Pääsykoejärjestelmästä

Kommenttini menee vähän nyt ohi, mutta on ihan pakko laittaa 🙂
Mielestäni Suomen ongelmana on opetustyyli. Täällä opetetaan oppilaita kuuntelemalla opettajaa tai lukemalla. Mitä jos oppilas ei opi kuuntelemalla ja/tai lukemalla. Oppilas putoaa heti opetusjärjestelmästä, ja ”joutuu” huonoille numeroille. Meiltä puuttuu täysin ”tekemällä opetettava” opiskelu. Tämä on mahdollista oppisopimuksilla, mutta peruskouluaan suorittavalla ei ole tätä mahdollisuutta.

Itse tämän vuoden abiturienttina (valmistun kylläkin vasta syksyllä, tämä suunniteltu juurikin pääsykoerumban ja urheilun takia) olen sitä mieltä, että abeille on todella raskasta suorittaa ensin yo-kirjoitukset ja heti perään (osa tosin jo päällekkäin kirjoitusten kanssa) alkaa lukemaan pääsykokeisiin. Tossa on kyllä burn-out lähellä tosi monella… Lisäks oon sitä mieltä, että joidenkin alojen pääsykokeissa painotetaan ihan vääriä asioita. Onko lääkärin osattava kaikki fysiikasta ja kemiasta ja esim. sosiaalisilla taidoilla ei ole mitään merkitystä? Itellä ois haaveena lääkärin ura juurikin sen takia, että haluisin auttaa ihmisiä ja tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen, mutta fysiikan kaavat ei aukea ihan samalla tavalla.. :/ Mun mielestä just esim. lääkärin ammattiin tulis olla jotkut psykologiset testit näiden normaalien pääsykokeiden lisäksi.

Kiitos ihanasta blogista, kiva seurata teidän arkea vaikka en juuri ikinä kommentoikkaan! 🙂

Hei!
Hain itse juuri helsinkiin oikikseen, eilen siis pääsykokeet. Mielestäni systeemi on hyvä siltä osin, että pääsykokeella pääsee sisään ja sitten loppuopiskelu ns ”rennompaa” (eli ei karsita opiskelijoita pois sitten myöhemmin). Karsivat monivalinnat hieman harmittaa, sillä jos et niistä pääse jatkoon loppuja vastauksiasi ei edes lueta..itseäni hieman pelottaa kun jätin kahteen monivalintaan vastaamatta koska ne olivat mielestäni niin ”helppoja” ja itsestäänselviä että ajattelin että niissä on pakko olla joku kikka tai hämäys.. 😀 muutenkin koe vaikutti helpolta, mutta jäi harmittamaan kyllä ajan loppuminen kesken ja se, että en ehtinyt kirjoittamaan paperille tarpeeksi tietoa.. joitain aivan itsestäänselviä asioita,mitkä kyllä tiesin, jäi mainitsematta..no ensi vuonna uudestaan ehkä jopa kurssin kera! Ja noista kursseista olen kyllä samaa mieltä, että hieman yliarvostettuja ovat.Tietty vastaustekniikka ja välikokeet yms ovat todella hyvää harjoitusta mutta fakta on että kirjat pitää osata suunnilleen ulkoa ja siihen ei auta kuin tiukka lukeminen kahden kuukauden ajan ;D

Mun mielestä olis ihan hirveä ajatus että pelkkä yo-todistus määrittäisi sen mihin voit hakea. Esimerkiksi mun kotiolot ei lukion aikana ollut mitkään parhaat mahdolliset, eikä silloin olisi mihinkään pääsykokeisiin siellä saanut luettuakaan, saati että olis saanut rauhaa miettiä mitä haluaisi. Vasta kun muutti kotoa pois ja sai muutaman vuoden nauttia ns. normaalista elämästä, pärähti päähän että haluan oikikseen 😀 mä kökötin siellä luentosalissa pääsykokeen kimpussa eilen, ja mullekin tuli olo että osaan, mutta ei sitä tiedä ennen heinäkuuta että miten kävi. Enpä muuten olis istunut siellä eilen jos tuijotettaisiin vaan mun lukion yo-todistusta. Eikä se todistus välttämättä kerro paljoakaan sen henkilön motivaatiosta tai osaamisesta NYT.

