Xenia's day

Oufit 18.04.2013 & kuulumiset

Teksti: Anna.fi
Eilinen meni niin täysin härdellin vallassa, että en ehtinyt edes blogia päivittämään, ja sitten kun tulin sitä tekemään, olin niin väsynyt, että silmät lurpsahteli kiinni. Tenttiin valmistautumisessa on mennyt eilinenkin päivä, paria kaverin näkemistä ja lenkkiä lukuunottamatta. Samalla linjalla jatketaan tänäänkin, lenkki vain vaihtuu saliksi, mutta toisin sanoen, visusti neljän seinän sisällä mennään ainakin näillä näkymin. 😀 Joka tapauksessa, tässä eilisen asua..
This week has gone so fast. I’ve been reading for my next exam and thats it. Today’s gonna be the same: studying, exercising, studying, having a walk, studying etc.. 😀 Anyway, here can you see my outfit from yesterday..


neule / jumper: Zara
housut / trousers: Zara
kengät / shoes: Converse
laukku/ bag: Miu Miu
nahkatakki / biker jacket: Zara
huivi / scarf: Mulberry

Tiedätte varmasti ne inhottavat päivät kun mikään ei ole hyvin. Naamariin puhkeaa näppylöitä, hiukset on aivan päin jotain, mitkään vaatteet ei tunnu hyvältä ja väsyttää. Mulla oli sellanen päivä eilen. Onnistuin jopa polttamaan ruuan pohjaan niin, että palohälytin alkoi soimaan. Voitte kuvitella sen näyn kun yritän tuolilla seisten saada sitä sammumaan, mutta en edes yletä siihen kun nää huoneet on sen verran korkeita. Ajattelin jo mielessäni kaikki kauhuskenaariot läpi siitä, kuinka koko talo evakuoidaan mun kanasuikaleiden takia. Voi helvetti. Istuin täällä sit kaikki ikkunat auki ja lopulta se kamala ääni lakkasi kun leyhyttelin mun tyynyä (kyllä!!) palovaroittimen edessä. Olisi varmaan hiljentynyt nopeammin, jos olisin käynyt kellarista asti hakemassa raput. 😀
Nää on taas näitä tilanteita, jotka pitää osata handlata itsekseen. 😀 Mun elämä on muuttunut niin paljon lähiaikoina, että välillä aina katson ympärilleni ja kelaan kaikkea taaksepäin. Joskus kun lyhyen ajan sisällä tapahtuu paljon muutoksia, kestää jonkun aikaa sisäistää kaikki nämä jutut ja päästä ajan hermoille myös henkisellä tasolla. Oon ollut sen verran vähän paikoillani tän alkuvuoden aikana, että en oo oikeastaan ehtinyt pysähtymään ja miettimään kaikkea. Viimeksi kun palasin Egyptin ja Englannin jälkeen kotiin maaliskuun puolivälissä, olin oikeastaan ensimmäistä kertaa ihan tosissaan yksikseni täällä. Mulle tuli todella outo fiilis. Vasta silloin jotenkin tajusin miten paljon onkaan tapahtunut. Välillä pitäisi pysähtyä miettimään omaa elämäänsä ja oppia olemaan paikallaan. Mulle kiire ja paikasta toiseen ajelehtiminen on ollut pako pois muuttuneesta arjesta ja siitä, että on ollut liikaa sisäistettävää kerralla. Nyt mulla on hyvä olo. Oon ollut tässä viikon verran itsekseni ja nauttinut tästä. Oon saanut luettua hyvin (aka keskittymiskyky palannut),  tehtyä töitä, liikuttua ja pidettyä itsestäni täysipainoisesti huolta. Ikävä S:ää kohtaan on suuri, mutta onneksi ei ole enää kuin viikko ja nähdään taas. 
Tän kaiken keskellä oon tajunnut, että yksi mun suurista tavoitteista elämälle on rauhan löytäminen. Mä olen niin adhd, että se ei ole mikään helppo juttu. Oon muutamana iltana yrittänyt harjoitella rentoutumista, mitä oma isäni kertoi tehneensä omana opiskeluaikanaan. Ei muuten mikään helppo juttu! Jotenkin ajatukset hiipii pikkuhiljaa aina päähän, vaikka kuinka yrittäisi keskittyä olemaan ajattelematta mitään muuta. Mulle tää kolmasosa vuosi on ollut itsetutkiskelua parhaimmillaan. Voin sanoa tällä hetkellä tuntevani itseni paremmin kuin koskaan, ja tajuavani sen, mitä mä tarvitsen ja haluan. Tällaisia ajatuksia näin viikonlopun alkuun, ihanaa viikonloppua perjantaita teille! 🙂

Lue myös

X