elämä

Onnellinen

1.9.2016 Teksti: Xenia

Eilen aamusta herätessä ensimmäinen fiilis oli oikein ylitsepursuava onni. Jotenkin viime aikoina kaikki on mennyt niin ihanasti ja parin päivän onnistuneet luvut saavat toki nekin aikaan hyvää fiilistä. Ajoin tytön päivähoitoon ja takaisin kotiin ja siitä Maxin kanssa lenkille. Seisoin Linnamäellä varmaan ikuisuuden vaan katsoen kaunista maisemaa, sellaista johon ei välttämättä enää omassa kotikaupungissaan kiinnitä huomiota.

Omalla kohdallani huomaan onnen lähtevän todella pienistä asioista. Hyvät yöunet ovat yksi tärkeä tekijä ja sen lisäksi onnea lisää tasapaino. Olen tyytyväisimmilläni kun saan toteuttaa itseäni useammalla eri sektorilla. Teen töitä, opiskelen ja olen perheen kanssa. Tasapaino näiden kolmen välillä on välillä hankalaakin saavuttaa, etenkin silloin kun opintoja on yhdessä sumpussa.

20160813-_W8U6640

Omalla kohdallani onnistumisen tunne on yksi motivoivimmista asioista. Häämatkallamme olimme suunnitelleet sukellusta, mutta ennen ensimmäistä kertaa olin aivan todella jännittyneenä. Mutta voi vitsi mikä ilon ja onnen tunne siitä tulikin kun kohtasin pelkoni enkä juossut pakoon.

Tietyllä tavalla koko homma toistuu opinnoissa. Olen aiemminkin puhunut siitä ajasta kun motivaatio oli hukassa ja koko ajatus Porthaniaan menosta todella ahdistava. Annoin ihmisten mielipiteiden ja sanomisten päästä ihon alle ja nyt jälkikäteen se kaduttaa. Ole oma itsesi -mantraa toistellaan jo lapsille, mutta ei se silti ole helppoa. Etenkään jos se oma minuus poikkeaa valtavirrasta ja oma tie on täysin eri suunnassa kuin suurimmalla osalla.

20160813-_W8U7157-3

Mulle yksi suuri askel kohti pelon voittamista oli se, että myönsin sen olleen siellä. En edes muistanut kuinka hyvä fiilis hyvin menneestä tentistä voi tulla ennen kuin viime lukuvuonna. Pääsin tosissani takaisin hevosen selkään opintojen osalta ja vankka tarkoitus on siellä myös pysyä, kunnes saan paperit ulos.

Se, miten tulen koulutustani tulevaisuudessa käyttämään, ei aiheuta ainakaan tällä hetkellä mitään ahdistusta. Tietyllä tavalla uskon siihen että asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella, ja mun oma paikka löytyy kyllä vaikka sitä mutkaisempaa tietä pitkin, ihan kuten tähänkin mennessä.

Tällä hetkellä siis mitä mahtavin fiilis. Mistään post wedding bluesista ei ole tietoakaan, päinvastoin on ollut ihana saada uusia kortteja kotiin uudella sukunimellä. Ei meidän parisuhde tietenkään itsessään ole millään tavoin muuttunut, mutta meille avioliitto oli silti tärkeä instituutiona. Se merkitsee meille sitä viimeistä sitoutumista ja yhteisen hyvän vaalimista. Sitä että tehdään kaikki meidän perheen eteen ja meidän perheen etuja ajatellen. Tottakai näin toimitaan yleensä myös parisuhteessa eikä monella ole aikomustakaan avioliittoon, mutta onneksi on valinnanvapaus!

Tällaisen litanian kanssa toivotan teille mitä ihaninta syyskuun alkua<3

Kuvituksena muutama hääkuva Annika Liinangilta, loput saadaan ensi viikolla!