Suomen systeemi ainakin oikiksen pääsykokeiden kannalta on mielestäni toimiva, koska se asettaa kaikki hakijat samalle viivalle ja kaikkien pitää tehdä paljon töitä opiskelupaikan eteen. Tietysti toisilla on enemmän hyviä arvosanoja lukiosta kuin toisilla, mutta eivät hekään lukematta pärjää. Järjestelmä mahdollistaa myös sen, että monissa eri elämäntilanteissa olevat ja eri taustan omaavat henkilöt voivat aivan hyvin päästä yliopistoon. Itse en ole käynyt lukiota, vaan hain ammattikoulun papereilla oikikseen ja toisella kerralla pääsinkin. Ja hyvin olen pärjännyt =)

Olin yksi eilisistä oikiksen pääsykokeissa istuneista ja samalla linjalla olen, en osaa sanoa miten meni. Viimeiselle minuutille asti myös istuin. Pääsykoejärjestelmää pitää mun mielestä muuttaa. Yliopistoihin on vaikea päästä sisään Suomessa varsinkin oikikseen ja lääkikseen. Toisaalta, kun miettii kummankin alan haastavuutta ei sinne pitäisikään päästä kävelemällä sisään joten pitäisi löytää hyvä kultainen keskitie ?

Mulla on kokemusta tästä keskieurooppailaisesta järjestelmästä, että matkan varrella ne ketkä eivät menesty, putoaa vaan karusti pois. Meiltä on pudonnut nyt n. 30-40%, jäljelle on jäänyt erittäin motivoitunut, pienehkö ryhmä, jossa pääsääntöisesti kaikilla todella hyvä keskiarvo. Tippuneet oli lähinnä niitä, joita ala ei kiinnostanutkaan tarpeeksi, jotta motivaatio olisi riittänyt. Tämä systeemi tuo itselleni motivaatiota, varsinkin kun maisterihakuun keskiarvolla on todella väliä, mutta myös paljon sellaista painetta mitä varmaan Suomessa opiskellessa ei olisi? Tai vähintääkin erilaista painetta tai epävarmuutta. Hyvästä opintomenestyksestä palkitaan myös pienemmillä lukukausimaksuilla. Tämä systeemi on raaka ja suosii varmasti niitä ”hyviä opiskelijoita”, että armoa ei paljon anneta jos ei suoriudu, Suomessa taas ei ovea olla näyttämässä ihan heti. Näen molemmissa systeemeissä hyviä puolia. Pääsykokeet antaa periaatteessa yhtäläiset mahdollisuudet kaikille, niin hyville opiskelijoille kuin niille kenen motivaatio on herännyt vasta lukion jälkeen. Arvostan todella Suomen koulutusjärjestelmää, ja sitä tasa-arvoa, mitä se tarjoaa. Näin ulkosuomalaisen silmin se keskustelu siitä, että kaikilla ei olisi yhtäläiset mahdollisuudet hakeutua koulutukseen, tuntuu välillä hassulle, kun verrattuna moneen muuhun maahan se nimenomaan on sitä(toki tähän vaikuttaa muut asiat, kuten sosioekonominen asema, mutta periaatteessa mahdollisuudet ovat silti paljon tasa-arvoisemmat).
Tähän ei ole tietenkään ainutta oikeaa vastausta, mutta täällä Suomen ulkopuolella opiskellessa on saanut paljon perspektiiviä, ja itselleni tämä systeemi sopii mainiosti.
Opiskelen samaa alaa kuin sinä, mutta toki kansainvälisellä puolella. Se on myös aiheuttanut keskutelua varsinkin Suomessa, että mitä ihmettä mä voin tehdä työkseni kun valmistun. Toki siinä on mukana paljon tietämättömyyttä siitä, mitä se juristin työ voikaan pitää sisällään.
Suomalaiset on opiskelijoina myös ulkomailla aika etuoikeutetussa asemassa, ei sitä aina melkein kehtaa kertoa tukien määrästä mitä saa, vaikka toisaalta haluan kyllä ehdottomasti olla ylpeä kotimaastani ja jakaa tietoa miten systeemit siellä toimii. Tästä taisi nyt kadota punainen lanka kokonaan, mutta mielestäni on tärkeää keskutella tästä aiheesta ja välillä kyseenalaistaa näitä erovia systeemejä. Pahoittelut huonosta äidinkielestä, se on vähän rapistunut tässä vuosien varrella kun ei päivittäin käytä. 🙂
Ei tule useasti kommentoitua, vaikka olen alusta asti lukenut blogiasi säännöllisesti, joten voisinpa nyt samalla kiittää mielenkiintoisesta ja elämänmakuisesta blogista. Ei voi kun nostaa hattua sulle perhe-elämän, taloprojektin, häiden ja opintojen yhdistelystä ja silti kuinka positiivinen ja onnellinen fiilis välittyy tänne lukijalle!
Ihanaa alkavaa kesää!

