Neuvolalääkärin pakeilla

Kuten viime postauksessa mainitsin, pääsi huoli taas yltymään viime viikonloppuna kun esiintyi pientä tiputtelua. Kaiken alun jälkeen veren näkeminen on ehkä se kaikkein kauhein juttu ja joka kerta nostaa samat fiilikset pintaan kuin alussakin, vaikka olisikin todettu että kaikki on kunnossa. Selitän itselleni huolen sillä, että tuossa kuukausi sitten tiesin että tiputtelu johtui hematoomasta, mutta nyt kun sitä ei enää näy ultrassa, on syy joku toinen. Ja tietysti sitä aina pelkää pahinta.
Tähän alkuun mun on sanottava myös miten kiitollinen olen tästä neuvolajärjestelmästä. Sen ahdistavan keskenmeno-diagnoosin jälkeen olen ollut neuvolaan yhteydessä lukemattomia kertoja ja joka kerta olen saanut sen mitä kaipasinkin, eli mielenrauhaa. Olen käynyt ylimääräisessä ultrassa viikolla 7, 10 ja 16 ja joka kerta lääkäri on vastannut kysymyksiini asiallisesti ja mieleni rauhoittaen.
Nyt toissapäivänä kävin paikan päällä ja fiilis oli viime kertaan nähden rauhallisempi. Pelkäsin vain täydellistä eteisistukkaa tai vastaavaa ja halusin tietää asiantilan, jotta voin omaa elämääni siihen sopeuttaa (esim ei kyykkyjä tai vastaavaa, pahimpia tuon kannalta kuulemma, kärsin siis samasta ensimmäisessä raskaudessa). Ultralla katsottiin että istukka tosiaan on kohdunsuun aivan liki, mutta ei päällä, onneksi. Siitä se siis todennäköisesti nousee vielä ylöspäin ja tilanne katsotaan sit rakenneultrassa, jonka tuloksen perusteella mennään seurantaultraan jos on tarve. Mitään ylimääräistä ei tällä hetkellä kohdussa näkynyt ja kohdunkaulakin oli aivan valtavan pitkä, 5 cm. Mä jotenkin ajattelin et se 3cm oli vakio, mut ilmeisesti ei. Mitat oli vauvalla just niinkuin pitää ja kaikki oli muutenkin hyvin. Tyypillistä, että tietenkään mitään tiputtelua ei ole sen jälkeen tullut, mutta jos tulee, liittyy se todennäköisesti juurikin tuohon lähellä kohdunsuuta olevaan istukkaan!
Nyt mulla on siis sanotaanko viimeiset muutama päivä ollut jo todella hyvä fiilis. Eilen illasta makoilin sohvalla ja vatsassa kävi kova vilske. Jotenkin tuo liikkeiden tunteminen tekee raskaudesta niin paljon todellisempaa ja saa mut ymmärtämään sen, että siellä tosiaan joku on. Eilen illasta tyttö venytteli sängyssä sääriään ja osoitteli sit minun ja mieheni sääriä ja sanoi että ”samanlaiset sääret”. Siihen päälle sit kysyi vielä, että ”onko pikkuvauvalla kans?” <3 Sanoin vain että on kyllä, mutta hyvin pienet, ihan vain parin sentin pituiset. Nythän vauvan mitat on päästä peppuun vain jotain 11cm, eli hyvin pieni vielä <3
Huh, nyt siis hyvällä fiiliksellä kohti viikonloppua perheen kanssa. Eilen käytiin illasta laskettelemassa, mutta lunta oli tullut niin paljon ettei siitä oikein tule mitään ennen kuin lumi on ”tampattu” tiiviimmäksi. Huomenna olis tarkoitus mennä uudelleen, ihanaa ulkoilua koko perheelle vaikka minä vaan siinä pikkumäen alla vilkuttelenkin. Raitis ilma ei toki koskaan tee huonoa, joten parempi sekin kuin istua sisällä.
Mukavaa viikonloppua teille kaikille!<3 Kuvat muutaman päivän takaa kun tyttö halusi sovittaa uv-pukuaan tulevaa rantalomaamme varten. Ja toki ne sukset ja monotkin piti saada samaan aikaan päälle, perus! <3