 

Kommentit (24)

Nää on mun mielestä ihan mielenkiintoisia asioita. Tietyllä tavalla ehkä koen avarakatseisuuden (ainakin omalla kohdallani) kasvaneen iän myötä. Mitä enemmän tunnen oloni hyväksi omassa nahassani, sen helpompi mun on ymmärtää miten uniikkeja meistä kaikki ovat. Monen kanssa olenkin asiasta jutellut ja hyviä tyyppejä on paljon. Olin sitten alalla kuin alalla, varmasti niitä naurajia mun kohdalleni riittäisi, etten siinä mielessä viittaa pelkästään oikikseen. 🙂 Ja kiitos, on hienoa kuulla että blogin kautta välittyy tuollainen fiilis, se lämmittää mieltä! 🙂 Kivaa viikkoa sinne ja kenties törmäillään Portsun käytävillä! 🙂

Upeat kuvat <3

Kiitos Annn, tai ehkä sanon että kiitos kuvaajan puolesta!<3

Piti lisätä, että hyvin on onnistuneet kuvattavatkin ;P hih <3 Upeasti välittyy tunnelma ja tunne kuvista 🙂

Heh, kiitos paljon!<3 Mä ajattelin kyllä mieheni nähdessä että vau, puku todella tekee miehestä niiiin komean! <3

Todella kaunis pari ja ihania kuvia <3 aiotko julkaista yhtään kuvaa juhlasta tai niitä kuvia missä vaa tapahtuu jtn (apua en muista sen nimeä :D)! Eli ei pelkkiä ns. Poseerauksia 😀 mut jokatapauksessa teillä on varmasti ollut kauniit häät ja näytätte hyvin onnellisilta <3 tuleeko itse hääpäivästä postausta? Kaikkea ihanaa teille, täällä seurataan blogia aina hymy suunnilleen takaraivossa :D! <3

Varmasti niitäkin, kunhan saan kuvat käsiini ja jos löytyy sellaisia joissa ei ole kauheasti muita ihmisiä että on helppo kysyä lupa julkaisemiselle. 🙂

Onnellinen teidän puolesta!!!!! <3

Kiitos ihana!<3

Mulla on kanssa sama fiilis opiskeluista. Opiskelen tällä hetkellä ihan täysin toista alaa, mutta edelleenkin oikis houkuttaa vaikka olen sinne jo pari kertaa hakenut. Oon kuullut ihmisiltä ihmettelyä miksi vielä sinne haluan hakea ja kommentteja tyyliin ”sinne on niin vaikea päästä, eikö kannattais jo luovuttaa.” Mutta en perhana luovuta! Meinasin ens keväänä hakea sinne sano kuka mitä tahansa. Välillä on tosi vaikeaa tehdä asiat valtavirrasta poiketen, uskoa omiin unelmiinsa ja uskaltaa tavoitella niitä.. mutta ei se auta kun luottaa itseensä! Ihanaa syksyä! <3

Ähh miksi jotkut yrittävät lannistaa toinen toisiaan. Kyllä sinne joka vuosi otetaan se 200 sisään ja ihan tavallisia ihmisiä ne kaikki siellä opiskelevat ovat. 😀 Että enemmänkin sinne vaaditaan sinnikkyyttä, joka puolestaan lähtee motivaatiosta! 🙂 Sitä sinulla näyttää olevan joten rohkeasti vain kohti omia unelmia! 🙂 Ihanaa syksyä sinnekin ja tsemppiä tulevaan, mitä ikinä se tuokin tullessaan! 🙂

Voi miten kaunis pari te olette! sä Xenia olit kyllä ihan tyrmäävän kaunis morsian, sun puku, kampaus ja meikki on musta ihan täydellinen kokonaisuus!
Mulla oli jossain vaiheessa ihan samanlaisia ajatuksia opiskelujen suhteen ja jo pelkkä yliopistolle meneminen oli tosi ahdistavaa. Sitten päätin lopettaa sen muihin vertaamisen ja tehdä siten kun halusin – luottaa itseeni ja omiin valintoihin. Tuntuu, että kaiken sen jälkeen ne maisterin paperit maistui entistäkin paremmilta! Tsemppiä sulle loppuopintoihin ja mukavaa syksyä koko teidän perheelle!