Olin itse eilen valvomassa oikiksen koetta ja sattui saman saliin vastuuvalvojaksi yksi koetehtävän tehnyt, jonka kanssa sitten juteltiin enemmänkin oikiksen kokeesta. Tämän vuoden koehan muuttui jo niin, että kahden ensimmäisen tehtävän monivalinnan perusteella valitaan 600 parhaiten menestynyttä, joiden loput tehtävät 3-5 arvostellaan. Aluksi olin ainakin itse tästä vihoissani hakijoita kohtaan muistaen sen, kuinka vaikeita monivalinnat oli itselle (pääsin siis aikanaan sisään niin, että kokeen ainoasta monivalinnasta vetäsin nollat). Kuitenkin kun koetta eilen katsoi, niin monivalinnat oli aika ”hakijaystävällisiä”. Ei ollut mitään nippelitiedon kaivamista (Onko Urpo Kankaan kirjan pohjalta tehty tehtävä ”minkä suomessa saa antaa nimeksi lapselle – vastaus: omena” tuttu :D), molemmissa tehtävissä oli jokaiseen vain yksi oikea vastaus, ja väärästä vastauksesta sai vain -1. Loput tehtävätkin oli aika mukavan tuntuisia, takaisinsaantia konkurssipesään jne. Aineistoa oli, mutta oikiksen standardeihin nähden lyhyitä. Jos trendi oikeasti muutoksen jälkeen jatkuu tällaisena, niin mielestäni suunta on oikea. Mitataan oikeasti osaamista, eikä epäolennaisuuksien muistamista. Siltikin koe on sitä ulkoa opettelua. Siitä olen osittain samaa mieltä kanssasi, että kyllä, vaaditaan ymmärtämistä, mutta ymmärtäminen ei riitä, jos ei muista tiettyjä asioita ulkoa. Moni hakija ei ole tottunut lukemaan juridista tekstiä, joten jos vaikka ymmärtää, että jotain pitää tehdä ”Ilman aiheetonta viivytystä”, mutta ei muista juuri tuota termiä, niin kokeeseen tulee helposti ”nopesti/heti” tms, joka ei pääsykokeessa mene läpi.

Yleisesti olen sitä mieltä, että pääsykokeet ovat hyvä juttu. Oikiksessa pärjäämiseen ei todellakaan auta L:n paperit, ja siihensän se menisi että ainoastaan niillä pääsisi sisään. Tiedän sisään päässeitä, joilla on C:n tai M:n paperit, ja vetävät tenteistä pelkkiä vitosia ihan yhtä lailla kun L:n oppilaita, jotka ei pääse hylsy-2 suosta. Monia työnantajia, ainakin omalla kiinnostuksenkohteellani eli asianajotoimistoissa, ei hirveästi muistaakseni Roskista tai Hanskia lukuunottamatta kiinnosta lukion opiskelumenestys. Oma kysymyksensä kuitenkin taas se, että tarvitaanko pääsykokeita kaikille aloille. Tästä syystä olen jenkkisysteemin suuri fani. Ensin kandi, jota pääsee opiskelemaan arvosanoilla, sitten maisteriohjelmiin pääsykokeiden kautta. Tämä auttaisi maisterien valtaisan määrän rajoittamiseen ja samalla helpottaisi päätöksentekoa lukion jälkeen.

