Xenia's day

Oma koti kullan kallis, sisältö sitäkin tärkeämpi

Teksti: Anna.fi

Heipähei täältä kotoota. Me saatiin lupa lähteä sairaalasta eilen lastenlääkärin tutkimuksen jälkeen ja jännittynein mielin pakattiin kamamme ja ajoimme kotiin. Jotenkin kaikki täällä kotona sai mut herkistymään ihan täysin, tosin sitähän sanotaan, että tässä muutama päivä synnytyksen jälkeen sitä alkaa hormonit hyrräämään ja itku on herkässä ja pitää kyllä paikkansa mulla kohdalla. Mä näin noi kaikki kukkaset mitä meille oli tuotu ja aloin itkemään. Jotenkin on niin uskomatonta, että mä lähdin täältä supistusten saattelemana torstaina hieman ennen puolta päivää ja nyt palaan sunnuntaina kotiin meidän perheen kera, johon kuuluu myös uusi ja pieni ihminen. Miten voi olla näin rakastunut johonkin toiseen elävään olentoon? Huoli on valtava vaikka kaikinpuolin terve ihminen meidän pikkuinen onkin, mutta kyllähän te tiedätte, uuden elämäntilanteen äärellä kaikki on jännittävää ja tämän suurempaa elämänmuutosta ei voikaan olla. Mä oon ottanut sen linjan, että puhun just kaiken S:lle mitä mun mielessä on. S katsoi pikkuisen perään iltapäivällä tämän nukkuessa ja mä kävin tuossa vetämässä pienet tirsat kun en oikeastaan ollut nukkunut muutamaa tuntia lukuunottamatta lainkaan sitten torstain. Heräsin sit pienen itkuun ja olin niin tillin tallin, että kesti hetki tajuta, että hetkinen, tuohan on meidän pienokainen joka tuolla on. Mut ihanaa oli päästä omaan sänkyyn, ihan tosissaan se sairaalan kova sänky oli aika ”raju” kun jokaista lihasta särkee ja olo on muutenkin arka. Niinpä kun sain oman tyynyn alle niin pari sekunttia ja olin out. IMG_5403 Meidän pieni tytär syntyi torstaina 15.06 synnytyksen alettua virallisesti torstaina aamuyöstä joskus kuuden maissa. Hassua oli muuten se, että mä jotenkin tiesin sen etukäteen. Mä heräsin nimittäin tuona samaisena yönä joskus puolen yön jälkeen oltuani vain tunnin verran unilla ja olo oli kun olisin nukkunut kymmenen tuntia sikeetä unta. Kaipa se keho sit valmistui siinä energiaa keräämällä ja mä vaan jotenkin tiesin. Itse H-hetkestä ja synnytyksestä jäi positiivinen kuva. Kivualiastahan se, sitä ei voi kukaan kieltää, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna koko sairaalassaolo tytön syntymään asti on sellaisen sumuisan verhon peitossa, outoa kyllä. IMG_5438 Siitä on nyt se neljä päivää ja siitä lähtien pieni oli koko sairaalassaoloajan vierihoidossa ja me opeltetiin elämää pienokaisen kanssa. Mielettömän hyvä fiilis jäi Porvoon sairaalasta kaikin puolin, jotenkin tuolla olo oli enemmänkin kun jossain hoivakodissa oloa eikä sairaalassaoloa sitten lainkaan. IMG_5470 Nojoo, toinen itku tuli siinä vaiheessa kun Max tuli iloisena kotiin. Ja voi että, miten hienosti Max ottikaan pienen vastaan. Max haisteli tyttöä häntä heiluen ja nuoli tämän pieniä jalkoja. Jotenkin tuntui, että Max aisti saman tien että tässä on joku suojeltava kyseessä, jotenkin käyttäytyi paljon aikuismaisemmin ja rauhallisemmin saman tien pienen seurassa. Ei olisi voinut mennä paremmin, vitsit että olen tästä iloinen!<3 IMG_5485 Viime yökin meni loistavasti ja sain nukuttua parin syöttökerrankin kanssa yli 7 h. Aamusta käytiin sit kumpainenkin vuorotellen suihkussa, syötin tytön ja sit lähdettiin koko perheen kesken lenkille. Talvisaikaanhan suositellaan, että ei mennä saman tien ulos vastasyntyneen kanssa (tai ainakin näin jossain sanottiin, käsittääkseni asiasta ollaan yhtä montaa mieltä kun on vanhempiakin), mutta kysyin eilen kätilöiltä ja olivat sitä mieltä, että ulos voi mennä heti kun itse jaksaa, raitis ilma kun on aikamoista unilääkettä itse kullekin. 😉 Käveltiin melkein 5 km ja vitsit miten hyvä fiilis nyt onkaan. Pieni nukkuu tuossa edelleen sikeästi ja mä kirjoittelen vieressä postausta Maxin nukkuessa jaloissa. Perhe-elämä on siis alkanut mitä parhaiten, ei voisi kiitollisempi tuosta pienestä ihmeestä ja S:n osallistumisesta ja tuesta!<3 IMG_5492 Tänään meidän pitää käydä jossain vaiheessa hakemassa muutama kietaisubody H&M:ltä, meidän pieni kun on sen verran pikkuinen että noi 56 kokoiset bodyt on jättiläisiä päällä. On muuten tullut huomattua kuinka paljon sitä pyykkiä nyt tuleekaan. Eilen esim pistettiin tytölle uudet vaatteet päälle ja viisi minuuttia siitä tuli puklut rinnuksille.. 😀 Mulla on muuten tuossa vielä säästössä pari viimeisinä raskausajan asua, joten laittelen niitäkin tulemaan lähipäivinä. Onhan sitä hauska ajatella, että yhtenä hetkenä lapsi on tuolla mahassa ja toisena sitten täällä meitä ilostuttamassa. Kuvituksena siis viimeisen viikon Instagram kuvia. Tuo onkin sit viimeinen mahakuva joka on otettu vuorokausi ennen syntymää!<3 Nyt toivottelen teille näissä onnenhuuruissani (väsymys kun lähti pois, ajatus on paljon selkeämpi ja heräsin vain puhtaaseen ilon tunteeseen tänään) ihanaa alkavaa viikkoa ja kiitoksia tuhannesti jokaisesta onnentoivotuksesta joita olette meille laittaneet!<3 On ollut hienoa jakaa näitä juttuja teidän kanssa ja nyt vain alkaa seuraava kappale elämässä!<3 ps. Mun raskausleggarit menee tällä hetkellä bandeau mallisesta onepiecestä, uskomatonta miten keho muuttuu muutamassa päivässä ja vaikka painoa varmasti tällä rintamuksella vielä varmaan 8 kiloa enemmän onkin, tuntuu olo niin uskomattoman kevyeltä että ei mitään rajaa! 🙂 Tosin, on tuo kyllä fyysinen suoritus totta tosiaan, jokainen kehon lihas kun on jumissa, mutta tuo kävely auttoi siihenkin, varmaan paras liikuntamuoto näin alkuun kun ei vielä mitään sen raskaampaa kannata tehdä. 🙂 noni, nyt lopetan, neiti tuossa heräilee ja luulenpa, että ruoka maistuu taas! 😀  

Lue myös

X