On kyllä todella upeita kuvia, niitä odotan innolla. Mun mies harrastaa tosi paljon valokuvausta ja hänkin tykkäsi kovasti niistä kun on niitä tässä olan takaa aina välillä nähnyt 🙂

Kiitoksia suuresti, meidän kuvaaja oli kyllä ihan huippu, olen niin tyytyväinen että häneen lopulta päädyimme! 🙂

Siis tiedätkö, oon pyöritellyt mielessäni niin samoja asioita. Oikiksessa myös opinnot loppusuoralla ja samastuminen opiskelukavereihin tuntuu niin vaikealta. Tajusin jollain tavalla myös pelkääväni valmistumista ja vertailin itseäni muihin, podin huonommuuden tunnetta. Sitten tajusin, että mä olen löytänyt elämässäni onnen ja tiedän kuitenkin valmistuvani oikealle alalle. Se on jo paljon. Vaikka mun haaveet ja toiveet ei oo ehkä keskimääräisen nuoren juristin ajatuksia, oon just siellä missä MUN pitääkin olla. Oma polku löytyy varmasti, onhan kaikki tähänkin mennessä mennyt hyvin. 🙂

Se on mun mielestä vahvuutta. Siis se, että uskaltaa mennä omaa polkuaan ja myös kertoa siitä ääneen häpeämättä. Mä muistan vaikka kuinka monta pilkkakeskustelua muhun liittyen vain mun blogitaustan vuoksi, ilman siis että mua tunnetaan henk.kohtaisesti. Silloin se satutti, mutta nyt jälkikäteen ymmärrän, että ne pilkkaajat (ja yleensä myös kovaäänisimmät) ovat niitä jotka ovat ehkä kaikkein vähiten sinut oman tapansa kanssa. Tuon ajattelun kun omaksuin elämä alkoi helpottua huomattavasti. Naurakaa jos naurattaa, ei se minulta ole pois, joltain muulta kylläkin ehkä. 🙂 Paljon tsemppiä sinne oman polun löytymiseen, vaikka ehkä siihen ei edes tsemppiä tarvita, kyllä se sieltä nimittäin löytyy! 🙂

Mullakin oikiksen opinnot loppusuoralla, ja välillä tulet opiskelukavereiden kanssa puheeksi. Jotkut naureskelevat, mutta käytännössä aina ne ovat niitä, jotka eivät ole sun blogia koskaan lukeneet tai muuten sua tunne. Heti vain pitävät hassuna ajatusta julkisesta blogista oikkarilla. Mä aina koetan pitää sun puolia vaikken itsekään sua henkilökohtaisesti tunne, mutta vaikutat niin hyvältä tyypiltä, jotenkin niin aidolta, täällä blogissa! Kiitos siis siitä, ettet välitä muiden ajatuksista (ainakaan liikaa) ja olet rohkeasti sitä mitä olet. Mahtuu meitä oikikseenkin kaikenlaisia, ja olen ihan varma että sä tulet pärjäämään työelämässäkin loistavasti. Bloginkin perusteella sun työmoraali on ihan omaa luokkaansa, eli siinäkin mielessä hyvää mainosta tämä sulle ihan ammatillisessakin mielessä 😀

Nää on mun mielestä ihan mielenkiintoisia asioita. Tietyllä tavalla ehkä koen avarakatseisuuden (ainakin omalla kohdallani) kasvaneen iän myötä. Mitä enemmän tunnen oloni hyväksi omassa nahassani, sen helpompi mun on ymmärtää miten uniikkeja meistä kaikki ovat. Monen kanssa olenkin asiasta jutellut ja hyviä tyyppejä on paljon. Olin sitten alalla kuin alalla, varmasti niitä naurajia mun kohdalleni riittäisi, etten siinä mielessä viittaa pelkästään oikikseen. 🙂 Ja kiitos, on hienoa kuulla että blogin kautta välittyy tuollainen fiilis, se lämmittää mieltä! 🙂 Kivaa viikkoa sinne ja kenties törmäillään Portsun käytävillä! 🙂

Erityisesti tuo ensimmäinen kuva on kyllä todella koskettavan kaunis!