Opiskelutyyleistä: Ainakin meillä oikiksessa on lisätty käytännönkursseja ja pienryhmäkursseja nyt uusissa ohjelmissa. Ongelmana tällä hetkellä on se, että tämä on synnyttänyt närää akateemisen vapauden kannattajissa, kun moni pienryhmäkurssi on tehty pakolliseksi. Ainakin velvarissa, esineoikeudessa ja perheoikeudessa osana pakollisia opintoja on ns. oikeustapauskurssit, joita ei voi skipata kuin erityisen painavasta syystä.

Heippa,

Omista opinnoista on jo muutama vuosi aikaa, mutta tämä aihe kyllä puhuttaa edelleen myös itseä, joten oli nyt pakko vielä kommentoida. Olen myös sitä mieltä, että Suomen systeemi toimii siinä mielessä hyvin, että motivaatiota ja joidenkin alojen osalta soveltuvuutta testataan heti alussa, jonka jälkeen koulunsa saa määräajassa käydä loppuun tai sitten vaihtaa muualle pääsykokeiden kautta, jos siltä alkaa tuntua. Sen sijaan esimerkiksi Saksan systeemi, jossa voit keskiasteen jälkeen vain kirjoittautua yliopistoon, mutta opintojen etenemisen jatkamisen edellytyksenä on jokavuotisten massiivisten kokeiden läpäiseminen, luo kovia paineita opiskelijoille. Jos opinnot keskeytyvätkin jossain vaiheessa siihen, ettei vuosikoe mene läpi sallitulla kahdella yrittämällä, on voinut mennä monta vuotta ”hukkaan”, omat mielenkiinnon kohteet joutuu kokonaan miettimään uudelleen, ja varmasti voi olla aika hukassa tuollaisessa tilanteessa. Juuri tästä taannoin puhuttiin saksalaisen ystäväni kanssa, jonka kaverin opinnot olivat tyssänneet toiseksi viimeisen vuoden loppukokeisiin, ja tämä oli asiasta murtuneena hypännyt kerrostalon katolta – selvisi kyllä, mutta tosiaan, kyllä minä Suomen systeemistä enemmän löydän järkeä.

Tsemppiä sinulle opintojen loppurutistukseen! 🙂

Ite oon ollut täysin surkea koulussa. AINA. just eilen mietin tätä, kun luin lehdestä kuinka joku oli kirjoittanut L:ää ja kuinka se vaikuttaa elämään. Kyllä mä sanoisin että vaikka jollakin aineella ”ei tekisi mitään” ja olisi A:n paperit niin kyllä siinä L:n papereilla itsetunto kasvaa. Itse kun oon siis koulussa täysin nolla ja ensimmäinen ajatus aina on että ”en mä todellakaan osaa tota”. Uskon että niillä arvosanoilla kuitenkin on väliä siinä mielessä uskooko itseensä vai ei. Onnistumisistahan se lähtee 🙂 nykyään jo kun koulumaailmasta on jo muutama vuosi niin osaan jo ajatella että ehkä mä sittenkin osaan koska onnistuin ennenkin. En muista enää mikä mun pointti tässä oli (:D) mutta jos joskus saan lapsia, haluan, että ne oikeesti käyvät koulun hyvin tai edes pärjäisi siellä jotenkuten. Ei niin, miten mä oon ollut 😀 onneks elämä on opettanut ja nykyään mun asenne onkin oppimiseen vähän erilainen 😀 joten opiskelkaa kunnolla, se vaikuttaa nii paljon elämässä kuitenkin vaikka siltä se ei tuntuisi koulunpenkillä 😀

