Yleinen 20.4.2011

Opiskelu oikiksessa!

Teksti: Anna.fi

Kuten otsikkokin kertoo, tämän postauksen pyhitän opiskeluistani ja ylipäänsä oikiksesta kertomiselle. Opiskeltuani kaksi vuotta, voin edelleen sanoa olevani oikealla alalla, ja siitä olen hyvin kiitollinen, sillä se oman jutun löytäminen oli ainakin minulle verraten vaikeaa.
   Minullehan oikis ei ollut selvä vaihtoehto. En siis nuorena unelmoinut tuomarin ammatista tai asianajajan urasta, vaan kaikesta muusta oikeastaan. Minulle tämä valinta ei tapahtunut itsestään, vaan pikemminkin väkisin kaikkia koulutuksia selailemalla ja pohtimalla, mikä niistä olisi juuri minua varten. No, nyt voin onneksi sanoa tehneeni oikean päätöksen, eli siinä mielessä hyvä.
   Kuvittelin ihan tosissaan sisäänpäästessäni, että kaikki on mielettömän vaikeaa. No, ei se näinkään ole. Toki, sivumäärät ovat joskus päätähuimaavia ja tiestysti myös niitä hankalampia aloja on, mutta silti, pääsykoekevään lukuihin verrattuna oikis ei ole hankalaa. Joku sanoi kerran, että pääsykoe on oikiksen vaikein tentti, ja siinä mielessä hän oli oikeassa, että muiden tenttien läpäisy ei todella vaadi niin paljoa.

Euroopan tentti, jonka luettava alue yksi lyhimmistä eli n. 600 sivua
Finanssin tentti, jota pidetään yhtenä vaikeimmista. Alue lähemmäs 2000 sivua. (Kirjat onneksi J:n eikä mun:D)

Suurin osa tenteistä sijoittuu lukumäärältään noiden väliin. Hyvä puoli kuitenkin Helsingin oikiksessa on se, että osan kirjoista voi korvata luentosarjoja käymällä. Tällöin luentosarjan päätteeksi on luentokuulustelu, ja jos sen pääsee läpi, ei tentissä tarvitse vastata sen kirjan kysymykseen, vaan luentokuulustelun pisteet lasketaan sen kysymyksen pisteiksi. Myös lisäpisteitä on usein luentosarjoissa tarjolla. Tämä tarkoittaa sitä, että jos on esim 3 lisäpistettä, on silti saatava (yleensä) puolet tentin pistemäärästä, mutta sitten kun lasketaan arvosanaa, otetaan pisteet huomioon, jolloin voi niillä pisteillä korottaa arvosanaa vaikka tentti ei olisi mennyt niin hyvin.
   Opiskeluvauhti on putken mukaan melko verkkaisaa, mutta itse en ole halunut lähteä nopeammin opiskelemaan. Tämä johtuu ihan vaan jo siitä, että käyn töissä samalla, mutta myös siitä, että nautin opiskelijaelämästä. Nyt on aikaa, ja vapautta (vaikkakaan ei rahaa) tehdä ja lähteä sinne minne huvittaa. Myös epävarmuus siitä, mitä konkreettisesti haluan tehdä on syynä siihen, että opiskelen sitä perustahtia. 🙂
   Yleensä tenttejä on kerran puolentoista kuukauden välein tai vähän useammin. Siinä on sitten sopivasti aikaa relata tentin jälkeen ennen seuraavaa luku-urakkaa.
   Kaikille oikiksesta kiinnostuneille täytyy sanoa positiivisena puolena, että oman alan töitä saa melko helposti heti ensimmäisinä opiskeluvuosina jos vain kiinnostaa. Työnhaussa kannattaa olla aktiivinen ja lähettää niitä hakemuksia niihinkin (ja nimenomaan niihin) paikkoihin joihin ei missään julkisessa paikassa haeta ketään. Kuulin juuri yhdeltä ystävältä, että jos johonkin suurempaan asianajotoimistoon haetaan porukkaa, saattaa hakemuksia tulla useampi sata, mutta näistä vain noin 10 % kutsutaan ylipäänsä haastatteluun. Usein on kuitenkin tarvetta opiskelijoille, mutta ei viitsitä pistää mainosta, koska niitä hakemuksia tulee joka tapauksessa.
   Kaiken kaikkiaan opiskelu oikiksessa on todella itsenäistä puurtamista. Kukaan ei tule potkimaan persuksille (paitsi ehkä KELA jos pisteet ei riitä), eikä kukaan suunnittele sulle aikataulua (paitsi jos menet putken mukana niin sitten). Hyvä puoli on se, että voit tehdä hommia kun siltä tuntuu, mutta huono puoli on se, että ihminen on laiskuuteen taipuvanen ja jättää hommat viime tinkaan..No kyllähän tässäkin tapauksessa kokemus opettaa, ja hylsy tentistä on kuulkaas hyvä motivaattori! 🙂
   Mielestäni oikis on hieno paikka opiskella. Toki opetukseen voitaisiin panostaa lisää, ja opettajia ehkä motivoida innostavampaan luennointiin, mutta kaiken kaikkiaan asiat on hyvin. Suomessa kaikilla on kuitenkin mahdollisuus maksuttomaan opetukseen ja siinä mielessä myös yhtäläiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan (joskin tämä keskustelu valmennuskurssien aiheuttamasta epäarvoistumisesta on mielenkiintoinen). Minä voin sanoa, että vaikka välillä saakin harmaita hiuksia näiden opusten takia, olen hyvin iloinen siitä missä olen. Edelleen hymyilyttää kun muistelen sitä fiilistä, kun sain hyväksymiskirjeen ja se muistuttaa siitä kuinka helposti ihminen unohtaa ne onnen asiat, jotka jossain vaiheessa olivat suuria unelmia.
   Muutamat ovat myös kyselleet, onko oikis oikeasti snobi paikka ja onko porukalla siellä puvut päällä. Nää on jotenkin hassuja juttuja, kun itsekin luulin näin, mutta asia on kaikkea muuta. Ihan samanlaisia kaduntallaajia siellä on, kuin missä tahansa muualla. Toki, kaikissa kouluissa on varmasti omat snobinsa, mutta en kyllä sitä piirrettä yleistäen oikikseen liittäisi. Eli ennakkoluulot pois, ja sinne joukkoon vaan, jos vain kiinnostaa! 
   Tässäpä nyt kaikki, mitä tuli mieleen, mutta kysykää ihmeessä, jos jäi joku mieltä kaivertava asia vielä epäselväksi! Onkos täällä oikislaisia, oikiksesta haaveilijoita, tai pääsykoelukijoita (muutaman tiedänkin.. ;D) ?. Mitäs kaikki muut, onko teillä ollut joku ennakkokäsitys oikkareista? 🙂