Neuvolalääkärin pakeilla

Kuten viime postauksessa mainitsin, pääsi huoli taas yltymään viime viikonloppuna kun esiintyi pientä tiputtelua. Kaiken alun jälkeen veren näkeminen on ehkä se kaikkein kauhein juttu ja joka kerta nostaa samat fiilikset pintaan kuin alussakin, vaikka olisikin todettu että kaikki on kunnossa. Selitän itselleni huolen sillä, että tuossa kuukausi sitten tiesin että tiputtelu johtui hematoomasta, mutta nyt kun sitä ei enää näy ultrassa, on syy joku toinen. Ja tietysti sitä aina pelkää pahinta.
Tähän alkuun mun on sanottava myös miten kiitollinen olen tästä neuvolajärjestelmästä. Sen ahdistavan keskenmeno-diagnoosin jälkeen olen ollut neuvolaan yhteydessä lukemattomia kertoja ja joka kerta olen saanut sen mitä kaipasinkin, eli mielenrauhaa. Olen käynyt ylimääräisessä ultrassa viikolla 7, 10 ja 16 ja joka kerta lääkäri on vastannut kysymyksiini asiallisesti ja mieleni rauhoittaen.
Nyt toissapäivänä kävin paikan päällä ja fiilis oli viime kertaan nähden rauhallisempi. Pelkäsin vain täydellistä eteisistukkaa tai vastaavaa ja halusin tietää asiantilan, jotta voin omaa elämääni siihen sopeuttaa (esim ei kyykkyjä tai vastaavaa, pahimpia tuon kannalta kuulemma, kärsin siis samasta ensimmäisessä raskaudessa). Ultralla katsottiin että istukka tosiaan on kohdunsuun aivan liki, mutta ei päällä, onneksi. Siitä se siis todennäköisesti nousee vielä ylöspäin ja tilanne katsotaan sit rakenneultrassa, jonka tuloksen perusteella mennään seurantaultraan jos on tarve. Mitään ylimääräistä ei tällä hetkellä kohdussa näkynyt ja kohdunkaulakin oli aivan valtavan pitkä, 5 cm. Mä jotenkin ajattelin et se 3cm oli vakio, mut ilmeisesti ei. Mitat oli vauvalla just niinkuin pitää ja kaikki oli muutenkin hyvin. Tyypillistä, että tietenkään mitään tiputtelua ei ole sen jälkeen tullut, mutta jos tulee, liittyy se todennäköisesti juurikin tuohon lähellä kohdunsuuta olevaan istukkaan!
Nyt mulla on siis sanotaanko viimeiset muutama päivä ollut jo todella hyvä fiilis. Eilen illasta makoilin sohvalla ja vatsassa kävi kova vilske. Jotenkin tuo liikkeiden tunteminen tekee raskaudesta niin paljon todellisempaa ja saa mut ymmärtämään sen, että siellä tosiaan joku on. Eilen illasta tyttö venytteli sängyssä sääriään ja osoitteli sit minun ja mieheni sääriä ja sanoi että ”samanlaiset sääret”. Siihen päälle sit kysyi vielä, että ”onko pikkuvauvalla kans?” <3 Sanoin vain että on kyllä, mutta hyvin pienet, ihan vain parin sentin pituiset. Nythän vauvan mitat on päästä peppuun vain jotain 11cm, eli hyvin pieni vielä <3
Huh, nyt siis hyvällä fiiliksellä kohti viikonloppua perheen kanssa. Eilen käytiin illasta laskettelemassa, mutta lunta oli tullut niin paljon ettei siitä oikein tule mitään ennen kuin lumi on ”tampattu” tiiviimmäksi. Huomenna olis tarkoitus mennä uudelleen, ihanaa ulkoilua koko perheelle vaikka minä vaan siinä pikkumäen alla vilkuttelenkin. Raitis ilma ei toki koskaan tee huonoa, joten parempi sekin kuin istua sisällä.
Mukavaa viikonloppua teille kaikille!<3 Kuvat muutaman päivän takaa kun tyttö halusi sovittaa uv-pukuaan tulevaa rantalomaamme varten. Ja toki ne sukset ja monotkin piti saada samaan aikaan päälle, perus! <3
Kommentit
Suuret onnittelut sinnekin!<3 Kyllä siellä kaikella todennäköisyydellä kaikki on hyvin, vaikka tiedän kyllä miten hankala on edes sisäistää ajatusta lapsesta ennen kuin sen on omin silmin nähnyt!<3 Ja mulla oli ihan sama, raskausoireet aina melko "Miedot" että melkein olisi kaivannut jotain pahoinvointia tai vastaavaa joka olisi tehnyt raskaudesta todellisemman! Kuulostaa hassulta! IHanaa kun palailit tänne ja tuupa kertomaan kuulumisia, milloin teillä on se alkuraskauden uä? :)<3
Kommentit
Kiva kuulla että kaikki on hyvin! Ja ihana tyttö <3
No oli!<3 Ja hän todella sitä on, mun esikoinen!<3
Ihanaa odotusaikaa! Tuo kuva tytöstä on ihan huippu<3
Kiitos!<3 Hän on varsinainen pipeltäjä, joka paikassa samaan aikaan, suurin osa kuvista aina ihan sumeita kun ei pysy paikoillaan!<3
Hei! Tämä kommentti ei suoranaisesti liity tähän postaukseen..
Olen lukenut blogejasi jo monta vuotta, ja olen niin onnellinen perheenne puolesta tulevasta perheenlisäyksestä! Varsinkin viime aikaisia postauksia raskautumisesta ja hormonihäiriöstä olen lukenut mielenkiinnolla ja tavallaan pelonsekaisin tuntein, sillä minulla edellisestä menkoista kulunut melkein vuosi pillereiden lopettamisen jälkeen. Raskaustoivetta ei siis vielä ole (sinkku 22v :D), mutta nyt on myös minulla löydetty rakkulaiset munasarjat. En ole halunnut googlettaa ja ottaa asiasta selvää, sillä tavallaan eihän se muuta mitään. En voi vielä tietää, miten minun raskautuminen onnistuu, sitten kun se on ajankohtaista..Yksilöllisiä juttuja! Toistaalta on huojentavaa tietää, että sinulla on lapsi ja toinen tulossa, ja on olemassa erilaisia keinoja ja lääkityksiä. Toisaalta taas pelottaa, kuinka rankkaa ja vaikeaa se tulee olemaan. Onnea sinulle loppuraskauteen ja yritä olla levollisin mielin, vaikka se varmasti välillä vaikeaa onkin! <3
Hei minne ootte lähdössä lomalle? Koitetaan ettiä maalis-huhtikuulle aurinkolomaa mutta zika-virus on jokapuolella maailmaa!! Hyvät vinkit olis tarpeen!