Kiitos kauniista sanoista!<3

Kauniita kuvia! Huokuu onnellisuus oikein 🙂 Ei näiden yliopisto-opintojen vieminen loppuun ole mitenkään helppo homma! Itsellä oli kovat suunnitelmat valmistua viidessä vuodessa, mutta elämä tuli ”tielle”; Työt, matkustelu, naimisiinmeno, sairastelu.. 🙂 Nyt uskon, että asiat tapahtuu, kun on tapahtuakseen, enkä enää ota stressiä. Ei myöskään kannata miettiä, mitä muut ajattelee; Ei siihen voi kuitenkaan vaikuttaa. Tsemppiä gradun kirjoittamiseen! Nim. toinen gradun tekijä (7. opiskeluavuosi starttaa)

Heh, mä muistan väläytelleeni ideaa jopa 4 vuoden valmistumisajasta. 😀 Haha, mikäs täällä nyt starttaa. Oon aloittanut 2009 eli onko se nyt sit jo 8. Pari vuotta vapaata (äitiysloma) ja yhtenä vuonna en tainnut muuta kuin matkustella. 😀 Eli ymmärrän täysin mitä ajat takaa! 🙂 paljon tsemppiä sinne!!!!!!

Meilläkin hyvin urakeskeinen ala ja ajattelutapa. Ymmärrän hyvin siis… Moni kurssikaveri (lapseton / miespuolinen) tekee jo yliopistosairaalapalveluja ollen viittä vaille erikoislääkäreitä. Se on aika pysähdyttävä ajatus, itse kun olen ollut tässä äitiyslomilla ja nyt päätin jäädä vuodeksi hoitovapaalle vain keikkatöitä tehden. Se oli aika iso juttu mulle, että tietoisesti nyt hyppään tähän pikkulapsiarkeen täysillä ja unohdan hetkeksi sen urakeskeisen ajattelun jne. vaikka tiedän että kilpailu paikoista on kova ja niin edelleen. Toisaalta sitten haluan ajatella, että lapset on pieniä vaan kerran ja tarvitsevat nyt minua tosi paljon. Ja haluan nauttia että saan laittaa uutta taloamme sitten vähän ajan kanssa. Niin, onhan se myös itselle rankkaa tehdä kovasti töitä jossa pitää olla todella skarppina, jos yöt on mitä on, että nostan hattua niille jotka lähtevät useamman pienen lapsen kanssa töihin. Minusta tuntuu että jo näin kahden lapsen kanssa aina jompi kumpi herättää vähintään pari kertaa yössä ja on sellaista suurta harvinaisuutta jos kumpikin sattuu nukkumaan hyvin niin, että saa itsekin vaikka jonkun yhtäjaksoisen muutaman tunnin pätkän…

Olet kuvankaunis <3 Upeita kuvia! Ja onnea vielä, kyllä se avioliitto vaan on sellainen omanlaisensa 'turva' parisuhteelle. Tai en tiedä, itse taidan olla aika turvallisuushakuinen, niin ihan ehdoton olin tästä asiasta silloin aikoinaan, että naimisiin mennään jos kerran vakavissaan ollaan 🙂

Ymmärrän täysin mitä haet takaa. Joskus elämässä on tehtävä valintoja kahdesta itselle mieluisasta asiasta, mutta toisaalta kivaa siinä on se, että uraa voi tahkoa myöhemminkin, vaikka olisi sit hieman jälkijunassa muihin kurssikavereihin! 🙂 Jos siis sitä haluaa! 🙂 Ja jeps, nimenomaan turvasta juttelin eilen toisen naimisissa olevan ystäväni kanssa. Sen verran perinteinen olen kyllä että kyllä se avioliitto kuului minun ja onneksi myös mieheni toiveisiin!<3

Minä opiskelin aikanaan tuotantotekniikan insinööriksi ajatuksena lähinnä työllistyä johonkin kivaan yritykseen sisäisiin asiantuntijatehtäviin. Eihän se sitten ihan niin mennyt, työttömäksi valmistuin ja olin turhautuneena mm. jonkin aikaa huoltoasemalla töissä. Mutta kuten sanoit, niin asioilla on tapana järjestyä ja tällä hetkellä olen myyntipäällikkönä kansainvälisessä vientiyrityksessä. Eipä tullut mieleenkään valmistuessani että muutaman vuoden kuluttua suhaisin pitkin maailmaa myymässä suomalaista tekniikkaa 😀 Hienoa siis että olet päässyt takaisin opintojen pariin – sullakin on ihan varmasti edessä mielenkiintoisia ja yllätyksellisiä työkuvioita! Ja paljon onnea vielä avioparille! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *