Pääsykoejärjestelmästä
Huomasin eilen somesta että oikiksen pääsykokeet olivat käynnissä. Ja tulipa vaan mieleen muistot siitä hetkestä kun minäkin astelin koesaliin. Muistan kuinka kauheaa oli odotella että koko sali kutsutaan sisään kun mentiin aakkosjärjestyksessä ja minä ensimmäisten joukossa siis. Muistan kuinka sain paperit eteeni ja tiesin että osaan. Tein koetta ihan viimeiselle minuutille asti ja yksi lause taisi jäädä jopa kesken. Sen jälkeen oli hyvä olo. Tiesin että olin tehnyt parhaani ja fiilis oli hyvä. Muistan kuinka monet kyseli multa pääsykokeen jälkeen siitä miten meni, mutta jotenkin mä en halunut sanoa juuta enkä jaata. Toisaalta tämä piirre on sama edelleen tiedekuntatenttien osalta. Näyttää olevan enemmän pääsääntö kuin poikkeus, että tenttiä ei pääse suurinpiirtein edes läpi jos ”meni hyvin” ja jos tenttisalista lähtee päätään pudistellen kilahtaa suoritusotteeseen femma. Se siitä hyvästä itsetuntemuksesta. 😀
Pääsykokeista on ollut paljon puhetta nyt lähiaikoina ja Suomen järjestelmää joko kannatetaan tai vihataan. Tottahan se on, että järjestelmämme on täysin erilainen kuin muualla Euroopassa ja saimmekin mieheni kanssa hyvät keskustelut aikaan siitä mitenkä yliopistoon päästään sisään Suomessa vs Englannissa. Englannissa yliopistot antavat hakujen tuloksena tarjouksia joissa on vaikkapa niin että kunhan saat A-leveleistä (meidän ylioppilaskirjoitukset) vaikkapa 2 a:ta ja yhden b:n niin pääset tänne ja tänne. Täällä sit taas on enemmän poikkeus että pääsisit sisään pelkillä lukion papereilla.
Toki oma lehmä ojassa sanon että mielestäni omalla kohdallani tämä systeemi toimi hyvin. En tiennyt yhtään mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa kun menin lukioon ja muutenkin, 15-vuotias on aika eri tavalla kypsä ottamaan vastuuta tulevaisuudestaan kuin vaikkapa 18-vuotias. Toisaalta olisihan se hienoa hyvän koulumenestyksen oppilaille että voisi senkin avulla päästä eteenpäin. Oma keskiarvoni lukion jälkeen taisi olla 9 ja yo kirjoitusten arvosanat M:ää ja E:tä ja taisi tulla yksi C:kin (äidinkieli, tässä syy siihen miksi täällä on kirjoitusvirheitä:D). Jos jo lukion alussa tietäisi että nyt tämä kaikki vaikuttaa tulevaisuuteen niin ehkä siinä tekisi enemmän töitä? Mitä mieltä te olette?
Kaiken kaikkiaan mun mielestä kummallakin systeemillä, sekä Eurooppalaisella että Suomalaisella on omat hyvät puolensa. Suomen systeemi valikoi ehkä kuhunkin alaan ne kaikkein kiinnostuneimmat ja keskieurooppalainen (johon pääsee käsittääkseni sisään, mutta joista karsitaan oppilaita huonomman menestyksen perusteella, korjatkaa jos olen väärässä) puolestaan pitää yllä opiskelumotivaatiota myös sisäänpääsyn jälkeen. Monessa asiassa taitaakin olla niin ettei ole yhtä ainoaa ja oikeaa vastausta tai yhtä täydellistä tapaa. Jonkunlainen kultainen keskitie olisi varmasti loistava ratkaisu, mutta pääsykoejärjestelmät ovat juurtuneet niin syvälle yhteiskuntaan ettei niitä ihan sormia napsauttamalla muuteta.
Kaiken kaikkiaan en oikein osaa päättää kumpi olisi järkevämpi vaihtoehto. Se että annetaan kaikki vastuu lukioikäisille vai se, että kunkin ihmisen kiinnostuksen kohde saa kaiken huomion yhden kevään ajan ja siinä vaiheessa karsitaan nimenomaan oppiainekohtaisesti pois ne joiden motivaatio ei ole parhaimmasta päästä? Toisaalta mietin sitä sopiiko rankaista siitä, että yksi vuosi tai vaikka useampikin on mennyt syystä tai toisesta penkin alle jos motivaatio on kuitenkin löytynyt uudelleen? Kolmannekseen tuli mieleen se, että jos on ollut hyvä oppilas niin eikö heillä muutenkin ole yhtä hyvät lähtökohdat pääsykokeisiin kuin oppilailla jotka eivät kenties lukiosta valmistuneet samanlaisin arvosanoin? Tarkoitan lukumotivaatiota ja lukemisen taitoa.
Mielenkiintoisia juttuja, pakko myöntää. Minkälainen systeemi olisi teidän mielestä ideaali? Kuinka monella teistä on muuten ollut tänä keväänä pääsykokeet ja miten luulette että meni? 🙂
Kommentit
Voisi niistä kirjoituksista hyötyä enemmän kuin Suomessa tällä hetkellä. Tuntuu että moniin maihin verrattuna täällä ei arvosteta koulunkäyntiä, meinaan nimenomaan oppilaita. Vähän tehdään asioita niin ja näin, ja turvaudutaan pääsykokeisiin sitten kun kasvetaan aikuisiksi.
Toisaalta itse kirjoitin huonot paperit, kun erinäisistä syistä ensin keskeytin kirjoitukset ja aloitin sitten ne alusta. Omilla papereilla en pääsisi suoraan tuskin mihinkään ja pääsykokeen kautta pääsin nykyiseen koulupaikkaani. Suomessa siis voi päättää aloittaa elämän alusta jos eksyy väärille raiteille. Tästä oon itse hyvin kiitollinen!
Kaksi piippuinen juttu 🙂
Kommentit
Kommenttini menee vähän nyt ohi, mutta on ihan pakko laittaa 🙂
Mielestäni Suomen ongelmana on opetustyyli. Täällä opetetaan oppilaita kuuntelemalla opettajaa tai lukemalla. Mitä jos oppilas ei opi kuuntelemalla ja/tai lukemalla. Oppilas putoaa heti opetusjärjestelmästä, ja ”joutuu” huonoille numeroille. Meiltä puuttuu täysin ”tekemällä opetettava” opiskelu. Tämä on mahdollista oppisopimuksilla, mutta peruskouluaan suorittavalla ei ole tätä mahdollisuutta.
Tämä kommentti on Jepajeejeelle, joka kirjoitti hyvän kommentin.
Onneksi koulumaailma on muuttunut paljon ja muuttuu uuden opetussuunnitelman myötä yhä enemmän siihen suuntaan, että opettajajohtoista opettamista ei ole enää niin paljoa. Huomaan monilla tunneilla olevani yhä enemmän se, joka seuraa vierestä kuin se, joka sanoisi, miten asiat menevät. Toivottavasti tämä suuntaus nostaisi oppimistuloksia. 🙂
Sori ko meni ohi aiheen!
Hyvä pointti. Mä olen nimittäin juuri tuollainen joka ei opi yhtä hyvin kuuntelemalla kuin itse tekemällä. Etenkin jos asiaa joutuu miettimään jonkun ratkaistavan ongelman kautta se pääasia jää mieleen ihan eri tavalla! 🙂
En tiedä, mikä olisi hyvä systeemi, mutta esim just oikikseen ja lääkikseen on kalliita valmennuskursseja, joihin ei kaikilla ole varaa. Se on vähän epäreilua että vaan rikkaammat voi mennä niihin. Sit nykyään yhden korkeakoulututkinnon jo käynyt ei ole ihan samalla viivalla muiden hakijoiden kanssa, koska heitä varten on tiukat kiintiöt. Jos haluaa vaihtaa alaa vaikka työttömyyden takia niin korkeakouluun voi olla hankala päästä.
Opiskelen itse kanssa oikiksessa ja mua ärsyttää suunnattomasti toi ”valmennuskurssit on kalliita ja vaan rikkaiden lapset pääsee hyviin kouluin”-argumentti.. Ei, ei ja ei. Mä otin sisäänpääsyvuonna valmennuskurssin, jolla käynnin lopetin ensimmäisen parin kerran jälkeen, koska en yksinkertasesti saanu siitä mitään irti. Eise valmennuskurssi mua sinne kouluun laita, vaan minä itse, joka istuin kirjastossa pitkää päivää koko kevään ajan ja voin taata, että aika moni oikkari voi ton allekirjottaa. Valmennuskursseilta voi saada hyviä vinkkejä ja motivaatioita kevääseen ja kysyä mieltä askarruttavia juttuja kirjasta, mutta sillä omalla kovalla työllä päästään sisään tiedekuntaan. Voi kun oiskin niin helppoo, että kunhan menee valmennuskurssille, pääsee automaattisesti sisään!
Niin siis toki vain ahkeralla työllä pääsee sisään. En millään muotoa kommentissani tarkoittanut että valmennuskurssin käynyt automaattisesti pääsee kouluun ja että vain rikkaat pääsee hyviin kouluihin. Tarkoitin sitä, että jos valmennuskurssille haluaa ja uskoo siitä olevan apua mutta ei rahallisista syistä voi semmoiselle mennä, niin se on epistä. Mutta itse on tiedot päähän tankattava.
Onneksi sentään koulut ovat Suomessa ilmaisia. Jos lukukausimaksut tulevat, niin silloin se on tosi tosi epäreilua köyhiä kohtaan.
Ymmärrän mitä tarkoitat! Onneksi nykyisin on kursseja joiden hinnat eivät päätä pakota. 🙂
Olen tästä sikäli samaa mieltä, että eihän siellä valmennuskurssilla, ainakaan oikiksen osalta, opita mitään maata mullistavaa. Ehkä enemmänkin kyse on ryhmäpaineesta ja hyvänä puolena oli mun mielestä myös ne välikokeet joissa pyrittiin kyselemään samantyyppisiä kysymyksiä kuin itse pääsykokeessakin. Loppujen lopuksi sen työn tekee kuitenkin itse enkä usko että olisin mennyt enää valmennuskurssille jos en olisi tuona vuonna sisään päässyt. 🙂 Moniulotteisia asioita! 🙂
Keskustellessa asiasta huomaa kuinka monta eri ulottuvuutta tässäkin asiassa on. Olen sikäli samaa mieltä noista valmennuskursseista, vaikka kaikki eivät olekaan mitään älyttömän kalliita (vs takuukurssit jotka ovat monta tonnia). 🙂
Todella mielenkiintoinen teksti! Näitä asioita on tullut pohdittua paljon tänä keväänä, luen nimittäin parhaillaan pääsykokeisiin. Itsekään en oikein osaa sanoa, kumpi malli on parempi, molemmissa kun on puolensa… Itse kaipailisin enemmän painoarvoa yo-arvosainoille. Tuntuu järjettömältä antaa kaikkensa ensin ylppäreissa, vaikka loppupeleissä suosituille aloille hakevista harva hyötyy yo-todistuksesta mitään. Näin siis ainakin yliopistoissa, esim. Aaltoon tarvitaan todella hyvät paperit, jotta niistä olisi hyötyä hakemisessa. Itse ainakin olin ylppäreiden jälkeen niin loppu, että opiskelupaikka jäi sinä vuonna vain haaveeksi. Tuntui älyttömän raskaalta alkaa lukea pääsykokeisiin heti ylppäreiden jälkeen. Toisaalta pääsykokeita tarvitaan, ne kun mielestäni mittaavat juurikin motivaatiota kyseiselle alalle.