Mä opiskelen yliopistossa Briteissä, ja oon aika lailla sun kanssa samaa mieltä. Oon itse käynyt koulut ulkomailla, hyvässä yksityiskoulussa, ja Briteissähän siis numeroiden lisäksi tarvitaan hakiessa suositus joltain opettajalta ja personal statement. Oon itse aina ollut hyvä oppilas koulussa, mutta en pelkästään numeroiden puolesta vaan selvästi yksi opettajien lempioppilaista: sosiaalinen, mukana tunneilla, ei juurikaan poissaoloja, ja niiden takia olen usein myös huomannut, että minua suositaan paljon. Pääsin opiskelemaan yhteen Brittejen parhaista yliopistoista – aineen valitsin ihan randomilla, ja sitä vaihdoin heti ekan vuoden jälkeen. Tämä mielestäni näyttää aika hyvin, mikä systeemissä on pilalla – kunhan on hyvä äikässä (tai tässä tapauksessa enkussa, mutta siis hyvä kirjoittaja) pystyy kirjoittamaan täydellisen personal statementin, joka voi olla jopa täysin valetta (ei kukaan hakupapereita lukija tarkasta, että mitä harrastuksia sinulla on ollut tai missä oppilaskunnan jutuissa olet oikeasti ollut mukana), opettajien tykkäämä (näin saa hyvän referencen heiltä) ja numerot niin on helppo päästä parhaimpiinkin yliopistoihin. Kukaan ei testaa, että haluatko oikeasti lukea vaikkapa lakia tai lääketiedettä, ja että onko sinusta oikeasti juuri tähän alaan. Mielestäni pääsykokeissa on juuri se hyvä puoli, että ne testaavat omaa motivaatiota ja myös sopivuutta tiettyyn alaan.

Mua taas itseä henkilökohtasesti suoraan sanoen vituttaa ammattikoulun ja lukion ”eriarvoisuus” ihmisten mielipiteissä 😀 Itse opiskelen taloushallintoa ammattikoulussa, koska en koe saavani lukiosta ”tarpeeksi” irti työmäärään nähden. Mulla oli yläasteelta päästessä hyvät numerot, mutta tiesin, ettei motivaationi tule riittämään lukioon, jos pitää opetella esim. jotain sammallajeja tai jotai muuta ns. ”turhaa” (Plus en usko päätyväni koskaan pakollisesti lukioo tarvivalle alalle :D). Oon tosi käytännöllinen ihminen, oon super hyvä koulussa, jos asia kiinnostaa mua ja jos taas ei kiinnosta, niin kaikki on mulle ihan pakko pullaa 😀 Ja mä opin tekemällä. Siksi siis valitsin kauppiksen ja menin taloushallinto puolelle, koska sieltä saa ns. paremmat paperit ja työmahdollisuudet. Mutta tosiaan, se on tosi ärsyttävää, että ammattikouluja (varsinkin, kauppis on oikeestaan vaan kirjojen/koneiden ääressä oloa ja mulla on paljon ylimääräisiä valinnaisia, joten siinä suhteessa lähellä lukioo, reaaleja ei vaan oo niin paljoo) jotkut pitävät paljon alemmassa arvossa, kuin lukioo. Toki lukiossa on koeviikot yms. mutta on meilläkin välillä paljon kokeita päällekkäin, ei toki aina niin paljoa. Ja esim. viime keväänä, olin ollut kipeänä ja mulla oli siis toukokuussa vikalla viikolla yhdeksän koetta, plus että kävin töissä samalla 🙂 Että ei sekään aina helppoa ole. Ja sitä en ymmärrä, kun ihmiset valittaa, että, kun kirjotukset loppuu ja taas pitää alkaa lukemaan pääsykokeisiin (Ja esim. ystävälläni oli yli kk loma ennen pääsykoe lukemisten alkua). Ammattikoululaiset käy koulua toukokuun loppuun saakkaa ja vääntää opparia samalla ja me joudutaan lukeen vaan iltasin, ei mitään lukulomia. Että ei meilläkään helppoa ole 😀 Mutta niin..saas nähä mihin mäkään päädyn jatko-opintojen suhteen, ei mitään käsitystä! 😀 Mutta muuten siis toi pääsykoe järjestelmä toimii mielestäni hyvin ja suht tasa-arvosesti Suomessa! 🙂 Vähän karkas ohi aiheen, mutta toinpahan tänkin näkökannan esiin! 😀

