä tapahtuu siis ihmiselle joka tarkistaa minuutin välein että avaimet, puhelin ja lompakko on edelleen tallessa. Ihan yleistä on myös se, että lähden postiin ja huomaan paikan päällä että unohdin sen paperisen postilapun himaan. Great!

Tajunnanvirtaa potenssiin tuhat ja niin edespäin. Kirjoitan tätä melko väsyneessä mielentilassa joten antakaahan anteeksi. Alla vielä huikea alekoodi joka voimassa tämän ja huomisen päivän ajan. Parempi lopettaa nyt joten hyvää viikonloppua kaikille!

*Ellos 40%:n alennus kalleimmasta tuotteesta, säästä toimituskulut. Tarjousnumero:  355724

*kaupallinen linkki

 

 

Lue myös

Suosittelemme