Pakko sanoa vielä, että tykkään älyttömästi lukea näitä sun vähän pohdiskelevempia tekstejä!
Tosiaan, tarvitsee olla todella hyvät paperit että niistä olisi hyötyä. Mä menin ihan suoralla koepistekiintiöllä eli yo-arvosanoilla ei siinä vaiheessa ollut mitään väliä. Ja jep, mä vietin ainakin yo kirjoitusten jälkeen kevään töissä. Hain kyllä muutamaan kouluun, mutta enemmänkin sillä fiiliksellä että pakko nyt hakea, en siis tuossa vaiheessa tiennyt yhtään mitä haluan. Mulle pari välivuotta teki vain hyvää, mutta meitä on siinäkin mielessä moneen lähtöön. En siis näkisi asiaa maailman loppuna vaikkei heti lukion jälkeen pääsisikään kouluun. Mutta tämä toki vain minun mielipiteeni! 🙂
Tääkin meni nyt hiukan vierestä mutta pakko kommentoida juurikin tuosta opetustyylistä, mistä ensimäinen kommentoija sanoi, että se vaikuttaa niin paljon! Itse opin vain tekemällä ja kokemalla enkä keskittymällä ja kuuntelemalla. Varsinkin näin lukihäiriöisenä sekä keskittymishäiriöisenä (onko tollasia sanoja edes?! 😀 ) niin anyways lukio oli helkkarin vaikeaa. Itsellä nyt ensimmäinen välivuosi mennyt ja yksi syy miksen ole kouluun hakenut on nuo pääsykokeet. Niihin ladataan niin kamalat paineet etten varmaan saisi mitään paperille.. ehkä ensi vuonna uskallan!
Jeps, kuuntelu on jotenkin todella paljon rankempaa kuin itse tekeminen. Siksi mä en ole koskaan ollut luennolla istuja vaan olen vetänyt kursseja läpi lukien! 😀
Itse olin Turun oikiksen pääsykokeissa eilen. Hain ekaa kertaa ja tiedän etten pääse sisään. Ensi vuonna yritän päästä valmennuskurssille. Mielestäni koe oli kuitenkin järkevä eikä sisältänyt mitään naurettavia nippelitiedon osaamistehtäviä, niinkuin oikiksen pääsykokeissa joskus on ollut. Mielestäni nykyinen systeemi on ihan hyvä, mutta voisi sitä jotenkin uudistaa. Ainakin oikiksessa kun lukuaikaa on niin vähän, kaksi kirjaa olisi mun mielestä järkevä määrä oppia asiaa, etenkin kun monilla on jo ylppärit samalta keväältä takana. 🙂
Mun mielestä koe itsessään on ihan jees, yleensä kuitenkin niissä on aika paljon sellaisia kysymyksiä jotka ovat edellyttäneet asian ymmärtämistä. Siksi en aina ymmärrä kun tähän keskieurooppalaisen systeemin ihannoijat sanovat että kouluun pääsee lukemalla vain ja oppimalla ulkoa. Usein kun asiat on niin epäselvästikin selitetty maallikon silmissä ja etenkin oikiksen kirjoja ensi kertaa lukiessa että on pakko ymmärtää jotta voisi muistaa. No joo, meni vähän sivuraiteille.. 😀 toivotan sinulle onnea kävi miten kävi!<3
Mielenkiintoisia asioita nämä pääsykoejutut 🙂 Nykyään korkeakoulussa painotetaan paljon juuri tuota osallistavaa opetustyyliä, toki sekin sopii osalle ja osalle ei sitten ollenkaan. Suomessa on myös puhuttu lukion päättökokeen ja yliopiston pääsykokeiden yhdistämisestä, mikä taas puolestaan ajaisi lukiot ja niiden opettajat tili- ja tulosvelvollisiksi. Valitettavasti näitä kahta näyttäisi olevan aika haasteellista yhdistää :/ mutta kuten sanoit, monimutkaisia juttuja ja kultainen keskitie se kai olisi paras vaihtoehto, mikäli sellainen löytyisi. Toivotaan, että tällä saralla löytyisi lopulta sellainen jokaiselle jotakin -tyyppinen ratkaisu 🙂
Se kultainen keskitie olisi varmasti kaikille miellyttävin ratkaisu, vaikka sit niin että ihan parhaat voisivat saada pääsykoetta silmällä pitäen enemmän lisäpisteitä kuin nykyään ja sit osa menisi edelleen koepistekiintiöin. Tämä systeemihän on oikiksessa mutta niitä lisäpisteitä ei yhteispistekiintiössä saa juuri lainkaan eli silti on pistettävä parastaan pääsykoekeväänä! 🙂
Heippa Xenia!
Oon tän kevään ylioppilas ja viime viikolla kävin lääkiksen pääsykokeissa. Oon sun kanssa vähän samalla linjalla, valintakokeesta en osaa enkä halua sanoa oikein juuta enkä jaata näin jälkikäteen ennen tuloksia, mutta tiedän etten olisi kokeeseen mennyt ellen uskoisi itseeni ja omiin taitoihini kyseisissä aineissa. Mutta toisaalta, pääsykokeessa kyse on kuitenkin taitojen lisäksi niin paljon siitä ns. henkisestä kantista, eli miten paljon sietää jännitystä ja stressiä, paikoitellen jopa väsymystäkin.
Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ylioppilaskirjoituksista tulisi olla enemmän hyötyä yliopistoihin pyrittäessä. Voin sanoa, että kun maaliskuussa muut välivuodelle suuntaavat ystäväni juhlivat koulutyön loppumista ja kesäloman alkua oli omallakin kohdalla takki aika tyhjä, mutta eteenpäin oli lukujen parissa vain puskettava. Tämä tilannehan on hieman erilainen esim. oikikseen pyrittäessä, kun maaliskuun lopussa abiturientti ottaa eteensä täysin uutta tietoa pursuvat kirjat, mutta lääkikseen pyrittäessä kokeessa kysytään lukion oppimäärän tietoja, oli aika hankalaakin asennoitua siihen, että jatkan vaan yhä samojen kirjojen ja asioiden lukemista. Toisaalta koin myös olevani etuoikeutettu, sainhan käyttää ne ”rankimmat” viimeiset puolitoista kuukautta ennen valintakoetta täysin kertaamiseen ja entisten pääsykoemateriaalien tutkimiseen. Vaikka tiedän nyt, että omat yotulokseni todennäköisesti riittävät yhteispistekiintiöön, tuntuu, että hyöty niistä voisi olla suurempikin. Ne parhaat, jotka sisään pääsevät ovat usein myös niitä, jotka työtä eniten tekevät. Musta olis jotenkin oikeutettavampaa, että yliopistoon pyrittäessä palkittaisiin paremmin myös siitä jo tehdystä työstä, jos on menestynyt esim. yokirjotuksissa. Mutta on kuitenkin tärkeää, että myös ne, joilla ei kirjoitukset ole sujuneet tarpeeksi hyvin saavat uuden mahdollisuuden sisäänpääsyyn valintakokeissa.
Kinkkisiä kysymyksiä!! Ihanaa loppukevättä ja kesän alkua 🙂
Hyvin tuossa lopussa tiivistit, että jo tehdystä työstä olisi hyvä palkita enemmän, mutta myös niin että pidetään ovet avoinna niille joiden motivaatio on löytynyt vasta myöhemmin! 🙂 Juuri tällainen kultainen keskitie olisi se ideaali, mielenkiinnolla odotan muuttuuko systeemi ja jos muuttuu niin mihin suuntaan! 🙂 Pidetään peukut pystyssä että opiskelupaikka aukeaa sinulle!!! 🙂
Suomessa varmasti vaikuttaa myös se, että lukio ei ole ainoa mahdollisuus toisen asteen koulutukselle, eli myös ammattikoulun käynyt voi yhtä hyvin opiskella sekä ammattikorkeassa että yliopistossa kuin ylioppilaskin. Tämä särähtää itselläni aina korvaan, kun tuntuu ettei ihmiset aina tätä ymmärrä. 😀
Totta, mutta mun mielestä asian pitääkin olla niin! 🙂 Hienoa että ovet ovat avoinna mahdollisimman monelle ja sitä vartenhan Suomen systeemiä yhdeksi tasa-arvoisimmista maailmassa kutsutaan! 🙂
Mä taas nään, että Suomen systeemistä on tasa-arvo kaukana. Lukiolaisia ja ammattikoululaisia eriarvoistetaan ylhäältä käsin niin raakasti, ettei mitään rajaa. Ja taas on kuulemma opetus- ja kulttuuri ministeri haluamassa korottaa lisää yo-tutkinnon merkitystä – voi vaan arvata miten kohta ainakaan ei enää ammattikoulusta pääse eteenpäin. Nyt jo ammattikoulun käyneet saavat vain pääsykoepisteet käyttöönsä, kun lukion käyneet saavat ne SEKÄ yo-pisteet. Lukiolaisilla on koko kevät aikaa valmistautua pääsykokeisiin ja käydä niissä, ammattikoulussa käydään valmistujaispäivään saakka opintoja. Ja joka ikinen vuosi pidetään korkeakoulujen pääsykokeita ammattikoulujen valtakunnallisesti yhteisenä valmistumispäivänä – miksi ihmeessä?
Anteeksi kärkäs kommentti, mutta koen tämän tilanteen niin epäreiluksi. Olen itse kaksoistutkinnon käynyt (eli myös ylioppilas), mutta en vaan ole koskaan käsittänyt yo-tutkinnon yliarvostusta.
Mä olen vähän eri mieltä tästä. Mutta mielipiteet kaikille sallittakoon! 🙂 Ensinnäkin pisteet. Oikikseen päästään kahdessa väylässä. Puolet koepistekiintiöllä (kuten minä), jossa ei oteta yo arvosanoja huomioon ja osa yhteispistekiintiöllä, joissa saattaa saada pisteen tai kaksi hyvästä koulumenestyksestä, eli silti pitää lukea ihan samalla tavoin. Käsittääkseni monella alalla homma on sama, että pelkällä kokeellakin pääsee sisään (ja yhtä suuri osa?), en siis näe epätasa-arvoa tässä. En myöskään lähtisi perustelemaan epätasa-arvoa koepäivillä, ne kun on todennäköisesti ihan loogisesti valittu sen vuoksi että lukuvuosi alkaa elokuussa ja jos kokeet olisivat myöhemmin, eivät tulokset tulisi niin hyvissä ajoin että mahdolliset muualta muuttavat ehtivät etsiä kodin jne.