Mielestäni nykyinen systeemi on oikein hyvä. Täällä yksi tuleva lääkäri, en olisi ikinä päässyt lukemaan lääkikseen, jos sinne olisi pitänyt hakea pelkillä todistuksilla. Kirjoitukset meni keskinkertaisesti ja pidin muutaman välivuoden, sitte parin yrityksen jälkeen ovet lääkikseen avautuivat. Yhden asian ei pitäisi rajata sitä minne kouluun pääset, elämä ei mene niinkuin on suunniteltu. Nuorilta odotetaan jo nyt ihan pelottavan paljon. Pitäisi jo melkein 16-vuotiaana tietää, mitä haluaa loppuelämän tehdä työkseen. Itse en ainakaan antaisi 16-vuotiaan itseni päättää yhtään mitään noin ratkaisevaa 😀

Hain tänä vuonna toistamiseen oikikseen ja en osaa kyllä yhtään sanoa, että miten koe meni. Olen tosi kiinnostunut oikeustieteestä, mutta sisään pääseminen on kyllä työn ja tuskan takana, ainakin ottaen huomioon sen kuinka raskasta lukeminen on niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Ymmärrän toki, että oikikseen ei voida päästää sisään kaikkia halukkaita, mutta kyllähän se harmittaa jos ei pääse sisään.. Yleisesti pääsykokeista olen sitä mieltä, että vaatimukset on asetettu aika korkealle ottaen huomioon pääsykokeet niin yliopistoon kuin ammattikorkeaan hakiessa. Ranskassa vaihdossa oltuani opiskelutyyli ja hakeminen esim. yliopistoihin on aivan erilaista kuin täällä meillä. Suomessa jo pelkkä lukio on aika lailla sitä väkisin vääntämistä, pääsykokeista puhumattakaan. Tosin, Suomen koulutustaso on verratuna moniin muihin maihin poikkeuksellisen korkea, josta on syytä olla kuitenkin ylpeä. 🙂

Heippa!
Hyvä postaus ja mielenkiintoinen aihe, sillä tätä on tullut itsekin tänä keväänä mietittyä. Itselläni on yhdet yliopiston pääsykokeet alla ja toiset ammattikorkean pääsykokeet vielä edessä. Ensimmäinen vaihtoehtoni on tosiaan viestinnän opiskelu yliopistossa, ja luinkin kyseisiin pääsykokeisiin hurjasti koko kevään ajan. Motivaatio oli korkealla, sillä olin aidosti kiinnostunut aiheesta. Kuitenkin pääsykoetta edeltävänä yönä olin niin jännittynyt, että en saanut ollenkaan unta. Menin siis kokeeseen jotakuinkin samoilla silmillä, ja nyt sormet ristissä toivon ettei se vaikuttanut tulokseeni. Tämän myötä koenkin, että vaikka olisi kuinka motivoitunut ja kuinka ahkera opiskelija, itse pääsykoetilanne voi joillekkin olla liikaa. On hurjaa ajatella, että pelkät neljä tuntia ratkaisevat seuraavan vuotesi, ellei pidemmänkin ajan.
On myös tullut todettua, kuinka pääsykokeet (ainakin tämä kyseinen) on vain pieni pintaraapaisu koko alueesta, joka kuitenkin on melko laaja. Kokeen jälkeen jäi fiilis, että olisin osannut paljon enemmän!
Vaikea kuitenkaan sanoa minkälainen järjestelmä olisi parempi.. Kyllä näinkin ne parhaimmat palkitaan, mutta paljon potentiaalisia opiskelijoita jää myös ilman opiskelupaikkaa.

Lopuksi vielä kiitoksia inspiroivasta blogistasi, ja kivaa kesää teidän koko perheelle! 🙂