Nettikeskustelupalstat

Näissä blogger blogeissa on tilastoissa myös sellainen ominaisuus, kuin liikenteen lähteet. Sitä kautta löytää paikat, joista ihmisiä tänne tulee ja millä hakusanoilla (välillä ihan mahtavia, paras on taitanut olla xenia’ day kuola:D). Yksi päivä huomasin porukkaa ilmestyneen vauva.fi palstalta (sori vaan, mutta oikea lahja ihmiskunnalle) ja kävinpä sitten katsomassa, että mitä siellä nyt puhutaan. Lähinnä päiviteltiin sitä, että mistä mä rahani hankin (tietenkin ainoa vaihtoehto taisi olla pappa betalar/rikas poikaystävä/perintö). Eihän sitä rahaa voi muuten näin naisena tienata (ja mekö eletään tasa-arvoisessa yhteiskunnassa?).

No, huomasin kuitenkin muutaman fiksun tyypin jo osallistuneen keskusteluun, jonka jälkeen se rauhoittuikin ja annoin asian olla. Äsken kuitenkin huomasin jengin tulleen tänne uudestaan sieltä ja käväisin katsomassa. Pöyristyin täysin, kun huomasin, että joku älyttömän fiksu ihminen oli tähän samaiseen topiciin kertonut (tietenkin faktoihin perustuen) minun olleen koulukiusaaja yläasteella. Anteeksi, mutta mitä v****a?

Voin kertoa, että mulla tuli aivan helvetin paha mieli, enkä saanut nukuttua tämän takia. Ihan vain kysyäkseni tältä henkilöltä, minkälaiseksi kiusaamiseksi sä luokittelisit toisen julkisen herjaamisen? Voit olla sangen ylpeä itsestäsi, sait mulle pahan mielen aikaiseksi, lisää se vaikka omiin saavutuksiisi!

Tälleen valottaakseni asiaa, olen ollut aina äärimmäisen sosiaalinen ihminen, yläasteella olin vielä kuitenkin paljon ujompi kuin nykyisin ja lukioajan vietin lähinnä silloisen poikaystäväni ja suuren ystäväporukan kanssa. Mulle ei kyllä hemmetti sentään tule sellaista mieleen, että mua voisi kutsua koulukiusaajaksi!! mua kiusattiin ala-asteen alussa, ja en tekisi sellaista muille.

Mä olen tällä hetkellä niin äärimmäisen pettynyt että ei mitään rajaa. Tähänkö sitä on tultu? Pitääkö sitä todella alkaa lukemaan jo tällaisia juttuja itsestään joltain tuikituntemattomalta kiusaajalta, jonka ainut tehtävä on loukata toista? Ihan oikeasti, jos naama ei miellytä, niin fine, tätä ei tarvitse lukea, mutta ne saamarin röyhkeydet voitaisiin pitää siellä oman pään sisällä ja miettiä vähän vaikka sitä, että millainen sitä itse onkaan.

Rahajutuista voi mun puolesta lätistä niin paljon kun sielu sietää (asiallisuuksien rajoissa), mutta tässä meni reippahasti rajan yli. Minkä takia niin suuri osa keskusteluista toteutetaan aina aivan älyttömän negatiiviseen ja inhoavaan sävyyn. Kyllä jokaisella on varmasti niitä asioita, jotka ei kiinnosta, mutta pitääkö niihin sitten käyttää lainkaan aikaa?

No, oli miten oli, koin nyt sen huonoimman puolen tässä bloggailussa. Joo, saan syyttää itseäni kun pidän julkista blogia, mutta hei, teen sen omalla naamallani, enkä tallo ihmisiä naamattomana nettikeskustelupalstoilla. Missä on joidenkin ihmisten kunnioitus ja selkäranka, jossain kadoksissa ilmeisesti.

ps. Pahoittelut melkoisen ärsyttävästä tavasta aloittaa uusi viikko, oli pakko saada avautua kun tuntui pahalta. Kiitos teille piristäjille, joilla on sydän paikallaan! <3

Jaksamista alkavaan viikkoon, piristyn kyllä, välillä vaan on usko ihmisiin koetuksella..

ps. Keskustelin hetken ajan itsekin ko palstalla ja onnekseni muutama oli hyvinkin asiallinen, ei ole toivoa menetetty vielä. 🙂