Joo, tokihan mielipiteitä saa olla.:-) Koepäivistä puhuessani tarkoitin käytännössä sitä, että kokeen järjestäminen ei minkään järjen mukaan voi olla niin päivälleen. Siis että kokeita on oltava juuri sinä tiettynä perjantaina, eikä esimerkiksi torstaina tai keskiviikkona ennen sitä, tai vaikka seuraavana maanantaina. Näinkin on monella alalla, valmistujaisten jälkeisellä viikolla kokeet. En usko, että kukaan haluaa valita – et haluaisi sinäkään varmaan – valmistujaisjuhlan ja pääsykokeen väliltä. Se tässä on epäreilua siltä osin.
Itse tämän vuoden abiturienttina (valmistun kylläkin vasta syksyllä, tämä suunniteltu juurikin pääsykoerumban ja urheilun takia) olen sitä mieltä, että abeille on todella raskasta suorittaa ensin yo-kirjoitukset ja heti perään (osa tosin jo päällekkäin kirjoitusten kanssa) alkaa lukemaan pääsykokeisiin. Tossa on kyllä burn-out lähellä tosi monella… Lisäks oon sitä mieltä, että joidenkin alojen pääsykokeissa painotetaan ihan vääriä asioita. Onko lääkärin osattava kaikki fysiikasta ja kemiasta ja esim. sosiaalisilla taidoilla ei ole mitään merkitystä? Itellä ois haaveena lääkärin ura juurikin sen takia, että haluisin auttaa ihmisiä ja tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen, mutta fysiikan kaavat ei aukea ihan samalla tavalla.. :/ Mun mielestä just esim. lääkärin ammattiin tulis olla jotkut psykologiset testit näiden normaalien pääsykokeiden lisäksi.
Kiitos ihanasta blogista, kiva seurata teidän arkea vaikka en juuri ikinä kommentoikkaan! 🙂
Hyviä pointteja. Monella alalla soveltuvuuteen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin kirjatietämys. Puhuisin yleisestä viisaudesta ja sosiaalisista kanssakäyntitaidoista eritoten! 🙂
Hei!
Mielestäni suomen pääsykoejärjestelmä on hyvä! Itse en ole käynyt lukiota vaan ammattikoulun ja tarkoituksena oli jatkaa ammattikorkeaan, mutta nyt välivuoden jälkee suunnitelmat muuttui ja päätinkin hakea hallintotieteitä lukemaan yliopistoon. Suomen pääsykoejärjestelmä antaa siis mahdollisuuden myös niille, jotka ovat tehneet ns. Väärän valinnan peruskoulun jälkeen. Ainoa miinus on, että en saa ammattitodistuksesta mitään pisteitä yliopistoon hakiessa, joten paineet pääsykokeeseen on erittäin kovat. Siinä on nimittäin onnistuttava hyvin, jos opiskelupaikan haluaa!
Mielestäni tämä on hieno piirre Suomessa, ovet pysyvät avoinna vaikka joku aikaisempi valinta ”kaduttaisikin” 🙂
Hei!
Hain itse juuri helsinkiin oikikseen, eilen siis pääsykokeet. Mielestäni systeemi on hyvä siltä osin, että pääsykokeella pääsee sisään ja sitten loppuopiskelu ns ”rennompaa” (eli ei karsita opiskelijoita pois sitten myöhemmin). Karsivat monivalinnat hieman harmittaa, sillä jos et niistä pääse jatkoon loppuja vastauksiasi ei edes lueta..itseäni hieman pelottaa kun jätin kahteen monivalintaan vastaamatta koska ne olivat mielestäni niin ”helppoja” ja itsestäänselviä että ajattelin että niissä on pakko olla joku kikka tai hämäys.. 😀 muutenkin koe vaikutti helpolta, mutta jäi harmittamaan kyllä ajan loppuminen kesken ja se, että en ehtinyt kirjoittamaan paperille tarpeeksi tietoa.. joitain aivan itsestäänselviä asioita,mitkä kyllä tiesin, jäi mainitsematta..no ensi vuonna uudestaan ehkä jopa kurssin kera! Ja noista kursseista olen kyllä samaa mieltä, että hieman yliarvostettuja ovat.Tietty vastaustekniikka ja välikokeet yms ovat todella hyvää harjoitusta mutta fakta on että kirjat pitää osata suunnilleen ulkoa ja siihen ei auta kuin tiukka lukeminen kahden kuukauden ajan ;D
Nyt sit eikun peukut pystyyn että tänä vuonna onnistaisi!<3
Hei, minä olen 36-vuotias nainen, jolla on AMK tausta. Suunnittelen alan vaihtoa ja hakemaani pääaineeseen on kaksi kiintiötä: osa valitaan yo-todistuksen ja pääsykokeen perusteella, osa pelkkien pääsykokeiden. Omat kirjotukset menivät aikanaan penkin alle enkä olisi kuvitellutkaan astuvani ”akateemiseen” maailmaan. Nyt minulla on kokemusta josta uskon olevan valitsemassani aineessa (logopedia) valtavasti hyötyä, ja koska voin hakea pelkän pääsykokeen perusteella, minulla on mahdollisuus päästä sisään. Sopii minulle 🙂
Suunta tuntuu olevan se, että suoraan lukiosta tulevia suositaan yhä enemmän (esim. lääkkis), mutta hyvä että myöhäisherännäisillä senioreillakin on mahdollisuus!
Musta on hienoa että uskalletaan vaihtaa alaa, se kun ei ole helppoa enää kun on jo kenties tottunut työelämään, on lainoja, lapsia jne! 🙂
Mun mielestä olis ihan hirveä ajatus että pelkkä yo-todistus määrittäisi sen mihin voit hakea. Esimerkiksi mun kotiolot ei lukion aikana ollut mitkään parhaat mahdolliset, eikä silloin olisi mihinkään pääsykokeisiin siellä saanut luettuakaan, saati että olis saanut rauhaa miettiä mitä haluaisi. Vasta kun muutti kotoa pois ja sai muutaman vuoden nauttia ns. normaalista elämästä, pärähti päähän että haluan oikikseen 😀 mä kökötin siellä luentosalissa pääsykokeen kimpussa eilen, ja mullekin tuli olo että osaan, mutta ei sitä tiedä ennen heinäkuuta että miten kävi. Enpä muuten olis istunut siellä eilen jos tuijotettaisiin vaan mun lukion yo-todistusta. Eikä se todistus välttämättä kerro paljoakaan sen henkilön motivaatiosta tai osaamisesta NYT.
Olen samaa mieltä! Pidetään peukut pystyssä! :)<3
Eilen juurikin tiedekuntasi pääsykokeissa Portsussa hikoilleena (varsinkin tän uuden kokeen, jossa on eka kaksi monivalintaa joiden perusteella 600 parasta pääsee jatkoon) ja ylioppilaskokeissa ei niin kauhean hyvin (sain M:n paperit) menestyneenä, oon sitä mieltä että pidän tuota pääsykoejärjestelmää sikäli parempana, ettei mahdollisista alle 18-vuotiaana tehdyistä mokista rangaista sillon, kun koittaa päättää että mitä tulevaisuudessa haluaa 🙂 Oon siis sun lailla syntynyt ihan loppuvuodesta, joten täytin aikoinaan vasta ihan abivuoden syyslukukauden lopussa 18 vuotta 😀 Mä oisin pärjännyt varmasti kirjoituksissa paljon paremmin, jos oisin vaan jaksanut lukea, mutta kirjoitin suurimman osan aineista jo tokan vuoden keväällä ja kolmannen syksyllä ja jotenkin sitä oli sen koulu-uran (peruskoulu+lukio) lopussa niin väsyny, ettei todellakaan kiinnostanut panostaa. Halus vaan ne kokeet alta pois ja koulusta ulos. Pääsin lukiosta heti ammattikorkeaan, jossa sain pisteitä eniten omasta lukion todistuksen keskiarvosta (siihen aikaan yli 8,5 KA:sta sai täydet), mutta se ei todellakaan ollut oma ala. Toi mun keskiarvo myös ehkä kielii siitä, että olin silti hyvä koulussa mutta kirjotuksiin ei vaan jaksanu panostaa. Ei mulla ollut lukion aikana ja lopussa oikein vielä selvää kuvaa siitä, minne sitä haluaa, mutta johonkin kouluun oli pakko jatkaa heti, että sain esim. asua opiskelija-asunnossani eikö tarvinnut palata takaisin vanhempien nurkkiin toiselle puolelle Suomea. Unelma oikiksesta varmistui ja kehittyi vasta parin seuraavan vuoden aikana. Nyt kun oikikseen on tullut pari kertaa haettua, niin on kirjoja luettaessa, vaikka se varsinkin tän vuoden esineoikeuden kirjan kanssa tuntui taas ihan ”hullun hommalta” (:DD), että oikis on todellakin mun ala ja sinne haluan päästä. Tuntuis aivan kauhealta, että mun monta vuotta sitten alaikäisenä tekemät valinnat pilais mun kaikki mahdollisuudet tehdä tulevaisuudessa just sitä mitä haluan. Tuo siis varmaankin koko kirjoitukseni pointti! 🙂
Kiitos ihanasta blogistasi, jota kävin aina lukutauoilla kevään aikana vilkuilemassa ja haaveilemassa, että ehkäpä sitä joskus vielä itsekin tekis viestintäoikeudesta, joka siis oli yksi pääsykoekirjoista ja henk.koht. lempparini, gradua 🙂
ai että, mä niin toivon että sulle aukeaa ovet. Viestintäoikeus on ihanaa, tää on niin mun juttu ja toisaalta lähellä tätä mitä nyt teen, hieman eri perspektiivistä vain! 🙂 Ja jeps, esineoikeus ei tosiaan ole mun juttu. Mäkin luin sitä pääsykokeeseen ja voi jestas ne kollisiot ja dynaamiset suojat. 😀 Not my thing mut arvostan jos joku siinä pärjää, ei helppo aine!
Suomen systeemi ainakin oikiksen pääsykokeiden kannalta on mielestäni toimiva, koska se asettaa kaikki hakijat samalle viivalle ja kaikkien pitää tehdä paljon töitä opiskelupaikan eteen. Tietysti toisilla on enemmän hyviä arvosanoja lukiosta kuin toisilla, mutta eivät hekään lukematta pärjää. Järjestelmä mahdollistaa myös sen, että monissa eri elämäntilanteissa olevat ja eri taustan omaavat henkilöt voivat aivan hyvin päästä yliopistoon. Itse en ole käynyt lukiota, vaan hain ammattikoulun papereilla oikikseen ja toisella kerralla pääsinkin. Ja hyvin olen pärjännyt =)
Totta. Kaikki ovat samalla viivalla ja kirjatkin ovat joka vuosi uudet eli aina aloitetaan alusta. Sikäli siis ehkä yksi tasa-arvoisimmista paikoista. 🙂
Mielenkiintonen ja itselle ajankohtainen aihe! Juuri luinkin tuossa, että kauppakorkeaan muuttuu jo ensi vuonna käytäntö ja omasta mielestäni alustava suunnitelma kuulostaa melko reilulta ja järkevältä: max 20% pääsee pelkästään yo-todistuksen perusteella ja loput sitten yhteispisteillä ja koepisteillä. Mun mielestä tämä järjestelmä antaa mahdollisuudet kaikille. Itsekin toivoisin nimittäin sitä, että kun niihin kirjoituksiin on panostanut paljon, olisi hyvä jos siitä hyötyisi enemmän. Toki tuossa pienenee pelkällä kokeella sisäänpääsevien määrä, mutta mielestäni tuo jako on kuitenkin melko tasapuolinen.