Dubaihin ollaan menossa! 🙂 EI ole missään riskiryhmissä tuo paikka ja monet juurikin raskaana olevat sinne matkustelee kun Zika virus on ollut nyt erityisessä huomiossa! 🙂
Heippa Xenia! Vaikka itselläni ei lapsia vielä olekaan, voin vaan kuvitella kuinka pahalta jatkuva huoli tuntuu. Ensinnäkin, olet saanut niin epäasianmukaista palvelua keskenmenodiagnoosin aikana, että en voi käsittää. Tuollainen kokemus jättää jäljet, ja teet aivan oikein jos asiasta palautetta jätät! Varsinkin kun nyt jälkikäteen sinulla tiputtelua yms on, niin aivan varmasti huoli nostaa päätään. Helpottavaa lukea, että kaikki on kuitenkin kunnossa. <3 Hurjasti tsemppiä loppuraskauteen, olen äärimmäisen onnellinen teidän puolestanne! <3 Olen toisen blogisi vakkarilukija jo monien vuosien takaa, ja tykkään myös Baby Bearia käydä lueskelemassa. Vauva- ja lapsiaiheiset postaukset eivät ole itselleni ajankohtaisia, mutta niitä on kuitenkin mukava lukea. 🙂 Arkiset postaukset uppoavat aina, oli aihe mikä tahansa. Ja ehkä syynä on mun jatkuva vauvakuume, heh.. 🙂
Hei, olen sinua paljon vanhempi, mutta kokenut tuon saman, että raskauden aikana oli tiputteluja, tosin puuhanaisena piti tehdä koko ajan jotakin, kun olisi voinut ottaa rauhallisemminkin. Viikolla 26 sitten syntyi kaksoset, alle 1 kg molemmat, mutta hyvin meni kaikki, kiitos hyvän sairaalahoidon, niin lapsosille kuin itsellenikin. Suo itsellesi siis lepoa ja tee kaikkea kivaa, mikä tuo sinulle hyvän fiiliksen. Hyvää odotusta 🙂
Onnea odotuksesta! Ymmärrän täysin huolesi, itse olen ihan saman käynyt läpi! Takana keskenmenoja ja edellisessä raskaudessa tiputtelua aina yli puoleenväliin saakka. Juoksin yksityisillä lääkäreillä ja ylimääräisissä ultrissa ja kukaan ei oikein osannut sanoa, mistä johtui. Kunnes toisessa kunnallisessa ultrassa Naistenklinikalla kätilö huomasi, että minulla on etinen istukka. Tieto oli minulle helpotus. En vain ymmärrä, miksi sitä ei kokeneet lääkärit aiemmin huomanneet. Jouduin käymään läpi ylimääräiset papat ym. En siis saanut rasittaa jatkossa itseäni raskauden aikana. Ei hyppyjä, juoksuja ja rajua liikuntaa. Istukka ei koskaan siirtynyt ylöspäin joten lapsemme syntyi sektiolla. Kaikki meni loppujen lopuksi hienosti ja olen toipunut hyvin. Minulle vain tuli kaikesta huolesta ja stressistä ahdistusta ja pelkoa, joka kärjistyi lapsen synnyttyä. Oli vaikea uskoa, että lapsi vihdoinkin oli siinä ja kaikki oli mennyt loppujen lopuksi hyvin. Pelko ja epätietoisuus raskaudessa ovat raskaita käydä läpi ja ne jotka eivät ole sitä kokeneet eivät ehkä aina sitä ymmärrä. Toivon sinulle hyvää loppuraskautta!
Pitkästä aikaa tulin blogiasi lukemaan ja voi mitä uutisia!! Tuhannesti onnea omasta masuasukista! Täällä myös toista lasta odotellaan, rv6+. Kuumeiseisti odotellaan varhais uä, sillä itsellänikään ei juuri ole raskausoireita, vähän rinnoissa pistelyä, nälkää ja vatsa iltaisin ihan pallo. Huhittavaa että.tästä pitäisi olla onnellinen mutta sitä miettii onko kaikki hyvin.. toivottavasti te saatte nyt seesteisemmän loppuraskauden alkumyllerryksen jälkeen! Nyt täytyykin palauttaa blogisi lukulistalle,meillä muutenkin yhtäläisyyksiä, ollaan 3v asuttu Aurorassa. Meidän esikoinen syntyi keväällä 2015, joten silloin tuli luettua paljon blogisi vanhoja odotus-ja vauvapostauksia. Kiva että nyt löytyy vertaistukea ja tosiaan kaikkea hyvää teidän odotukseen 🙂
Suuret onnittelut sinnekin!<3 Kyllä siellä kaikella todennäköisyydellä kaikki on hyvin, vaikka tiedän kyllä miten hankala on edes sisäistää ajatusta lapsesta ennen kuin sen on omin silmin nähnyt!<3 Ja mulla oli ihan sama, raskausoireet aina melko "Miedot" että melkein olisi kaivannut jotain pahoinvointia tai vastaavaa joka olisi tehnyt raskaudesta todellisemman! Kuulostaa hassulta! IHanaa kun palailit tänne ja tuupa kertomaan kuulumisia, milloin teillä on se alkuraskauden uä? :)<3