Noh toivottavasti itseni ei tarvitse tuota muutosta kuitenkaan kokea, vaan pääsisin nyt sisään toisella yrittämällä. Viime vuonna kirjoitusten jälkeen ei omalla kohdalla jaksaminen riittänyt, ja tuntuu, että se on aika useilla samoin. Kaksi viikkoa jäljellä lukemista, nyt pitää vaan koittaa painaa 🙂
Mielenkiintoista, mutta toisaalta vielä kohtuullista! PIdetään peukut pystyssä että pääset nyt vielä vanhalla systeemillä sisään! 🙂
Olin yksi eilisistä oikiksen pääsykokeissa istuneista ja samalla linjalla olen, en osaa sanoa miten meni. Viimeiselle minuutille asti myös istuin. Pääsykoejärjestelmää pitää mun mielestä muuttaa. Yliopistoihin on vaikea päästä sisään Suomessa varsinkin oikikseen ja lääkikseen. Toisaalta, kun miettii kummankin alan haastavuutta ei sinne pitäisikään päästä kävelemällä sisään joten pitäisi löytää hyvä kultainen keskitie ?
Kultainen keskitie asiassa kuin asiassa on hyvä, toisaalta pääsykoejärjestelmä mittaa hyvin motivaatiota aina kyseistä alaa kohtaan.. Vaikeita juttuja! 🙂
Itse istuin myös eilen oikiksen kokeessa ja en kyllä todellakaan tiedä miten kävi.. 😀 Olen hakenut aikaisemminkin, mutta vaikka en nyt tänä keväänä pääsisi niin meinasin kyllä vielä hakea. Olen lukenut vähän opintopisteitä jo avoimessa,ja ajattelin lukea vielä lisää… Jotenkin vaan tiedän että se oikis on mun juttu! Haha tuli kunnon avautuminen nyt. 😀 Mutta ihanaa kesää ja etenkin häitä! 🙂
Pidetään peukut pystyssä että paikka aukeaa tänä vuonna!<3
Mulla on kokemusta tästä keskieurooppailaisesta järjestelmästä, että matkan varrella ne ketkä eivät menesty, putoaa vaan karusti pois. Meiltä on pudonnut nyt n. 30-40%, jäljelle on jäänyt erittäin motivoitunut, pienehkö ryhmä, jossa pääsääntöisesti kaikilla todella hyvä keskiarvo. Tippuneet oli lähinnä niitä, joita ala ei kiinnostanutkaan tarpeeksi, jotta motivaatio olisi riittänyt. Tämä systeemi tuo itselleni motivaatiota, varsinkin kun maisterihakuun keskiarvolla on todella väliä, mutta myös paljon sellaista painetta mitä varmaan Suomessa opiskellessa ei olisi? Tai vähintääkin erilaista painetta tai epävarmuutta. Hyvästä opintomenestyksestä palkitaan myös pienemmillä lukukausimaksuilla. Tämä systeemi on raaka ja suosii varmasti niitä ”hyviä opiskelijoita”, että armoa ei paljon anneta jos ei suoriudu, Suomessa taas ei ovea olla näyttämässä ihan heti. Näen molemmissa systeemeissä hyviä puolia. Pääsykokeet antaa periaatteessa yhtäläiset mahdollisuudet kaikille, niin hyville opiskelijoille kuin niille kenen motivaatio on herännyt vasta lukion jälkeen. Arvostan todella Suomen koulutusjärjestelmää, ja sitä tasa-arvoa, mitä se tarjoaa. Näin ulkosuomalaisen silmin se keskustelu siitä, että kaikilla ei olisi yhtäläiset mahdollisuudet hakeutua koulutukseen, tuntuu välillä hassulle, kun verrattuna moneen muuhun maahan se nimenomaan on sitä(toki tähän vaikuttaa muut asiat, kuten sosioekonominen asema, mutta periaatteessa mahdollisuudet ovat silti paljon tasa-arvoisemmat).
Tähän ei ole tietenkään ainutta oikeaa vastausta, mutta täällä Suomen ulkopuolella opiskellessa on saanut paljon perspektiiviä, ja itselleni tämä systeemi sopii mainiosti.
Opiskelen samaa alaa kuin sinä, mutta toki kansainvälisellä puolella. Se on myös aiheuttanut keskutelua varsinkin Suomessa, että mitä ihmettä mä voin tehdä työkseni kun valmistun. Toki siinä on mukana paljon tietämättömyyttä siitä, mitä se juristin työ voikaan pitää sisällään.
Suomalaiset on opiskelijoina myös ulkomailla aika etuoikeutetussa asemassa, ei sitä aina melkein kehtaa kertoa tukien määrästä mitä saa, vaikka toisaalta haluan kyllä ehdottomasti olla ylpeä kotimaastani ja jakaa tietoa miten systeemit siellä toimii. Tästä taisi nyt kadota punainen lanka kokonaan, mutta mielestäni on tärkeää keskutella tästä aiheesta ja välillä kyseenalaistaa näitä erovia systeemejä. Pahoittelut huonosta äidinkielestä, se on vähän rapistunut tässä vuosien varrella kun ei päivittäin käytä. 🙂
Ei tule useasti kommentoitua, vaikka olen alusta asti lukenut blogiasi säännöllisesti, joten voisinpa nyt samalla kiittää mielenkiintoisesta ja elämänmakuisesta blogista. Ei voi kun nostaa hattua sulle perhe-elämän, taloprojektin, häiden ja opintojen yhdistelystä ja silti kuinka positiivinen ja onnellinen fiilis välittyy tänne lukijalle!
Ihanaa alkavaa kesää!
Sanoit tuossa että ulkosuomalaisen silmin tämä tasa-arvokeskustelu tuntuu hassulta. Olen täysin samaa mieltä. Usein ei ymmärretä sitä ettei mikään järjestelmä ole täydellinen ja loppupeleissä kaikki systeemit on monen kompromissin summia. Täällä kuitenkin on mahdollisuus. Kuka vaan voi hakea, koulutus on ilmaista jne. Että on ne asiat tosiaan todella hyvin. Täydellinen ei varmasti tämäkään järjestelmä ole, mutta ei sellaista olekaan! 🙂
Kiitos suuresti kauniista sanoista, mielenkiinto pysyy yllä kun on sellainen mukava sekoitus kaikkea päivissä! <3 😀 Ihanaa kevään jatkoa ja alkavaa kesää sinne<3
Ai että, muistan kaksi vuotta sitten kun hyvä ystävä luki oikiksen pääsykokeisiin, tyyppiä ei paljon näkynyt kahden kuukauden aikana muutakuin kirjastossa, kova duuni palkittiin ja mimmi meni heittämällä sisälle.
Keskieurooppalaisesta koulusysteemistä mulla on vähän kokemusta, sen perusteella mitä vaihto-opintoja suoritin Hollannissa. Siellä ainakin on sellainen systeemi, että ensimmäisenä vuonna täytyy suorittaa ns ”diplomi” että pääsee jatkamaan eteenpäin, jos saat kahdesta kurssista hylätyn, joudut aloittamaan alusta ensimmäisen vuoden tai lopettamaan, seuraavina vuosina sallitujen hylättyjen raja nousee, mutta jos niitä on liikaa on tuloksena opintojen lopettaminen. Yksi tsemppaava tekijö oli se, että koulu kuitenkin maksoi sen 2500€/lukuvuosi, sitä ei monen tehnyt mieli heittää hukkaan! Monelta kuitenkin kuulin, että lukuvuosimaksu toi lisästressiä opiskeluun, kysymyksenä oli ”entä jos menetän kaiken sen rahan mitä olen jo opintoihin laittanut?”
Lopuksi, ihanaa kesää Xenia! Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa, mutta olen ollut blogisi lukija aivan alkutaipaleelta saakka! Ja edelleen luen jokaisen postauksen!
Lukukausimaksu toimii varmasti melkoisena kannustimena, eipä sit huvita pidempään maksaa kuin pakollista! 😀 Kiva kuulla tietoa eri maiden systeemeistä!!!! 🙂 Ja kiitos tuhannesti, ihanaa kesää sinnekin! <3
Olin itse eilen valvomassa oikiksen koetta ja sattui saman saliin vastuuvalvojaksi yksi koetehtävän tehnyt, jonka kanssa sitten juteltiin enemmänkin oikiksen kokeesta. Tämän vuoden koehan muuttui jo niin, että kahden ensimmäisen tehtävän monivalinnan perusteella valitaan 600 parhaiten menestynyttä, joiden loput tehtävät 3-5 arvostellaan. Aluksi olin ainakin itse tästä vihoissani hakijoita kohtaan muistaen sen, kuinka vaikeita monivalinnat oli itselle (pääsin siis aikanaan sisään niin, että kokeen ainoasta monivalinnasta vetäsin nollat). Kuitenkin kun koetta eilen katsoi, niin monivalinnat oli aika ”hakijaystävällisiä”. Ei ollut mitään nippelitiedon kaivamista (Onko Urpo Kankaan kirjan pohjalta tehty tehtävä ”minkä suomessa saa antaa nimeksi lapselle – vastaus: omena” tuttu :D), molemmissa tehtävissä oli jokaiseen vain yksi oikea vastaus, ja väärästä vastauksesta sai vain -1. Loput tehtävätkin oli aika mukavan tuntuisia, takaisinsaantia konkurssipesään jne. Aineistoa oli, mutta oikiksen standardeihin nähden lyhyitä. Jos trendi oikeasti muutoksen jälkeen jatkuu tällaisena, niin mielestäni suunta on oikea. Mitataan oikeasti osaamista, eikä epäolennaisuuksien muistamista. Siltikin koe on sitä ulkoa opettelua. Siitä olen osittain samaa mieltä kanssasi, että kyllä, vaaditaan ymmärtämistä, mutta ymmärtäminen ei riitä, jos ei muista tiettyjä asioita ulkoa. Moni hakija ei ole tottunut lukemaan juridista tekstiä, joten jos vaikka ymmärtää, että jotain pitää tehdä ”Ilman aiheetonta viivytystä”, mutta ei muista juuri tuota termiä, niin kokeeseen tulee helposti ”nopesti/heti” tms, joka ei pääsykokeessa mene läpi.
Yleisesti olen sitä mieltä, että pääsykokeet ovat hyvä juttu. Oikiksessa pärjäämiseen ei todellakaan auta L:n paperit, ja siihensän se menisi että ainoastaan niillä pääsisi sisään. Tiedän sisään päässeitä, joilla on C:n tai M:n paperit, ja vetävät tenteistä pelkkiä vitosia ihan yhtä lailla kun L:n oppilaita, jotka ei pääse hylsy-2 suosta. Monia työnantajia, ainakin omalla kiinnostuksenkohteellani eli asianajotoimistoissa, ei hirveästi muistaakseni Roskista tai Hanskia lukuunottamatta kiinnosta lukion opiskelumenestys. Oma kysymyksensä kuitenkin taas se, että tarvitaanko pääsykokeita kaikille aloille. Tästä syystä olen jenkkisysteemin suuri fani. Ensin kandi, jota pääsee opiskelemaan arvosanoilla, sitten maisteriohjelmiin pääsykokeiden kautta. Tämä auttaisi maisterien valtaisan määrän rajoittamiseen ja samalla helpottaisi päätöksentekoa lukion jälkeen.
Opiskelutyyleistä: Ainakin meillä oikiksessa on lisätty käytännönkursseja ja pienryhmäkursseja nyt uusissa ohjelmissa. Ongelmana tällä hetkellä on se, että tämä on synnyttänyt närää akateemisen vapauden kannattajissa, kun moni pienryhmäkurssi on tehty pakolliseksi. Ainakin velvarissa, esineoikeudessa ja perheoikeudessa osana pakollisia opintoja on ns. oikeustapauskurssit, joita ei voi skipata kuin erityisen painavasta syystä.
ai että noi monivalinnat. Meillä oli silloin muistaakseni niin että -2 väärästä ja 1 väärästä. Eipä vastailtu jos ei tiedetty satavarmasti! Ja siis joo, tottakai kirjat pitää osata lähestulkoon ulkoa. LÄhinnä hain sitä, että asioita on vaikea muistaa ulkoa ellei niitä ymmärrä! 🙂 Ja juuri noi juridiset termit on tärkeitä mutta niitä muistaakseni jankutettiinkin kirjoissa ihan mukavasti! 🙂
En ehtinyt lukea kaikkia aiempia kommentteja, niin en tiedä, että oliko tästä jo mainintaa… Laitetaan nyt tähän silti… Suomen järjestelmässä on se hyvä ominaisuus, että jos menestyt erinomaisesti ylioppilaskirjoituksissa, niin sulla on mahdollisuus päästä suoraan koulutusohjelmaan. Tämä ansaitusti suotakoon huipputodistuksen saaneille! Mutta jos et niin ollut lukiossa lukutoukka, niin silti pääsykokeiden kautta sulla on mahdollisuus päästä unelmien opiskelupaikkaan, ja siilloin pitää tehdä vaan kovemmin lukuhommia että se paikka aukeaa. Tietenkin tämä ei kaikkii koulutusohjelmiin päde, mutta anyway… Muistaakseni hyvä esimerkki tästä on itse pressamme Sauli Niinistö… Hänellä taitaa olla ihan surkea ylioppilastodistus, mutta pääsi heittämällä yliopistoon pääsykokeiden huippupisteillä, koska pääsykokeisiin löytyi kiinnostavan aiheen siivittämänä lukumotivaatiota. Suomen järjestelmässä on siis järkeä!
Suomessa on myös hienosti mahdollista päästä muuntokoultuksen kautta korkeakouluun. Itse lähdin lukion jälkeen ammattikouluun, kun korkeakoulun ovet eivät heti auenneet. Päätin tehdä sen koulutuksen itselleni takataskuun töiden ohessa… Tällä todistuksella pääsin ammattikorkeakouluun ja samalla hain joka kevät lukiopapereilla ja pääsykokeissa kauppakorkeakouluun. Ovet eivät auenneet tälläiselle enemmän toiminnan ihmiselle kuin lukutoukalle, joten päätin tehdä ammattikorkeakoulunkin todistuksineen takataskuun…. Kokoajan alan töitä tehden siinä sivussa enemmän tai vähemmän. Ammattikoulupapereilla hain sitten muuntokoulutukseen tradenomista kauppatieteiden maisteriksi, joka oli aina se minun ”unelma opiskelupaikka”. Ja pääsin! Mutkia oli matkassa, mutta tämä oli minulle ehkä se luonnollisempi tapa päästä sinne unelmaani… Kävin työelämässä opettelemassa asioita käytännön kautta, koska en ole lukutoukka-ainesta pääsykokeita ajatellen. Ehkä sain myös siitä kauppakorkeasta enemmän irti, kun ymmärsin ajatella asioita heijastaen työelämässä opittuun…
En tiedä onko tälläistä muuntokoulutusmahdollisuutta muualla Euroopassa (?)
Kohta valmistun kauppatieteiden maisteriksi, minulla on vakituinen asiantuntijatason työ ja vuosien kokemus taloudenalan eri tehtävistä… ja olen siis (vasta) kolmekymppinen.
Että ehkä haluan tällä myös muistuttaa pääsykoetuskissaan painiville, että vaihtoehtoja löytyy vaikka pitäisi ”tyytyä” ensin vähempään kuin suoraan sinne unelmien opiskelupaikkaan. Pitkäjänteisyyttä ja vähän toisenlaista motivaatiota kysyy sitten tälläinen mutkainen reitti unelmaan…
Aika mahtava esimerkki olet siitä että samaan lopputulokseen ja päämäärään voi päästä montaa eri tietä pitkin! 🙂
Heippa,
Omista opinnoista on jo muutama vuosi aikaa, mutta tämä aihe kyllä puhuttaa edelleen myös itseä, joten oli nyt pakko vielä kommentoida. Olen myös sitä mieltä, että Suomen systeemi toimii siinä mielessä hyvin, että motivaatiota ja joidenkin alojen osalta soveltuvuutta testataan heti alussa, jonka jälkeen koulunsa saa määräajassa käydä loppuun tai sitten vaihtaa muualle pääsykokeiden kautta, jos siltä alkaa tuntua. Sen sijaan esimerkiksi Saksan systeemi, jossa voit keskiasteen jälkeen vain kirjoittautua yliopistoon, mutta opintojen etenemisen jatkamisen edellytyksenä on jokavuotisten massiivisten kokeiden läpäiseminen, luo kovia paineita opiskelijoille. Jos opinnot keskeytyvätkin jossain vaiheessa siihen, ettei vuosikoe mene läpi sallitulla kahdella yrittämällä, on voinut mennä monta vuotta ”hukkaan”, omat mielenkiinnon kohteet joutuu kokonaan miettimään uudelleen, ja varmasti voi olla aika hukassa tuollaisessa tilanteessa. Juuri tästä taannoin puhuttiin saksalaisen ystäväni kanssa, jonka kaverin opinnot olivat tyssänneet toiseksi viimeisen vuoden loppukokeisiin, ja tämä oli asiasta murtuneena hypännyt kerrostalon katolta – selvisi kyllä, mutta tosiaan, kyllä minä Suomen systeemistä enemmän löydän järkeä.
Tsemppiä sinulle opintojen loppurutistukseen! 🙂
Ai kauheeta tuo esimerkki. Samahan se on Kiinassa. Itsemurhatilastoissahan on kauhea piikki niinä päivinä kun ylipistojen kirjeet tulevat kotiin. Järkyttävää suoraan sanottuna.
Opiskelen ulkomailla oikeustieteitä ja tuo Eurooppalainen malli on siis hyvin tuttu. Vaikka kouluun sisäänpääseminen on aivan erilainen kuin Suomessa, haluan kuitenkin painottaa että ei sitäkään yliopistopaikkaa tuosta noin vaan kuka tahansa saa. Pitää täyttää tietyt arvosanakriteerit, sekä lähettää CV, motivaatiokirje, pari esseetä, mahdollisesti todiste englanninkielen taidosta.. jne (riippuen tietysti minne hakee). Mutta tosiaan, yleensä varsinaista pääsykoetta tietystä materiaalista ei ole, niin kuin Suomessa.
Opiskelijoista sitten ekan vuoden aikana tippuukin n. puolet pois. Suomessa huomaan joidenkin ihmisten kohdalla, että sitten kun sisään päästään, niin ei ole kiire mihinkään. Tämä saattaa selittää pitkät valmistumisajat. Eurooppalaisen mallin mukaan pitää olla aivan hiton motivoitunut 4/5 osaa vuodesta, ja elää tentistä tenttiin, jos haluat silti vielä pitää koulupaikkasi. Rankkaa, mutta toisaalta tähän tapaan ainekin suorittaa kaiken ajoissa (kun on pakko), ja kandi+maisteri onkin jo kädessä pelkässä 4 vuodessa (ehkä jopa aikaisemminkin).
Pääsykokeet on varmasti vaativa kokemus, mutta voin painottaa, että se on vasta tyyntä myrskyn edellä. Oikkis vaatii paljon aikaa ja ”uhrausta” ympärivuotisesti, ja jos paikka tyssää pääsykokeisiin jatkuvasti, koska se tuntuu jo liian rankalta, ehkä se ei ole loppupelissä sitten oma paikka ollenkaan. Tarkoitus ei ole vähätellä tai lannistaa ketään, haluan vain kertoa oman kokemuksen realistisesti.
Hyvä kirjoitus sinulta Xenia! Paljon tsemppiä kaikille pääsykokeisiin, nyt varmasti väsyttää ja opiskelu tuntuu rankalta, mutta lopussa se kiitos seisoo. 🙂
Juuri tuolla kirjoitinkin ettei nyt kaikki pääse tietenkään, voisi olla tungosta! 😀 Mutta siis karrikoidusti verrattuna suomeen systeemi karsii myöhemmin ja täällä taas ennen sisäänpääsyä! 🙂
Ite oon ollut täysin surkea koulussa. AINA. just eilen mietin tätä, kun luin lehdestä kuinka joku oli kirjoittanut L:ää ja kuinka se vaikuttaa elämään. Kyllä mä sanoisin että vaikka jollakin aineella ”ei tekisi mitään” ja olisi A:n paperit niin kyllä siinä L:n papereilla itsetunto kasvaa. Itse kun oon siis koulussa täysin nolla ja ensimmäinen ajatus aina on että ”en mä todellakaan osaa tota”. Uskon että niillä arvosanoilla kuitenkin on väliä siinä mielessä uskooko itseensä vai ei. Onnistumisistahan se lähtee 🙂 nykyään jo kun koulumaailmasta on jo muutama vuosi niin osaan jo ajatella että ehkä mä sittenkin osaan koska onnistuin ennenkin. En muista enää mikä mun pointti tässä oli (:D) mutta jos joskus saan lapsia, haluan, että ne oikeesti käyvät koulun hyvin tai edes pärjäisi siellä jotenkuten. Ei niin, miten mä oon ollut 😀 onneks elämä on opettanut ja nykyään mun asenne onkin oppimiseen vähän erilainen 😀 joten opiskelkaa kunnolla, se vaikuttaa nii paljon elämässä kuitenkin vaikka siltä se ei tuntuisi koulunpenkillä 😀
Tottakai onnistumisilla on merkitystä, mutta mä ajattelin aina ennen ettei musta olis yliopistoon ja sitten päätin toisen. Siinä taisi kyllä olla iälläkin tekemisensä ja toki sillä että oli tehnyt duunia josta ei niin välittänyt. Siinä se motivaatio kasvoi! 😀
Pääsykoejutuista kanssa pakko kommentoida jotakin. Kauppatieteissä pääsykoe on myös aikamoinen koettelemus. Koe on pelkkiä monivalintatehtäviä, mikä mielestäni valmentaa opiskelemaan vähän hassulla tavalla yliopistomaailmaan, jossa aika monessa opintosuunnassa täytyy oikeasti osata kirjoittaa ja hahmottaa vähän laajempia kokonaisuuksia. Muualla Euroopassa tosiaan mennään vähän eri tavoilla korkeakouluihin (ilmeisesti Ruotsiinkin pääsee suht helposti myös pelkällä hyvällä suomalaisella yo-todistuksella) enkä oikein tiedä mikä mun mielestä olis kaikkein paras ratkaisu. Toisaalta niiden kohdalla, jotka ovat kirjotuksiin panostaneet, olisi kiva, että tämä panostus auttaisi myös jatkossa. Toisaalta taas musta on kiva ajatella, että tässäkin vaiheessa ihmisille annetaan ns. ”toinen mahdollisuus”, jos vaikka sillon 16-18 vee lukiolaisena ei opiskelut vielä juuri kiinnostaneet.
Nyt hullummaksi koko hakurumban tekee tämä uudistus, jossa opintoaloille saatetaan valita jopa 80 % ensikertalaisia, eli tulevaisuudessa alan vaihto on entistä haastavampaa. Jos pääsykoekäytännöt jatkuu samanlaisina, luulen että yhä useampi päättää pitää välivuoden lukion jälkeen sen sijaan, että jatkaisi opintojaan ilman varmaa tietoa siitä ”omasta alasta”. Omalle kohdalleni tämä uudistus kuulostaa aika hullulta, sillä opiskelin ensin vuoden sellaista alaa, jonka luulin olevan just mulle oikea, mutta ekan vuoden aikana tajusin oman paikkani olevani jossain ihan muualla. Jos tämä olisi tapahtunut nyt niin en tiedä olisinko jaksanut lähteä vaihtamaan alaa, sillä mun olisi pitänyt päntätä vielä tuhat kertaa kauheammin. Voisi olla, että pahimmassa tapauksessa kituuttelisin työtehtävässä, josta en nauttisi lainkaan.
Joo siis mä muistan kavereiden päivitelleen noita monivalintoja joissa on tyyliin: ”kenelle xx kirjan kirjoittaja omisti teoksensa”. 😀 Monivalinnat kun on usein tosiaan sellaisia jotka ei tuo niitä hakijan parhaita puolia esiin. Soveltavat tehtävät yms varmasti olisivat paras ratkaisu, mutta kaipa tässäkin on kyse resursseista ja siitä kuinka helppoa on korjata kunkin tyyppisiä tehtäviä! 🙂 Ja tuo 80% on tosiaan sellainen juttu että ei varmaan menisi alalle josta ei ole ihan varma. Toisaalta tällä varmaankin yritetään vähentää sitä meininkiä että otetaan paikka vastaan ja tehdään vähän sinne päin, vaikka tiedetään että haku kutsuu toiselle alalla seuraavana vuonna. Se on vaan niin että on tosi hankala löytää oikeasuhtainen ratkaisu kaikkeen. Jollekin se on aina ”väärä” jos ymmärrät mitä tarkoitan. Tosi paljon huomionarvoisia pointteja sulla! 🙂
Mä opiskelen yliopistossa Briteissä, ja oon aika lailla sun kanssa samaa mieltä. Oon itse käynyt koulut ulkomailla, hyvässä yksityiskoulussa, ja Briteissähän siis numeroiden lisäksi tarvitaan hakiessa suositus joltain opettajalta ja personal statement. Oon itse aina ollut hyvä oppilas koulussa, mutta en pelkästään numeroiden puolesta vaan selvästi yksi opettajien lempioppilaista: sosiaalinen, mukana tunneilla, ei juurikaan poissaoloja, ja niiden takia olen usein myös huomannut, että minua suositaan paljon. Pääsin opiskelemaan yhteen Brittejen parhaista yliopistoista – aineen valitsin ihan randomilla, ja sitä vaihdoin heti ekan vuoden jälkeen. Tämä mielestäni näyttää aika hyvin, mikä systeemissä on pilalla – kunhan on hyvä äikässä (tai tässä tapauksessa enkussa, mutta siis hyvä kirjoittaja) pystyy kirjoittamaan täydellisen personal statementin, joka voi olla jopa täysin valetta (ei kukaan hakupapereita lukija tarkasta, että mitä harrastuksia sinulla on ollut tai missä oppilaskunnan jutuissa olet oikeasti ollut mukana), opettajien tykkäämä (näin saa hyvän referencen heiltä) ja numerot niin on helppo päästä parhaimpiinkin yliopistoihin. Kukaan ei testaa, että haluatko oikeasti lukea vaikkapa lakia tai lääketiedettä, ja että onko sinusta oikeasti juuri tähän alaan. Mielestäni pääsykokeissa on juuri se hyvä puoli, että ne testaavat omaa motivaatiota ja myös sopivuutta tiettyyn alaan.
Hei olipa kiva saada näkemystä sieltä briteistäkin! Kuten sanottu, briteissä panostetaan tosiaan tuohon ”lukiovaiheeseen”,mutta ei lainkaan mietitä pääsykoetta. Täällä sit taas täysin toinen ääripää. Olisi mielenkiintoista nähdä mitenkä joku kultainen keskitie toimisi! 🙂
En ymmärrä, miten ja millä henkilökunta- ja luentosaliresursseilla voitaisiin ottaa ensimmäiseksi/ensimmäisiksi vuosiksi kaikki halukkaat sisälle. Miten ihmeessä tämä on saatu toimimaan muualla Euroopassa?
Kai siinä joku rajoitus on aluksikin, en siitä sen enempää tiedä, tiedän vaan että helpommin pääsee sisään ja sitten heivataan ulos jos ei pärjää. Isäni siis opiskellut keskieuroopassa ja häneltä tieto, omakohtaista kokemusta ei ole sen enempää! 😀
Mua taas itseä henkilökohtasesti suoraan sanoen vituttaa ammattikoulun ja lukion ”eriarvoisuus” ihmisten mielipiteissä 😀 Itse opiskelen taloushallintoa ammattikoulussa, koska en koe saavani lukiosta ”tarpeeksi” irti työmäärään nähden. Mulla oli yläasteelta päästessä hyvät numerot, mutta tiesin, ettei motivaationi tule riittämään lukioon, jos pitää opetella esim. jotain sammallajeja tai jotai muuta ns. ”turhaa” (Plus en usko päätyväni koskaan pakollisesti lukioo tarvivalle alalle :D). Oon tosi käytännöllinen ihminen, oon super hyvä koulussa, jos asia kiinnostaa mua ja jos taas ei kiinnosta, niin kaikki on mulle ihan pakko pullaa 😀 Ja mä opin tekemällä. Siksi siis valitsin kauppiksen ja menin taloushallinto puolelle, koska sieltä saa ns. paremmat paperit ja työmahdollisuudet. Mutta tosiaan, se on tosi ärsyttävää, että ammattikouluja (varsinkin, kauppis on oikeestaan vaan kirjojen/koneiden ääressä oloa ja mulla on paljon ylimääräisiä valinnaisia, joten siinä suhteessa lähellä lukioo, reaaleja ei vaan oo niin paljoo) jotkut pitävät paljon alemmassa arvossa, kuin lukioo. Toki lukiossa on koeviikot yms. mutta on meilläkin välillä paljon kokeita päällekkäin, ei toki aina niin paljoa. Ja esim. viime keväänä, olin ollut kipeänä ja mulla oli siis toukokuussa vikalla viikolla yhdeksän koetta, plus että kävin töissä samalla 🙂 Että ei sekään aina helppoa ole. Ja sitä en ymmärrä, kun ihmiset valittaa, että, kun kirjotukset loppuu ja taas pitää alkaa lukemaan pääsykokeisiin (Ja esim. ystävälläni oli yli kk loma ennen pääsykoe lukemisten alkua). Ammattikoululaiset käy koulua toukokuun loppuun saakkaa ja vääntää opparia samalla ja me joudutaan lukeen vaan iltasin, ei mitään lukulomia. Että ei meilläkään helppoa ole 😀 Mutta niin..saas nähä mihin mäkään päädyn jatko-opintojen suhteen, ei mitään käsitystä! 😀 Mutta muuten siis toi pääsykoe järjestelmä toimii mielestäni hyvin ja suht tasa-arvosesti Suomessa! 🙂 Vähän karkas ohi aiheen, mutta toinpahan tänkin näkökannan esiin! 😀
Mä ajattelen sen vähän niin että ammattikoulun valinneet tietävät aiemmin siitä mitä haluavat tehdä. Ja lukioon suunnataan ostamaan lisää aikaa jos ymmärrät mitä tarkoitan. 😀
No, pitäisi olla ainakin kunnon siirtymäaika, jos meinataan pelkkien yo pisteiden perusteella valita yliopistoihin ja ammattikorkeaan. On myös epäreilua, jos amispapereista saa yhtä helposti hyvät pisteet, koska koulu on paljon helpompaa. Mulla oli lukiossa asenne ”pelkällä pääsykokeellakin pääsee”, tavoitteena lähinnä läpipääsy ja motivaatio oli nollassa. Muutoksen takia pitäisi kirjoittaa uudestaan ja vaikeampaakan se olisi, koska pitäisi ostaa kaikki kirjat uudestaan ja käydä käytännössä koko lukion asiat uudestaan.
Tälläkään hetkelläkään amk ei arvosta pitkää matikkaa vaan lyhyestä ja pitkästä saa samat pisteet. Matikanopettaja lukiossa kannusti kaikkia kirjoittamaan pitkästä edes A:n, koska lyhyt oli hänen mielestä luovuttamista. Oikeasti siitä A:sta tai edes C:stä et hyödy mitään vaan olisi kannattanut ottaa se helppo L lyhyestä.
Tottakai! Siis puhutaan varmaan 3-5 vuotta koska eihän se toimisi muuten, pitäähän oppilaan olla tietoinen lukioon mennessään että nyt sit alustetaan tulevaa. Ja tietoisuus ehkä jopa aikaisemmin että miettisi tulevaisuuden suunnitelmia jo yläasteiässä.
Mielestäni nykyinen systeemi on oikein hyvä. Täällä yksi tuleva lääkäri, en olisi ikinä päässyt lukemaan lääkikseen, jos sinne olisi pitänyt hakea pelkillä todistuksilla. Kirjoitukset meni keskinkertaisesti ja pidin muutaman välivuoden, sitte parin yrityksen jälkeen ovet lääkikseen avautuivat. Yhden asian ei pitäisi rajata sitä minne kouluun pääset, elämä ei mene niinkuin on suunniteltu. Nuorilta odotetaan jo nyt ihan pelottavan paljon. Pitäisi jo melkein 16-vuotiaana tietää, mitä haluaa loppuelämän tehdä työkseen. Itse en ainakaan antaisi 16-vuotiaan itseni päättää yhtään mitään noin ratkaisevaa 😀
haha, en minäkään tiennyt! 16-vuotiaana ajatukset oli ihan jossain muualla kuin tulevaisuudessa ja hyvä niin, lukioaika oli nimittäin mahtavaa ja siitä jäi hyvät muistot, vaikkei nyt L:n papereita saanutkaan! 😀
Mun mielestä pääsykoeuudistuksessa, josta mediassa ollaan nyt kirjoitettu, olisi kolme huonoa puolta:
1. Jo lukion alkaessa pitäisi _lapsen_ tietää, että mikä hänestä tulee isona. Kun olen tässä elänyt nyt muutamia vuosia yliopistoelämää, olen todistanut kuinka lähes kaikki tuttavapiirissäni ovat vaihtaneet alaa. Kuka vaihtoi matematiikan psykologiaan, kuka englannin kauppikseen, kuka siirtyi amk:sta aaltoon jne. Ja yllätys yllätys, nyt olen itsekin vaihtamassa alaa, koska työttömyys alallani on kohonnut lyhyessä ajassa huolestuttavan korkeaksi. Jos alan vaihtamista vaikeutetaan huomattavasti, siitä seuraa suuri joukko ahdistuneita ja syrjäytyneitä nuoria aikuisia. Oikeasti varmaan kukaan 16-vuotias ei voi tuntea itseään henkisesti sillä tasolla, että tietäisi minkälaisessa työympäristössä ja työtehtävässä hänellä on kyky työskennellä 20 vuoden kuluttua.
2. Jos ylioppilastodistusta aletaan painottamaan tuntuvasti, tulee tyttöjen osuuden kasvu vain kiihtymään korkeakouluissa. Se on jo nyt omalla tavallaan ongelma. Tytöt pärjäävät jokaisessa oppiaineessa poikia paremmin, koska nykyinen ”kuuntele ja opi” -metodi sopii paremmin tytöille. Siinä on ongelmana se että ns. perfektionistit ja kympin tytöt veisivät uudistuksen jälkeen lähes kaikki yliopistopaikat, vaikka eivät koulutuksesta huolimatta välttämättä sovi jokaiseen alan työtehtävään. Mun on ainakin itse sanottava että en mielelläni työskentele tehtävässä, jossa täytyy ottaa riskejä ja mennään usein oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Jokaiselle alalle tarvitaan vaihtelevuutta ja erilaisia persoonia tietyissä rajoissa. Tää sama seikka koskee myös niitä motivaation pariksi vuodeksi menettäneitä ja vaikka lukioaikana sairastelleita nuoria. Heiltähän lähtis oikeastaan kaikki mahdollisuudet menestyä koulutuksen kautta.
3. En enää muista mikä kolmas juttu oli kun jaarittelin jo niin kauan noista kahdesta ?
Olen samaa mieltä! Numero 1:stä olen hyvä esimerkki. En tiedä olenko kertonut täällä mutta hain lukemaan muun muassa elintarviketekniikkaa joka varmasti mielenkiintoista mutta niin kaukana musta. 😀 Eli siis olin aivan hakusessa ja mulle se kaksi välivuotta tuli ns tarpeeseen! 🙂 2 on sekin totta. Oikiksessa on niin paljon enemmän tyttöjä että tottakai tämäkin linja on otettava huomioon!
Hain tänä vuonna toistamiseen oikikseen ja en osaa kyllä yhtään sanoa, että miten koe meni. Olen tosi kiinnostunut oikeustieteestä, mutta sisään pääseminen on kyllä työn ja tuskan takana, ainakin ottaen huomioon sen kuinka raskasta lukeminen on niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Ymmärrän toki, että oikikseen ei voida päästää sisään kaikkia halukkaita, mutta kyllähän se harmittaa jos ei pääse sisään.. Yleisesti pääsykokeista olen sitä mieltä, että vaatimukset on asetettu aika korkealle ottaen huomioon pääsykokeet niin yliopistoon kuin ammattikorkeaan hakiessa. Ranskassa vaihdossa oltuani opiskelutyyli ja hakeminen esim. yliopistoihin on aivan erilaista kuin täällä meillä. Suomessa jo pelkkä lukio on aika lailla sitä väkisin vääntämistä, pääsykokeista puhumattakaan. Tosin, Suomen koulutustaso on verratuna moniin muihin maihin poikkeuksellisen korkea, josta on syytä olla kuitenkin ylpeä. 🙂
Toivotaan että meni hyvin ja ovet aukeaa! Kyllähän me saadaan loppupeleissä olla ylpeitä meidän koulujärjestelmästä joka suurimmaksi osaksi on todella tasa-arvoinen ja laadukas! 🙂
Ite oon käynyt Briteissä yliopiston, ja yksi syy miksi sinne houkutti mennä, oli se, että olin käynyt kansainvälisen lukion ja pääsin suoraan arvosanoilla sisään. Suomessa tätä kansainvälistä lukiotutkintoani ei mielestäni juurikaan tunneta /arvosteta, ja vaikka se on mielestäni tavallista lukiota vaikeampi, olisin silti ollut samalla viivalla kaikkien muiden kanssa, siis pääsykokeisiin menossa.
Olen siis kanssasi samaa mieltä, että Englannissa on paljon helpompi saada yliopistopaikka. Täytyy muistaa kuitenkin, että yliopistoja on paljon enemmän kuin Suomessa, ne ovat maksullisia ja taso vaihtelee paljon. Tietty Briteissä on jotkut maailman parhaista yliopistoista, mutta siellä on myös paljon ”ei niin hyviä paikkoja”, jonne nuoret menevät, kun ajattelevat että pakko nyt saada joku tutkinto.
Sanoisin että Briteissä on kuitenkin paljon kovempi työtahti ja -kuri. Yhtäkään koetta en uusinut, koska sellaista vaihtoehtoa ei ollut. Yhtäkään työtä en palauttanut myöhässä, koska se olisi vaikuttanut rajusti arvosanoihini. Valmistuin 3:ssa vuodessa kandiksi, niinkuin Briteissä tapana on. Ne, joille tahti on liian kova, tippuvat pois. Suomessa taas kuulen tuttujen sanovan ”no mä meen sit uusintaan”, jos ei sillä hetkellä huvitakaan lukea. Suomessa on mahdollista venyttää opiskeluja tosi pitkälle, mikä ei mielestäni ole yhteiskunnan kannalta hyvä, sillä nuoret menevät myöhemmin kokopäivätöihin.
Me ollaan mietitty että tyttö menisi (olettaen että haluaa ylipäänsä lukioon..) kv lukioon taustansa vuoksi ja siksi että voi sit tulevaisuudessa miettiä kummassa kotimaassaan haluaa opiskella. Miehen veli on käynyt Oxfordin ja sieltä tosiaan viedään oppilaat suurinpiirtein kädestä repien työelämään, eli erot ilmeisesti yliopistojen välillä ovat aika suuret. Totta tuokin että suomessa on mahdollisuus venyttää opintoja, hah tästä mä olen elävä esimerkki joskin en sen vuoksi ettei huvittanut vaan siksi että lapsi tuli tähän väliin. 🙂 Mutta siis huomionarvoinen seikka sekin! 🙂
Heippa!
Hyvä postaus ja mielenkiintoinen aihe, sillä tätä on tullut itsekin tänä keväänä mietittyä. Itselläni on yhdet yliopiston pääsykokeet alla ja toiset ammattikorkean pääsykokeet vielä edessä. Ensimmäinen vaihtoehtoni on tosiaan viestinnän opiskelu yliopistossa, ja luinkin kyseisiin pääsykokeisiin hurjasti koko kevään ajan. Motivaatio oli korkealla, sillä olin aidosti kiinnostunut aiheesta. Kuitenkin pääsykoetta edeltävänä yönä olin niin jännittynyt, että en saanut ollenkaan unta. Menin siis kokeeseen jotakuinkin samoilla silmillä, ja nyt sormet ristissä toivon ettei se vaikuttanut tulokseeni. Tämän myötä koenkin, että vaikka olisi kuinka motivoitunut ja kuinka ahkera opiskelija, itse pääsykoetilanne voi joillekkin olla liikaa. On hurjaa ajatella, että pelkät neljä tuntia ratkaisevat seuraavan vuotesi, ellei pidemmänkin ajan.
On myös tullut todettua, kuinka pääsykokeet (ainakin tämä kyseinen) on vain pieni pintaraapaisu koko alueesta, joka kuitenkin on melko laaja. Kokeen jälkeen jäi fiilis, että olisin osannut paljon enemmän!
Vaikea kuitenkaan sanoa minkälainen järjestelmä olisi parempi.. Kyllä näinkin ne parhaimmat palkitaan, mutta paljon potentiaalisia opiskelijoita jää myös ilman opiskelupaikkaa.
Lopuksi vielä kiitoksia inspiroivasta blogistasi, ja kivaa kesää teidän koko perheelle! 🙂
Mulle tuli mieleen muuten se, että pääsykokeisiin lukiessa jos milloin olisi hyvä harjoitella rentoutumista (eli pään tyhjentämistä), paineet kun voi kasvaa, kuten sanoit, todella koviksi. PIdetään nyt kuitenkin peukut pystyssä että paikka aukeaa valtiotieteellisestä, mutta onnea myös toiseenkin pääsykokeeseesi! 🙂 Ja kivaa kesää! 🙂
Mun mielestä pääsykoejärjestelmä vaatii muutoksia, muttei ihan niin mittavia remontteja kun on toisinaan väläytelty… Hyvä ratkaisu vois olla, että esimerkiksi lukion päästötodistukselle annettais nykyistä enemmän painoarvoa – sehän kertoo pitkän aikavälin motivaatiosta eniten eikä ole niin armoton kun yksittäisiin suorituksiin perustuva yo-todistus. Missään nimessä pääsykokeita ei saa poistaa kokonaan, vaan muokata sisältöä järkevämmäksi. Alakohtaisesti saisi tehdä isoakin pääsykoepainotuksen muokkausta, sillä esimerkiksi lääkikseen hakee (ja pääsee) älyttömästi sosiaalitaidottomia ja epäempaattisia ihmisiä, jotka sattuu vaan olemaan neroja luonnontieteissä ja raha vaan kiiltää silmissä 🙁 Lääkikseen vois sopia hyvin samantyyppinen järjestelmä kuin opettajankoulutuksen pääsäreissä on: ensin kirjallinen osuus ja sitten siellä pärjänneet haastatteluihin ja ryhmätehtäviin. Olen kavereilta kuullut, että opettajankoulutuksessa tämä seulonta toimii hyvin, sillä enimmäkseen sisään valitut on tosi mukavaa ja motivoitunutta porukkaa!
Itseä myös kylmää tuo, että halutaan antaa etusija vastavalmistuneille ja alanvaihto vanhemmille opiskelijoille tehdään sitä kautta yhä vaan hankalammaksi. En ymmärrä miksi välivuotta demonisoidaan niin paljon, kun se vaan antaa hyvää kasvuaikaa ja mahdollisuuden punnita tulevaisuuttaan rauhassa. Suurempi ongelma mun mielestä on se, että tehdään joko äkkipäätöksiä tai lykätään koko hakua epävarmuuden takia vuosi(a) eteenpäin, kun tiedetään ettei voi kovin helpolla vaihtaa, jos ei eka ala nappaakaan. Voisin melkein karkeasti ilmaista, että kai vanhemmalla on suurempi kiire (uudelleen)kouluttautua, kuin sillä 18-vuotiaalla 😀
Totta tuokin! 🙂 Ja olen samaa mieltä tuosta sosiaalisten taitojen tärkeydestä juuri esim lääkärin ammatissa. Ja siis mun mielestä välivuosi tekee vain hyvää, että ei se maailma siihen kaadu jos opiskelemaan haetaan ”vasta 19-20” vuotiaana.
Itse oon sitä mieltä, että lääkäriksi hakeville tulisi olla haastattelu aivan kuten meille, jotka opiskelemme opettajiksi. Lääkäri on ammattina niin ihmisläheinen, että kyllä siihen ehdottomasti pitäisi haastatella. Itselläni on pari kertaa käynyt niin, että hoitavalta lääkäriltä puuttuu ihmistuntemus ja taidot toimia ihmisten kanssa lähes täysin vaikka asiansa muuten osaisikin. Mikään tieto ei mielestäni korvaa oikeaa otetta lähestyä ja puhutella ihmisiä. Tähän toivoisin siis itse muutosta. 🙂
Täytyy myös muistaa että kaikki lääkärit eivät tee potilastöitä vaan ovat tutkijoita 🙂
Totta, vaarana voisi olla että ne todella älykkäät ja kenties sosiaalisesti taidottomammat jäisivät ilman paikkaa, vaikka he kenties pystyisivät muuttamaan maailmaa tutkimuksillaan.. 🙂
Juu olen täysin samaa mieltä! 🙂 Siis lääkärihän jos kuka tarvitsee muun muassa empatiakykyä ja kykyä hallita vaikeitakin tilanteita ja tunteita!
Toi elintarviketekniikka kuullostaa kyllä niin erikoiselta valinnalta, kun oon tätä sun blogias lueskellut 😀 hehe.. Kiinnostaa, mitä teit välivuosina lukion jälkeen? Miten päädyit hakemaan oikikseen? Myös itse pidin pari välivuotta ja siis ihan todella hyvä juttu oli mulle! Sen jälkeen löysin oman alan ja täällä opiskelen edelleen. Sen sijaan monet tutut, jotka meni suoraan lukiosta yliopistoon, tekevätkin jo toista tutkintoa… Kun tuli silloin haettua vaan jonnekin, eikä mietittyä esim työllistymistä ko. alalle.
Opiskelen itse yliopistossa nyt 6. vuotta ja ollut hirveä syyllisyys, kun olen ylittänyt sen 5 vuoden tavoiteajan. Tosin olen tehnyt töitä koko ajan ja sairastellutkin. Vielä ainakin se yksi vuosi menee eli 7 vuodessa valmistuisin. Välillä tuntuu, että opiskelijoita syyllistetään vähän liikaa näistä pitkistä opiskeluajoista. Kyllähän ihmiset yleensä tekee töitä samalla, eli maksaa veroja. Sitäpaitsi, yliopisto ei ole mikään kauhean helppo koulu, vaikka monet varmaan näin ajattelee. Siellähän vaan luetaan, ei tarvii edes koulussa käydä… Mutta vaatiihan se asioiden sisäistäminen ja ymmärtäminen ylipäätään tosi paljon duunia. Ja herranjumala noi 15 s. esseet, ja niitä on ainakin meillä kymmeniä tehtäväksi, puuh! Vähän ohi postauksen, mutta en jaksa enää syyllistää itteä 😀 Se ei maailman kauhein asia valmistua yliopistosta vaikka 7-8 vuodessa, jos kuitenkin valmistuu! Samalla ehtii miettiä sitä omaa työllistymistä ja mitä haluaa tutkinnolla tehdä ja, mihin sitä voisi suunnata. Välttyy ehkäpä myös siltä, ettei jää työttömäksi valmistumisen jälkeen.
Hyvä, että tämä iänikuinen pääsykoejärjestelmä on nyt viime aikoina noussut vähän tapetille. Asioilla on aina monta puolta, mutta itse olen oikeastaan aina kannattanut pääsykokeista luopumista. Itse opiskelen myös oikiksessa, jota ennen pidin yhden välivuoden. Lukion jälkeen tuo välivuosi oli ihan hyvä juttu, mutta joillain noita välivuosia tulee heidän tahtomattaan useampia, mikä on mun mielestä hirveetä resurssien hukkaanheittoa, niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Jos hakuprosessi onnistuisi ylioppilastodistusten perusteella, voisi hakija opiskelijavalintoja odotellessaan tehdä täysipäiväisesti töitä (tai jotain muuta kaikkien kannalta hyödyllistä), eikä aika kuluisi kirjaston penkkejä kuluttaessa ilman takeita opiskelupaikasta. Mun mielestä Ruotsissa on hyvä versio tästä ”todistushausta”. Jos ylppärit nyt meni jostain syystä huonosti tai esim. joku alanvaihtaja haluaa parantaa mahdollisuuksiaan saada opiskelupaikka, he voivat tehdä ns. högskoleprovetin, jolla voi ikään kuin korottaa arvosanojaan (kelpaa alalle kuin alalle). Ylioppilastodistuksen arvosanoja tämä ei muuta, mutta tuon kokeen tehneille on ilmeisesti oma valintakiintiö ja lopputulos voi siten olla hakijalle parempi kuin yo-todistusten perusteella haettaessa. Högskoleproveteja voi käsittääkseni tehdä ainakin pari kertaa vuodessa. En ole täysin perehtynyt tähän systeemiin, siinäkin varmaan heikkouksia/variaatioita on, mutta ihmettelen miksei tätä ole tuotu julkisessa keskustelussa esille (vai onko?) :).
Toisaalta mielestäni nykyinen hakujärjestelmä on ihan hyvä, vaikka alakohtaisesti systeemit taitavat olla hieman erilaisia. Itse hain kauppikseen, ja tiesin että hyvillä yo-papereilla on hyötyä paljonkin jos on mahdollista päästä yhteispistekiintiössä. Kirjoitin itse e:n paperit ja teoriassa olisin tarvinnut turkuun minne ekana hain niin lähes 10 pistettä vähemmän kokeesta kun pääsin yhteispisteillä sisään, eli yo-papereiden ja kokeen yhteispisteillä. Mielestäni yhteispistejärjestelmä on hyvä, sillä motivoi opiskelemaan jo lukiossa ja helpottaa sisäänpääsyä jos on panostanut ja saanut hyvät tulokset, mutta ei sulje kuitenkaan pois mahdollisuutta sisäänpääsyyn koska voi päästä myös pelkillä koepisteillä sisään. Itsellä ei tosiaan muilta aloilta kokemusta ole hakemisesta. Mutta hyviä pointteja muilla, esim juuri tuo lääkärien ihmisläheinen työ, jonka voisi jotenkin huomioida hakuvaiheessa:)
Omasta mielestäni ei se ammattikoulun käynyt välttämättä tiedä mitä haluaa tehdä isona. Moni koulututtautuu esim. lähihoitajaksi ja siitä on tarkoitus jatkaa sairaanhoitajaksi. Osa kokee että se on selkeämpi väylä, kuin ensin käydä lukio.Samoin esim kauppiksen käynyt haluaa jatkaa usein tradenomiksi.
Silti osaan hakupaikoista oli tänä vuonna2 jonoa minkä kautta otetaan sisään, 1 jonossa voi hakea pelkät lukiolaiset ja sisään otetaan 50%ja kakkosjonossa on lukiolaiset ja ammattikoulun käyneet ja sisään otetaan 50%. Tämä tarkoittaa jo heti sitä että ammattikoululaisilla on puolet pienempi todennäköisyys päästä sisään.
Ymmärrän kyllä että lukiopohjalla tähdätään enemmän yliopistoon opiskelemaan. Samoin ajattelisin että ammattikoulu pohjalla haetaan enemmän ammattikorkeakouluun, tuntuu väärältä että silti sisäänpääsymahdollisuudet on tuota luokkaa verrattuna lukiolaisiin. Ammattikoululaiselle jatkokoulutus on todella epätasa-arvoista tällä hetkellä, sitä ei tunnuta arvostan.
Mutta jos tarkoituksena on jatkaa opintoja, niin onhan se lukiokin kaikille avoin paikka. Tarkoitan tässä vain sitä, että omilla valinnoillaanhan sitä elämää tehdään.. Ja ihan loogistahan se on, että jos on jo ammatti, sillä voi pärjätä työelämässä kun taas lukion todistuksella ei töitä samalla tavalla tehdä. 🙂 Kaiken takana on yleensä joku järkevä selitys.
Tällä samalla mentaliteelilla voi sitten ajatella myös niitä alanvaihtajia, hehän ovat jo kerran ammattivalinnan tehneet..
Itse ajattelisin että kaikkian tulisi olla samalla viivalla, eikä niin että joihinkin on tietyt prosentit pelkillä lukiotodistuksilla, olisi enemmän tasa-arvoista.
Onneksi tuli tämä ensikertailaisuus hakijasysteemiin, niin on edes hiukan enemmän ammattikoululaisillakin mahdollisuutta päästä sisälle.
Totta sekin. 🙂
Voisi niistä kirjoituksista hyötyä enemmän kuin Suomessa tällä hetkellä. Tuntuu että moniin maihin verrattuna täällä ei arvosteta koulunkäyntiä, meinaan nimenomaan oppilaita. Vähän tehdään asioita niin ja näin, ja turvaudutaan pääsykokeisiin sitten kun kasvetaan aikuisiksi.
Toisaalta itse kirjoitin huonot paperit, kun erinäisistä syistä ensin keskeytin kirjoitukset ja aloitin sitten ne alusta. Omilla papereilla en pääsisi suoraan tuskin mihinkään ja pääsykokeen kautta pääsin nykyiseen koulupaikkaani. Suomessa siis voi päättää aloittaa elämän alusta jos eksyy väärille raiteille. Tästä oon itse hyvin kiitollinen!
Kaksi piippuinen juttu 🙂